M
meillä näin
Vieras
Tuolla oli piiitkä ja paljoooon vastauksia saanut viestiketju siitä, miksi pottahommat pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain eli 6-7 kk ikäisenä ja että on kamalaa, jos 1 v 10 kk ikäinen lapsi ei halua olla potalla vaan tekee vaippaan. Eli vanhemmat pakottavat lapsensa tekemään tarpeensa vaippaan kun eivät opeta lasta potalle ajoissa.
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia.
Kirjoitan oman mielipiteeni ja sen, miten meillä käytännössä homma hoitui.
Lapsia on kolme.
Lapsi oppii säätelemään rakkoaan vastan noin 2 vuoden iässä. Tämä tosin on yksilöllistä ja pojat ovat tässä hitaampia kuin tytöt. Kuse ei ole opettamisesta, vaan hormonaalisesta jutusta, eikä siihen voi vaikuttaa eikä sitä voi nopeuttaa.
Pottahommia voi alkaa vaikka miten aikaisin, ja jos lapsen rakko on säännöllinen - pissa ja kakka tulee säännöllisesti samoihin aikoihin esim. , niin on helppo ajoittaa lapsi potalle tekemään tarpeensa sinne. Mutta lapsi ei ole pottakuvia, vanhemmat ovat. Siinä on ero.
Ensimmäisen lapsen kanssa olin hermona. Lapsi oli jo vuoden ikäinen, ja oli ihan vaippahommissa vielä. Pottahommat oli aloitettu heti kun oppi istumaan, eli noin 6 kk ikäisenä. Joka päivä, pitkiä pottahetkiä jotta oppisi, useasti päivässä.
Ja minä olin hermona, kun lapsi ei opi, ei osaa... ja kaikilla muilla jo heti kun kävelemään oppivat jne..
Lapsi oppi päiväkuivaksi vähän yli 2 vuotiaana. Hieman sen jälkeen yö- ja ulkoiluvaipatkin jäi pois.
Toisen lapsen kohdalla olin vähän rauhallisempi, mutta kuitenkin,pottahommat aloitettiin alle vuoden ikäisenä ja olin aika hermona taas, reippaasti yli vuoden ikäinen ei osannut pidätellä eikä mennä potalle eikä sinne aina mitään tullut, vaikka istuttiin pitkiä aikoja, päiväunien jälkeen yms jne....
Lapsi oppi kuivaksi ja pidättelemään noin vähän yli 2 vuotiaana, eli samaan aikaan kuin esikoinenkin.
Kolmannen kanssa päätin ottaa rennosti. Kun lapsi oli vajaa 2 vuotias, puolituttu lastenhoitaja kommentoi, että näin kesällä on helppo opettaa potalle ja pois vaipoista ... niin. Mutta kun hän ei reagoinut ollenkaan siihen, tuliko pissa tai kakka pottaan vai vaippaan vai valuiko se kinttuja pitkin lattialle lammikoksi... Jos oli hätä, hän teki sen. Jos sattui potalla olemaan, teki sen pottaan.
Kun lapsi oli 2 v ja päiväkotiaika läheni, käärin hihat kainaloihin: NYT opetellaan kuivaksi!
Vaippa pois. Pottahommaa tihennetysti. Ja silleen.
Ei oppinut. Jos oli hätä, teki vaippaan, lattialle, housuihin tai pottaan. Eikä ollut moksiskaan, tulipa tarve minne tuli.
Jos teki pottaan, kehuttiin kovasti, ihailtiin yms. Ei lapsi reagoinut mitenkään siihen.
Luovutin. Otin vaipat takaisin.
Päiväkoti alkoi. Lapsi oli 2 v 2 kk kun jotenkin vaan huomasin, että NYT on aika kypsä. Juttelin päiväkodin hlö-kunnan kanssa. 2 viikossa hän oppi tekemään tarpeensa pottaan. Nyt 2,5 v ja menee itse vessaan, ilmaisee molemmat hädät, pidättelee jos ollaan ulkona tai kaupoissa, tekee vessanpyttyyn tai pidättelee kotiin asti, jos ei itse tajuta käyttää, jos ei sano että on hätä..
En jaksanut lukea kaikkia vastauksia.
Kirjoitan oman mielipiteeni ja sen, miten meillä käytännössä homma hoitui.
Lapsia on kolme.
Lapsi oppii säätelemään rakkoaan vastan noin 2 vuoden iässä. Tämä tosin on yksilöllistä ja pojat ovat tässä hitaampia kuin tytöt. Kuse ei ole opettamisesta, vaan hormonaalisesta jutusta, eikä siihen voi vaikuttaa eikä sitä voi nopeuttaa.
Pottahommia voi alkaa vaikka miten aikaisin, ja jos lapsen rakko on säännöllinen - pissa ja kakka tulee säännöllisesti samoihin aikoihin esim. , niin on helppo ajoittaa lapsi potalle tekemään tarpeensa sinne. Mutta lapsi ei ole pottakuvia, vanhemmat ovat. Siinä on ero.
Ensimmäisen lapsen kanssa olin hermona. Lapsi oli jo vuoden ikäinen, ja oli ihan vaippahommissa vielä. Pottahommat oli aloitettu heti kun oppi istumaan, eli noin 6 kk ikäisenä. Joka päivä, pitkiä pottahetkiä jotta oppisi, useasti päivässä.
Ja minä olin hermona, kun lapsi ei opi, ei osaa... ja kaikilla muilla jo heti kun kävelemään oppivat jne..
Lapsi oppi päiväkuivaksi vähän yli 2 vuotiaana. Hieman sen jälkeen yö- ja ulkoiluvaipatkin jäi pois.
Toisen lapsen kohdalla olin vähän rauhallisempi, mutta kuitenkin,pottahommat aloitettiin alle vuoden ikäisenä ja olin aika hermona taas, reippaasti yli vuoden ikäinen ei osannut pidätellä eikä mennä potalle eikä sinne aina mitään tullut, vaikka istuttiin pitkiä aikoja, päiväunien jälkeen yms jne....
Lapsi oppi kuivaksi ja pidättelemään noin vähän yli 2 vuotiaana, eli samaan aikaan kuin esikoinenkin.
Kolmannen kanssa päätin ottaa rennosti. Kun lapsi oli vajaa 2 vuotias, puolituttu lastenhoitaja kommentoi, että näin kesällä on helppo opettaa potalle ja pois vaipoista ... niin. Mutta kun hän ei reagoinut ollenkaan siihen, tuliko pissa tai kakka pottaan vai vaippaan vai valuiko se kinttuja pitkin lattialle lammikoksi... Jos oli hätä, hän teki sen. Jos sattui potalla olemaan, teki sen pottaan.
Kun lapsi oli 2 v ja päiväkotiaika läheni, käärin hihat kainaloihin: NYT opetellaan kuivaksi!
Vaippa pois. Pottahommaa tihennetysti. Ja silleen.
Ei oppinut. Jos oli hätä, teki vaippaan, lattialle, housuihin tai pottaan. Eikä ollut moksiskaan, tulipa tarve minne tuli.
Jos teki pottaan, kehuttiin kovasti, ihailtiin yms. Ei lapsi reagoinut mitenkään siihen.
Luovutin. Otin vaipat takaisin.
Päiväkoti alkoi. Lapsi oli 2 v 2 kk kun jotenkin vaan huomasin, että NYT on aika kypsä. Juttelin päiväkodin hlö-kunnan kanssa. 2 viikossa hän oppi tekemään tarpeensa pottaan. Nyt 2,5 v ja menee itse vessaan, ilmaisee molemmat hädät, pidättelee jos ollaan ulkona tai kaupoissa, tekee vessanpyttyyn tai pidättelee kotiin asti, jos ei itse tajuta käyttää, jos ei sano että on hätä..
