Provosoimatta ketään...supistuksista asiaa

[Rusina82]

mie en etukäteen niitä paljon kyselly, luotin et kätilöt kyl kertoo mitä on tarjolla ja mitä kannattaa ottaa.. mutta esikoista tehdessä epiduraali myöhäistyi tunnin verran ni kyllä mie sitä sit jo oikeesti kiljuin että nyt ja heti niin et sali raiku :ashamed:
toista tehdessäni olin paremmassa kunnossa, osas jo ite sanoa et epiduraali ajoissa kiitos ja sit kunnon neuvot siihen ilokaasun ku viimeks eivät tajunneet neuvoo ni auttanu mitää...ni kaikki oli paljon helpompaa eikä läheskää yhtä kipeetä, mut ei musta ois ilman lääkitystä ikinä siihen hommaa :ashamed:

 

[möhkö]

Olin päättänyt synnyttää ilman kivunlievityksiä ja sehän vasta närää aiheuttikin

Synnytinkin, paitsi noin tunnin ajan lopussa otin ilokaasua. Ensi kerralla en ottaisi sitäkään mutta ensi kertaa ei taida tulla

Tai toinen synnytys on ihan erilainen kuin ensimmäinen ja rukoilet jossakin vaiheessa kipulääkitystä. Mulla oli näin. Ensimmäinen synnytys oli helppo ja luomu. Toinen synnytys oli aivan hirveä ja sellaista tuskaa en voi edes kuvailla. Enää en synnytä koskaan.

 

[mä taas]

Musta se ilokaasu oli hirveetä. Se sai sen kivun tuntumaan pahalta unelta.

musta se oli hauskaa, ihan kun ois ollu humalassa

No hauskaa ois ollu ilman sitä kipua. Se oli ihan hyvä kyllä siihen tarkoitukseen kun ne kursi mun alapäätä taas kokoon. Puhuin kauheesti.

Mut kovan kivun aikana... Se oli ku ois ollu vankina siinä kivussa.

mulla se vei pois pahimman piikin niiltä supistuksilta. tepsi paremmin kun puudutukset. paitsi ponnistusvaiheeseen ei tepsinyt sekään :kieh:

 

[PahaSilmä]

Musta se ilokaasu oli hirveetä. Se sai sen kivun tuntumaan pahalta unelta.

musta se oli hauskaa, ihan kun ois ollu humalassa

No hauskaa ois ollu ilman sitä kipua. Se oli ihan hyvä kyllä siihen tarkoitukseen kun ne kursi mun alapäätä taas kokoon. Puhuin kauheesti.

Mut kovan kivun aikana... Se oli ku ois ollu vankina siinä kivussa.

mulla se vei pois pahimman piikin niiltä supistuksilta. tepsi paremmin kun puudutukset. paitsi ponnistusvaiheeseen ei tepsinyt sekään :kieh:

Siis mulla se ei auttanut yhtään mitään. Pöhkelön olon sai vaan aikaseksi. Mä luulen, että ihmiset tuntee kipua aika eri tavalla. Jos mun kaveri sanoo, että odotteli kotona supistusten kanssa ja synnytteli lähes kivuta, niin se ei paljoo mua auta, koska tunsin aivan käsittämätöntä kipua molemmila kerroilla. Onneksi toka kerta oli nopea, mutta silloin kipu oli niin kova, että se puski epiduraalin läpi pyörryttävän kovana.

Ponnistusvaiheen taas tunsin helpottavana vaiheena. Kokemukset on kauhean erilaisia eri ihmisillä.

 

[vinci]

mun puolesta olis saanu tulla ilmanki kun inhoon piikkejä yli kaiken mut kyllä kummasti molemmilla kerroilla halusin sen kohdunkaulan puudukeen ja se riitti!! toisessa oli niillä rajoilla että pysty antaan sen ja olin NIIN onnellinen kun se sain kun pidin jo hississä seinää pystyssä kun sattu niin p...eesti

 

[tiu tau tulkku]

En edes ajatellut yrittäväni ilman kivunlievitystä. Muksusta asti olen kärsinyt migreenistä ja "tavallisesta" päänsärystä ja kaiketi tottunut siihen, ettei ole pakko kärsiä vaan siihen on kipulääkitys avuksi ja aikasta montaa sorttia kivunlievitystä synnytyksessä sainkin -ja siltikin loppuvaiheessa oli yhtä tuskaa...

 

[mä taas]

Musta se ilokaasu oli hirveetä. Se sai sen kivun tuntumaan pahalta unelta.

musta se oli hauskaa, ihan kun ois ollu humalassa

No hauskaa ois ollu ilman sitä kipua. Se oli ihan hyvä kyllä siihen tarkoitukseen kun ne kursi mun alapäätä taas kokoon. Puhuin kauheesti.

Mut kovan kivun aikana... Se oli ku ois ollu vankina siinä kivussa.

mulla se vei pois pahimman piikin niiltä supistuksilta. tepsi paremmin kun puudutukset. paitsi ponnistusvaiheeseen ei tepsinyt sekään :kieh:

Siis mulla se ei auttanut yhtään mitään. Pöhkelön olon sai vaan aikaseksi. Mä luulen, että ihmiset tuntee kipua aika eri tavalla. Jos mun kaveri sanoo, että odotteli kotona supistusten kanssa ja synnytteli lähes kivuta, niin se ei paljoo mua auta, koska tunsin aivan käsittämätöntä kipua molemmila kerroilla. Onneksi toka kerta oli nopea, mutta silloin kipu oli niin kova, että se puski epiduraalin läpi pyörryttävän kovana.

Ponnistusvaiheen taas tunsin helpottavana vaiheena. Kokemukset on kauhean erilaisia eri ihmisillä.

niinpä. mulla on molemmissa synnytyksissä ponnistusvaihe ollut se pahin vaikka ei ole kestänyt kun sen 10 min. oikeesti tuntunut että kuolen siihen paikkaan ja viimeks kirosin kun mikäkin vaikka en normaalisti edes kiroile :ashamed:

 

[Hippoliina]

mulla on matala kipukynnys, joten tiesin aika varmasti että kipulievitystä tarvitsen. mulla käynnistettiin, ja ne supistukset oli sitten niin kipeitä että mulle annettiin maximi annos kipulääkkeitä + epiduraali + kohdunkaulalle puudutus, ja kipuja oli silti. en mä olis pystyny synnytämään ilman kivunlievitystä, ja olen kiitollinen että niitä on saatavana. mä oksensin koko ajan kun supistuksia tuli, olin todella kipeä. kaikki on niin ihmisestä kiinni. mulle sanoi jopa kätilö että mulla supistukset voi olla paljon kivuliaampia jo siks että ne on keinotekoisia, eikä ns. aitoja supistuksia.

 

[maria78]

Ensimmäiseltä jaksoin kärvistellä 16 tuntia ilman puudutuksia, mutta sitten luovutin. Toiselta päätin jo heti ovelta pyytää puudutusta, mutta asiat ei ihan mennyt niin kuin olin ajatellut, sillä sairaalaan päästyäni olin 10 cm auki, joten enää en mitään saanut, vaikka halusinkin.

 

[Lentokala]

Mä en varsinaisesti ollut suunnitellu mitään etukäteen :ashamed:

Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin ja ilokaasua.
Kuopuksen synnytyksessä en mitään.

 

[OnniKeiju]

Mä oon aina ku raskaaks oon tullu, aatellu synnyttäväni ilman kivunlievitystä. Tietysti sillä varauksella, että tarvisin, mutta eipä oo vielä tarvittu.
Epiduraaliki on aina jääny laittamatta sen takia, koska pitää laittaa tippa ja se ottaa kipiää :saint:

 

[Tuuliviiri]

Mulla kahdeksan synnytystä, yhdessä ollut aqua-rakkulat, kahdessa viimeisessä ilokaasu. Selkäydinpuudutuksista voi monesti olla enemmän haittaa kuin hyötyä, enkä sen takia ole niitä halunnut, vaikka ei minulla ole mitään periaatetta siitä, että ilman kivunlievitystä haluaisin synnyttää. Kipeä olen toki synnytyksissä ollut, mutta minusta olisi vielä pahempaa, et joutuisin vauvan syntymän jälkeen kärsimään puudutusten aiheuttamista komplikaatioista. Yleensä, kun vauva on maailmassa, minä hyppään ylös sängystä ja olisin valmis lähtemään samantien kotiin

 

[rapu]

No en tosiaan raskaana ollessa ajatellut synnyttää ilman kivunlievitystä.
Epiduraalia pyysin mutta en saanut, sain spinaalin kaksi kertaa, joista toinen meni vielä "hutiin".
Lisäksi ilokaasu ja pudendaalipuudute.
Ja siltikin teki vallan kipeää....

 

[Hattara-Auroora]

minä alusta asti ajattelin ottavani ihan kaikki mahdolliset kivunlievitykset. epiduraalin sain ja se meni hyvin. :saint:

 

[Katherine Wheel]

En ole kyllä ajatellut valmiiksi että synnytän ilman kivunlievitystä, synnyttämään olen lähtenyt sillä ajatuksella että katsotaan mitä tarvitaan. Kolmosen synnytyksessä pärjäsin vallan mainiosti ilman mitään, muissa kolmessa olisin kuollut ilman epiduraalia. Kuopuksen synnytyksessä oli pää niin pehmee, etten edes itse tajunnut pyytää puudutusta, vaan kätilö ehdotti.

 

[tiinu]

Minä siis pelkään (tietoon perustuen) selkäydinpuudutuksia.

Miksi?

Nostan Ruusalle =) Mielenkiinnosta.

 

[Inkivääri]

Ne supistuskivut loppuu kyllä onnesi melkein siihen synnytykseen, mulla tokalla kerralla ne loppui kokonaan vasta kun sisään jäänyt hyytymä tuli vrk:n kuluttua ulos, sen jälkeen tulleet jälkisupistelut ei olleet edes mitään (ja ekassa synnytyksessä nekin koski). Mutta kukaan ei varoittanut siitä, että jos sulla ei ole kunnon puudutusta niin ei ne puuduta ommellessakaan, kiva oli kun eteen repesin ja ommeltiin puuduttamatta. :headwall:

 

[aamuntorkku]

Kuten monilla ensisynnyttäjillä on tuntunut tässä ketjussa olevan; määkin olin menossa synnyttämään ilman kivunlievityksiä luomuna. Ajattelin, että mullon tosi korkea kipukynnys ja muutenkin oon "sitkee sissi". Toisin kävi: kivut oli niin kauheita, että epiduraalin otin ja lopppujen lopuksihan synnytys päätyi leikkaukseen.

Tän toisen kanssa aion olla avoimin mielin. Riippuu tuntemuksista h-hetkellä

 

[Eestlanna Savanna]

mun toinen synnytys oli kipeä ja ilman mitä =)

 

[meah]

Ekan kanssa halusin epiduraalin ja sainkin, lisää en älynnyt pyytää ajoissa.

Tokankin kanssa olisin halunnut, mutta eipä ehtinyt ei.
Eikä sitten haitannutkaan, sen verran nopsaan tapahtui kaikki.

Toukokuussa mennään ihan sen mukaan, ehdinkö edes sairaalaan

Tämäkin on taas asia, että kukin tyylillään.
Miksi pitäisi kärvistellä, kun ne lievityskeinot on olemassa?
Ja jos ei koe niitä tarvitsevansa tai ehdi saada, niin sitten on ilman.

Kun ennenkin, vai?? Ennen synnytettiin saunassa, harva sitäkään tekee enää tänä päivänä.

 

[Hippoliina]

Minä siis pelkään (tietoon perustuen) selkäydinpuudutuksia.

Miksi?

Nostan Ruusalle =) Mielenkiinnosta.

miehen siskolla oli esikoisen kohdalla käynyt niin, että oli mennyt väärään paikkaan ja puutunut kaulasta alas päin. itse en kuitenkaan pelkää niin käyvän. eiköhän ne ole aika harvinaisia kuitenkin. kaverilla oli puutunut jalka ja tehnyt todella kipeää, kun oli mennyt myös väärään paikkaan.

 

[Jouskari-80]

ekasta lähdin fiiliksellä "katotaan mitä tuleman pitää.."kokeilin kävelyä,allasta,ilokaasua ja lopuksi epiduraalin joka oli kuin taivaaseen olisi päässyt!En tiedä miltä olisi tuntunut ts.miten olisi mennyt ilman epiduraalia,mutta seuraavaan synnytykseen jos luoja vaan suo haluaisin taas epiduraalin-ehdottomasti!