pp 12 hcg 69, kuukautisiin verrattava vuoto alkoi iltapäivällä

Onko jollakin näistä lähtökohdista raskaus jatkunut ja päättynyt onnellisesti? Toisaalta olen jo toivoni menettänyt, mutta aina se pieni toivo herää, että josko kuitenkin vuoto loppuisi... Ja aina on niin ihana kuulla, jos jollain tästä tilanteesta kaikki olisikin kääntynyt parhain päin.

Tämä oli toisen ivf:n 1. PAS, myös edellisestä tuoresiirrosta plussa. Silloin samaisena päivänä pp12 oli hcg 58, ja viikkoa myöhemmin alkoi varsinainen vuoto.

Tajuan kyllä, että luultavasti toivo jo menetetty, ja edessä kolmas ivf.
 
Moi!
Vaihteleva vuoto on ollut munkin riesana. Ekassa ivf:ssä siirrosta 21vrk hcg oli 45 ja seurasi km. Nyt tokassa mulla pp14 hcg oli164 ja taas on ohessa ollut myös vuotoa. Kontrollikokeeseen en ole uskaltanut mennä, koska mies on työmatkalla ja en kestä ajatusta surra mahd. keskenmenoa yksin.
:attn: Ystäväni synnytti terveen pojan ja hänellä hcg oli rv5 97. Toivoa siis on vielä!
Jännittää sun puolesta, kun on itelläkin niin samankaltainen tilanne. Täällä peukut pystyssä ja tuuhan kertoon sit miten raskaus etenee. :hug:
 
Ei kai taas :hug: Tuolla silloin helmikuussa kirjoiteltiin kun oltiin samassa tilanteessa kumpikin. Mulla jäi km jälkeen PAS negaksi ja parin viikon päästä alkaa taas sumut ja kohti kolmatta kierrosta.

Mä pidän peukkuja, että nyt kuitenkin pieni jaksaisi pidellä kiinni. Ruvetaanko noita biokemiallisia raskauksia tutkimaan jos niitä tulee useampi peräkkäin?

Ulpulle kanssa onnea raskaudesta ja pidetään peukkuja, että vuoto loppuua
 
s1980 Mulla vuoto alkoi pp10 ja sitä on välillä tullut vähän, välillä yhtäkkiä enemmän ja taas vaihdellen, sit rusehtavaa, vaaleenpunaista tosi 'laihaa' ja välillä ihan kirkastakin. Eli skaala on iso. Sekopäiseksihän tässä on tullut kun housuun tarvii kurkkia joka välissä. :LOL:
Nyt siirrosta 15 päivää ja pikkuhousun suojassa näkyy lugemössön seassa ihan vähän beigeä.
Tulikohan nyt koko värikartta... :LOL:
 
s1980: Mulla oli kahdessa inssialkuisessa raskaudessa hcg arvo n.90 pp14, vuotoa ei tullut, oireita oli, mutta valitettavasti arvoa ei noussut ihan normaalikaavan mukaan, kun seurattiin ja sitten ultrassa todettiin tuulimunaraskauksiksi.
Mutta sulla vasta pp12, joten eiköhän tuo arvo tuolta voi nousta ja tuplaantua ihan parissa päivässä. Oletko menossa kontorllikokeeseen lähipäivinä? :hug: Jaksamista!
 
Kiitos myös sinulle, Siisami, vastauksesta. Itku tuli liikutuksesta ja surusta kun luin vastauksesi. Olen seurannut aktiivisesti teidän ketjuanne ja muistan kyllä hyvin, että samassa tilanteessa olimme alkuvuodesta. Jännityksellä odotin myös, kuinka sinulle käy passissa. En ole rohjennut enää osallistua keskusteluunne, kun yksin hoidoissa, ja jonkin verran olenkin tuohon itsellisen naisten hedelmöityshoitoketjuun kirjoitellut.

Julmalta tuntuu. Merkillistä kyllä, olin tällä kertaa kiinnittymispäivästä alkaen täysin varma plussasta, mutta en todellakaan siitä, että tässä nytkään hyvin kävisi. Todennäköisenä kiinnittymispäivänä tuli hieman ruskeaa vuotoa ja oli pientä alavatsa- ja selkäsärkyä, ja jo seuraavana päivänä kaikki alkoi haista tavallista voimakkaammalle. Positiivinen tulos ei aiheuttanut viime kerran jälkeen mitään riemun tunteita, totesin vain, että tulos siis näkyy jo.

Viime päivät olen vain pelännyt ja lukenut keskenmenosta. Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran varovaisen toiveikas olo, ja veritestistä tullessani tein jälleen testin (acon10) vain tunnin rakkoajalla, ja sain oikein hyvän viivan. Ja sitten: ilman mitään ennakkovaroituksia alkoi verenvuoto kello 15. Ensin sitä jäi paperiin pyyhkiessä, ja hetkeä myöhemmin verta tuli jo valumalla. Kipuakin alkoi tuntua pikkuhiljaa, ja otin kipulääkkeen klo 16. Tulehduskipulääkehän myös vähentää vuotoa, joten vaikka verta ei nyt juuri tule, on tilanne lienee toivoton.

Mutta toivotaan silti parasta, ja paljon voimia ja onnea sinulle, Ulpu78, että raskautesi jatkuisi onnellisesti.

 
Tuskin sillä on niin kovin väliä hankkiiko sitä lasta yksin vai kaksin. Pääasia on se polttava tarve saada pieni syliin ja huolehdittavaksi eli rohkeasti vaan kirjoittelemaan.

Mulla muuten huomas ihan selvästi viimeksi koska meni kesken. Ensin alkoivat todella voimakkaat kivut ja seuraavaksi tulivat kunnon hyytymät. Pelkästä verenvuodota siis ehkä vielä selviää mutta hyytymät on jo huonompi juttu vaikka kyllähän täällä niitäkin tarinoita välillä löytää missä on lapsi syliin saatu vuodoita ja hyytymistä huolimatta.

Parin päivän päästä uusintatesti ja toivotaan parasta

*MUOKS*Kävin vielä äsken tota sun "kotiketjua" lukemassa ja huomasin, että sulle on siirretty kaksi alkiota. Jotenkin mun toiveikkuus nousi heti eli jos vain toinen on lakannut kehittymästä ja poistuu vuotona. Käsittääkseni se on kahden alkion siirrossa hyvinkin tavallista.
 
Kiitos myös sinulle vastauksesta, EllaElias.

Siisami: niin, tässä toki pientä toivoa elättelen myös kipuihin liittyen. Minulla on aina todella kovat kuukautiskivut, jotka alkavat jo useita päiviä ennen vuotoa, ja lääkkeitä on siis syötävä jo ennen vuodon alkua. Raskaus on nyt todistetusti alkanut, joten sinänsä ei mikään ihme, etteivät kivut noudata normaalia kaavaa alkunsa suhteen. Mutta: ensimmäisen ja ainoan kipulääkkeen otin 6 tuntia sitten, eikä nyt mitään kipuja. Yleensä tarvitsen jo aiemmin lisälääkitystä kunnon vuodon ja kipujen alettua. Ja ei niitä hyytymiäkään ole tullut...

Typerää tämä pieneenkin oljenkorteen tarttuminen on, mutta minkäs teet. Uusintatestiin ajattelinkin mennä perjantaina, elleivät vuotro ja kivut sitten muutu täysin kuukautisia vastaaviksi.

Kysymykseesi siitä, missä vaiheessa biokemiallisia keskenmenoja aletaan tutkia, en osaa vastata. Näiden kahden viimmeisimmän hoidon aikana, joista raskaudet alkoivat, söin siirtopäivästä lähtien Aspirin 100 mg 1x1. Enpä tiedä, onko tuolla ollut mitään vaikutusta. Olihan kyseessä myös kaksi ensimmäistä siirtoa hyvillä alkioilla. Niitä ennen yksi tuoresiirto huonoilla alkioilla ja viisi inseminaatiota.
 
Aamutunnelmia:

verta on tullut suurin piirtein saman verran kuin yleensä kuukautisten aikaan, mutta kipuja on todella paljon vähemmän. Ennen yötä otin varmuuden vuoksi kipulääkkeen, ja yleensä herään yöllä/varhain aamulla ottamaan kipulääkkeen ja menen kuumaan suihkuun odottamaan lääkkeen vaikutuksen alkamista. Nyt ei mitään tuollaista - vain pieniä tuntemuksia alavatsalla.

Hitto soikoon, tätä omaa toiveajattelua! Vaikka periaatteessa tietääkin, että kunnon vuoto näin alkuvaiheessa on käytännössä varma merkki siitä että kaikki on jo tullut pois, haluaa silti tarttua kaikkeen mahdolliseen, että jäisi edes pieni toivo.
 
Varsin hämmentävissä tunnelmissa vietän aamuani.

Edellisen kirjoituksen jälkeen kivut alkoivatkin pian, samoin vuoto runsastui uudelleen. Minulla on siis ollut ihan normaalit kivuliaat kuukautiset, ainoana erona se, ettei hyytymiä ole juurikaan tullut, vain kirkasta juoksevaa verta.

Kun tilanne keskiviikkoaamuna näytti hieman paremmalta ja otin silloin yhteyttä hoitavaan lääkäriini virossa, hän kehotti jatkamaan tukilääkitystä ja menemään uuteen veritestiin torstaina. Tiistain arvo 69 oli hänen mielestään ihan hyvä.

Menin eilen veritestiin, vaikka se täysin turhalta tuntuikin. Vastaus venyi aamuun, ja klo 8.15 ystävällinen hoitaja soitti minulle vastauksen. En tiedä mitä pitäisi ajatella. Miten kohtuun on voinut jäädä mitään, kun verta on tullut niin paljon?! Vähän vuotaa nytkin, ja vielä pientä kipuilua.

Sain ultra-ajan tälle päivälle klo 13. Nythän pitäisi näkyä sikiöpussi, jos sellainen siellä vielä on.

Tulen kertomaan, kuinka tilanne etenee...
 
Oi! täällä myös jännitän sun puolesta ja peukut pystyssä. Tuo sun tilanne vaikuttaa niin saman tapaiselta, kuin mitä mulla. Mä en ole uskaltanut mennä uuteen testiin. Ultraan vasta 5.5.
Montakos alkoita sulle siirrettiinkään?
:heart: :heart: :heart:
 
Kävin siis eilen ultrassa, ja lääkäri totesi heti, että mitään raskauteen viittaavaa ei enää näy: kohdun limakalvokin oli ohentunut juuri sellaiseksi kuin se yleensä kuukautisten jälkeen on. Joten ei enää mitään toivoa.

Helpottavaa on se, että sain selkeän vastauksen, eikä tarvinnut jäädä arvuuttelemaan, tarkoittaako hcg:n hyvä nousu sitä, että pikkuinen sittenkin on jaksanut pitää kiinni.

Olo on huono edelleen, ja hajut tavallista voimakkaampia. Myös rinnoissa on pientä särkyä. Näistä oireista johtuen pelkään hieman kohdunulkoisen mahdollisuutta. Lääkäri kehotti herkästi tulemaan veritestiin, jos kipuja alkaa ilmaantua.

Ulpu78: kaksi alkiota siirrettiin, kuten joka kerta on siirretty. Haluan vielä korostaa, että minulla vuoto noudatti lopulta aivan samaa kaavaa kuin kuukautisvuoto, kovine kipuineen, joten minusta sinulla on vielä paljon enemmän syytä uskoa, että kohdallasi kaikki on hyvin. Toivon sitä sydämestäni!

Ajatukset kohti kolmatta ivf-hoitoa...
 

Yhteistyössä