Primääri lapsettomuus on paljon pahempaa kuin sekundääri lapsettomuus.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"Vieras"

Vieras
Vaikka moni sekundäärisesti lapseton muuta väittäisi.

Minulla on yksi hoidoilla aikaan saatu lapsi, ja vaikka toisen haluaisin, niin tämä "lapsettomuus" ei ole mitään verrattavissa niihin kipuiluihin ja tuntemuksiin joita tunsin kun pelkäsin etten voi saada lasta koskaan.

Vähän ärsyttää sekundäärilapsettomien väittämät että se olisi yhtä paha. Usein perusteluna on että tietää mitä ei saa kun on jo yksi lapsi.

Ihmisiä on erilaisia, mutta silti sanon ettei sekundäärinen lapsettomuus ole koskaan yhtä paha kuin primääri lapsettomuus.
 
En ole varsinaisesti lapsettomuudesta kärsinyt, tosin lähes kaksi vuotta esikoista yritimme, mutta vastaan kuitenkin.

Omalla kohdallani en usko että jos toista lasta emme saisi, että se olisi niin kova paikka kuin jos emme olisi saaneet ollenkaan. Nyt meillä on yksi suloinen lapsi ja se on paljon enemmän kuin ei yhtään lasta. Toki toisen lapsen saamattamuus olisi kova paikka.
 
Olen samaa mieltä sun kanssa. Olen itse kokenut lapsettomuutta 6v ennenkuin saimme hoidoilla esikoisen. Nyt kun toista toivottu ei sitä taas tule, on jotensakin kiitollinen jo tuosta yhdestä lapsesta <3 se tuska oli niin kamala kun ei ollut sitä ainoatakaan ja epätieto siitä tuleeko lainkaan. Kärsimme nyt sekundäärisestä lapsettomuudesta, mutta se ei ole verrattavissakaan primääri lapsettomuuteen, tiedän sen todella omasta kokemuksesta. En toivoisi sitä pahimmalle vihollisellenikään.
 
[QUOTE="vieras";28124249]"Sekundääri lapsettomuus" on yksi naurettavimmista termeistä mitä olen hetkeen kuullut. Anteeksi.[/QUOTE]

On tosiaan vähän ristiriitainen termi.
 
[QUOTE="vieras";28124249]"Sekundääri lapsettomuus" on yksi naurettavimmista termeistä mitä olen hetkeen kuullut. Anteeksi.[/QUOTE]

Mutta näin se luokitellaan diagnoosiksi lekurissa jos on ongelmia raskautumisessa toisen kerran. Näin lukee minunki papereissa, vaikkakaan lapseton en enää ole. Olen vaan toisen lapsen kohdalla lapseton ja se kuulostaa niin typerältä.
 
Olen kanssasi samaa mieltä.

Mutta sitten tietysti on kyse ihmisten omista perhekäsityksistä yms. Jollekinhan se yksi lapsi voi todella olla kovin vajaa perhekokemus, kun siitä jää paljon pois sellaista, mitä useamman sisaruksen kesken on. Ja jos ei itsellä ole mitään yksilapsisen perheen positiivista mallia lähellä, niin ei osaa panostaa sen hyviin puoliin.

Aika turhaa vertailla, että kuka kärsii enemmän. Vaikka helppo sanoa, kun ei kukaan mulle ole päässyt viime aikoina tuommoisia sanomaan.
 
[QUOTE="möks";28124269]Olen kanssasi samaa mieltä.

Mutta sitten tietysti on kyse ihmisten omista perhekäsityksistä yms. Jollekinhan se yksi lapsi voi todella olla kovin vajaa perhekokemus, kun siitä jää paljon pois sellaista, mitä useamman sisaruksen kesken on. Ja jos ei itsellä ole mitään yksilapsisen perheen positiivista mallia lähellä, niin ei osaa panostaa sen hyviin puoliin.

Aika turhaa vertailla, että kuka kärsii enemmän. Vaikka helppo sanoa, kun ei kukaan mulle ole päässyt viime aikoina tuommoisia sanomaan.[/QUOTE]

Tottaha tuo. Ja tiedän että siitä sekundäärisestä lapsettomuudestakin kärsii.
Silti yksi lapsi on aina parempi kuin ei yhtään, väitän.

Ihmisten tuskan määrää ei oikein kuulukaan vertailla kun ne on aina subjektiivisia kokemuksia. Tässä asiassa vaan en suostu hyväksymään että sekundäärinen lapsettomuus voisi olla kenellekään kuitenkaan yhtä paha kuin primääri.
 
[QUOTE="Aloittaja";28124280]Tottaha tuo. Ja tiedän että siitä sekundäärisestä lapsettomuudestakin kärsii.
Silti yksi lapsi on aina parempi kuin ei yhtään, väitän.

Ihmisten tuskan määrää ei oikein kuulukaan vertailla kun ne on aina subjektiivisia kokemuksia. Tässä asiassa vaan en suostu hyväksymään että sekundäärinen lapsettomuus voisi olla kenellekään kuitenkaan yhtä paha kuin primääri.[/QUOTE]

Vaikutat hyvinkin lapselliselta ihmiseltä ;)
 
Jollekin ihmiselle oman puolison menetys voi olla hirvittävä asia, joka musertaa alleen useiksi kuukausiksi. Jollekin toiselle se voi olla muutaman viikon shokki ja suru, joka alkaa helpottaa hyvinkin pian.

Yhteistä näille kahdelle tapaukselle on se, että kumpikaan surun kohdannut ei ole itse valinnut tunteitaan.
 

Yhteistyössä