Minussako vika?
Olen yli kolmekymppinen nainen ja mieheni on ylittänyt jo neljänkympin rajan. Suhteemme on kestänyt puolitoista vuotta noin suurinpiirtein, eli elämme vielä ainakin melko kiihkeää aikaa.
Seksielämämme on ollut melko vilkas koko suhteen ajan ja on tavallaan edelleenkin. Nyt kuitenkin on miehelleni ilmestynyt enemmän potenssiongelmia (näitä on ollut jonkin verran suhteen alusta saakka josta olin super hämmästynyt) ja tämä on minulle aivan uusi asia. En ole koskaan seurustellut miehen kanssa jolla olisi kyseisiä ongelmia...
Aluksi otin itseeni. En uskaltanut ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa ollenkaan koska suhde oli niin uusi vaan ajattelin että teen jotain väärin tai minussa on jotain inhottavaa joka saa hänen halunsa katoamaan. Ehkä olin / olen väärässä, mutta en ollut / ole ihan varma.
Mieheni kehuu minua päivittäin (kuinka kaunis olen ja kuinka upea kroppa minulla on). Miksi hän sanoisi niin jos olisi eri mieltä?
Ainakin olen varma ettei vika ole hygienian hoidossa, eikä varsinaisesti ulkonäössänikään. Mielestäni kroppani ei ole mikään kymppi vaikka olenkin hoikka ja harrastan liikuntaa kolme kertaa viikossa. Mieheni on asiasta eri mieltä ja suuttuukin jos mollaan kroppaani...
Haluaisin rakastella päivittäin ja joskus jopa useasti päivässä. Suhteen alussa näin tehtiinkin, mutta vähitellen rakasteluvälit ovat pidentyneet, mistä olen hyvin surullinen.
Ensin siis rakastelimme päivittäin, sitten joka toinen päivä, nyt joka kolmas tai neljäs päivä...
Ensinnäkin rakastan mieheni tapaa ottaa minut, hänen karismaansa ja ylipäätänsä hänen tapaansa haluta ja haluni häntä kohtaan on jotain aivan uskomatonta.
Itselläni on ollut suuria vaikeuksia tehdä alotteita itse. Siksi että aiemmissa suhteissani aloitteen tekijä on aina ollut mies, enkä ole koskaan ollut varsinaisesti puutteessa. Nyt olen mieheni toivomuksesta aluksi pakottamalla pakottanut itseni tekemään näitä aloitteita ja edelleenkin ne tuntuvat itsestäni kömpelöiltä. Oloni on siis todella epävarma.
Kun teen aloitteen oma haluni on silloin erilaista kuin jos aloitteen tekijä olisi mieheni... Tuntuu että ruinaan seksiä, eikä se siis tavallaan (minun kannaltani katsottuna) tule luonnollisesti. Tiedän että tämä on väärä ajattelutapa ja miehenikin haluaa tuntea olevansa haluttu. Se ei ole vain naisen etuoikeus. Tätä yritän muuttaa itsessäni.
Ongelma on siis se että kun rakastelemme miehelleni on kiihtyvään tahtiin tullut potenssiongelmia... Aluksi kaikki sujuu hyvin, mutta yht äkkiä kalu pehmenee. Välillä pienellä tauolla se taas kovenee ja rakastelu voi jatkua mutta joskus koko rakastelu jää siihen. Tämä tietenkin vaikuttaa omiin haluihini ihan ratkaisevasti.
Kun vihdoin uskalsin varovaisesti kysyä häneltä onko hänellä ollut aiemminkin tällaisia ongelmia vai liittyykö nämä vain tähän suhteeseen. Kierrellen ja kaarrellen hän sanoi että on ollut aiemminkin ja ne johtuvat siitä että kalusta menee tunto (?). Sama ilmiö tapahtuu melkein poikkeuksetta jos hänelle tulee hiki (?), rakastellaan suihkussa (jossa lämmin) tai päätä jomottaa (?). Eli siis kalu pehmenee. Kuumuuus on siis paha mörkö...
Anteeksi tyhmä kysymys mutta miten terskasta voi mennä tunto? Meneekö muillakin miehillä?Ymmärtäisin kyllä jos halut yks kaks katoais ja kun ei tee mieli niin ei tee, mutta hänen sanojensa mukaan kyse ei ole siitä vaan että kalusta vain menee tunto ja siksi se pehmenee halut edelleen pysyvät...
Onko kukaan koskaan kuullut tällaisesta tai törmännyt samaan ongelmaan?
Tästä johtuen, vaikka haluaisin rakastella päivittäin, en uskalla tehdä alotteita niin usein kun haluaisin syystä että se aloitteen tekokin on jo vaikeaa mutta tilanne muuttuu karseaksi sitten jos hänen kalunsa ei pysy kovana vaan pehemenee niin ettei rakastelu enää onnistu. Itselleni tulee masentunut olo ja tuskin se miehellänikään mitenkään mieltä ylentävä on...
Omat haluni vähenevät sillä sekunnilla kun näin tapahtuu. Otan tämän itseeni vaikka tiedostankin ettei se syy välttämättä ole minussa. Tunnen ettei hän halua minua tai että paikkani ovat löysät. Olenkin harjoittanut jo puolen vuoden ajan lantionpohjalihaksiani monta kertaa viikossa... Ihan kaiken varalta...
Nykyään siis välttelen seksiä kunnes maaginen 3-4 päivää on kulunut viimeisestä kerrasta, koska jos rakasteluväli on pidempi on todennäköisempää että miehelläni ei ole näitä potenssiongelmia.
Tosin sekään ei aina takaa onnistunutta rakastelua. Ja minua häiritsee ihan suunnattomasti jos mieheni ei laukea rakastelussa. Ja eihän hän laukea kun näin käy.
Kärsin tilanteesta koska minulle ei sitten millään riittäisi tuo n. 2 kertaa viikossa tapahtuva rakastelu. Useammin en uskalla kinuta kun tiedän mitä sitten tapahtuu.
Joskus kun otan häneltä suihin, sama ongelma saattaa ilmestyä harvemmin mutta joskus. Olen tulkinnut sen niin että silloin ei oman värkkini tiukkuudessa ole vikaa kun sama pehmeneminen tapahtuu suulla tai kädelläkin.
Aihe on arka, enkä haluaisi tuottaa miehelleni paineita tai mielipahaa tivaamalla asiaa.. Tuskin hänestäkään tilanne tuntuu mitenkään mukavalta.
Viagraa hän ei ole ikinä kokeillut ja ehdottaisin sitä tosissani jos uskaltaisin. Leikilläni olen sanonut mutta ehkä hänellä ei omasta mielestään ole ongelmaa... Minulle se on muodostumassa sellaiseksi pikkuhiljaa. Jos hänen halussaan ei ole mitään vikaa niin silloinhan kyseisen lääkkeen pitäisi auttaa..
Tunnistaako kukaan kyseisiä oireita? Ja jos tunnistaa, oletteko saanut ratkaistua pulman ja miten? Mitenköhän tätä tilannetta voisi lähteä purkaamaan?
Kommentteja, kiitos
Seksielämämme on ollut melko vilkas koko suhteen ajan ja on tavallaan edelleenkin. Nyt kuitenkin on miehelleni ilmestynyt enemmän potenssiongelmia (näitä on ollut jonkin verran suhteen alusta saakka josta olin super hämmästynyt) ja tämä on minulle aivan uusi asia. En ole koskaan seurustellut miehen kanssa jolla olisi kyseisiä ongelmia...
Aluksi otin itseeni. En uskaltanut ottaa asiaa puheeksi mieheni kanssa ollenkaan koska suhde oli niin uusi vaan ajattelin että teen jotain väärin tai minussa on jotain inhottavaa joka saa hänen halunsa katoamaan. Ehkä olin / olen väärässä, mutta en ollut / ole ihan varma.
Mieheni kehuu minua päivittäin (kuinka kaunis olen ja kuinka upea kroppa minulla on). Miksi hän sanoisi niin jos olisi eri mieltä?
Ainakin olen varma ettei vika ole hygienian hoidossa, eikä varsinaisesti ulkonäössänikään. Mielestäni kroppani ei ole mikään kymppi vaikka olenkin hoikka ja harrastan liikuntaa kolme kertaa viikossa. Mieheni on asiasta eri mieltä ja suuttuukin jos mollaan kroppaani...
Haluaisin rakastella päivittäin ja joskus jopa useasti päivässä. Suhteen alussa näin tehtiinkin, mutta vähitellen rakasteluvälit ovat pidentyneet, mistä olen hyvin surullinen.
Ensin siis rakastelimme päivittäin, sitten joka toinen päivä, nyt joka kolmas tai neljäs päivä...
Ensinnäkin rakastan mieheni tapaa ottaa minut, hänen karismaansa ja ylipäätänsä hänen tapaansa haluta ja haluni häntä kohtaan on jotain aivan uskomatonta.
Itselläni on ollut suuria vaikeuksia tehdä alotteita itse. Siksi että aiemmissa suhteissani aloitteen tekijä on aina ollut mies, enkä ole koskaan ollut varsinaisesti puutteessa. Nyt olen mieheni toivomuksesta aluksi pakottamalla pakottanut itseni tekemään näitä aloitteita ja edelleenkin ne tuntuvat itsestäni kömpelöiltä. Oloni on siis todella epävarma.
Kun teen aloitteen oma haluni on silloin erilaista kuin jos aloitteen tekijä olisi mieheni... Tuntuu että ruinaan seksiä, eikä se siis tavallaan (minun kannaltani katsottuna) tule luonnollisesti. Tiedän että tämä on väärä ajattelutapa ja miehenikin haluaa tuntea olevansa haluttu. Se ei ole vain naisen etuoikeus. Tätä yritän muuttaa itsessäni.
Ongelma on siis se että kun rakastelemme miehelleni on kiihtyvään tahtiin tullut potenssiongelmia... Aluksi kaikki sujuu hyvin, mutta yht äkkiä kalu pehmenee. Välillä pienellä tauolla se taas kovenee ja rakastelu voi jatkua mutta joskus koko rakastelu jää siihen. Tämä tietenkin vaikuttaa omiin haluihini ihan ratkaisevasti.
Kun vihdoin uskalsin varovaisesti kysyä häneltä onko hänellä ollut aiemminkin tällaisia ongelmia vai liittyykö nämä vain tähän suhteeseen. Kierrellen ja kaarrellen hän sanoi että on ollut aiemminkin ja ne johtuvat siitä että kalusta menee tunto (?). Sama ilmiö tapahtuu melkein poikkeuksetta jos hänelle tulee hiki (?), rakastellaan suihkussa (jossa lämmin) tai päätä jomottaa (?). Eli siis kalu pehmenee. Kuumuuus on siis paha mörkö...
Anteeksi tyhmä kysymys mutta miten terskasta voi mennä tunto? Meneekö muillakin miehillä?Ymmärtäisin kyllä jos halut yks kaks katoais ja kun ei tee mieli niin ei tee, mutta hänen sanojensa mukaan kyse ei ole siitä vaan että kalusta vain menee tunto ja siksi se pehmenee halut edelleen pysyvät...
Onko kukaan koskaan kuullut tällaisesta tai törmännyt samaan ongelmaan?
Tästä johtuen, vaikka haluaisin rakastella päivittäin, en uskalla tehdä alotteita niin usein kun haluaisin syystä että se aloitteen tekokin on jo vaikeaa mutta tilanne muuttuu karseaksi sitten jos hänen kalunsa ei pysy kovana vaan pehemenee niin ettei rakastelu enää onnistu. Itselleni tulee masentunut olo ja tuskin se miehellänikään mitenkään mieltä ylentävä on...
Omat haluni vähenevät sillä sekunnilla kun näin tapahtuu. Otan tämän itseeni vaikka tiedostankin ettei se syy välttämättä ole minussa. Tunnen ettei hän halua minua tai että paikkani ovat löysät. Olenkin harjoittanut jo puolen vuoden ajan lantionpohjalihaksiani monta kertaa viikossa... Ihan kaiken varalta...
Nykyään siis välttelen seksiä kunnes maaginen 3-4 päivää on kulunut viimeisestä kerrasta, koska jos rakasteluväli on pidempi on todennäköisempää että miehelläni ei ole näitä potenssiongelmia.
Tosin sekään ei aina takaa onnistunutta rakastelua. Ja minua häiritsee ihan suunnattomasti jos mieheni ei laukea rakastelussa. Ja eihän hän laukea kun näin käy.
Kärsin tilanteesta koska minulle ei sitten millään riittäisi tuo n. 2 kertaa viikossa tapahtuva rakastelu. Useammin en uskalla kinuta kun tiedän mitä sitten tapahtuu.
Joskus kun otan häneltä suihin, sama ongelma saattaa ilmestyä harvemmin mutta joskus. Olen tulkinnut sen niin että silloin ei oman värkkini tiukkuudessa ole vikaa kun sama pehmeneminen tapahtuu suulla tai kädelläkin.
Aihe on arka, enkä haluaisi tuottaa miehelleni paineita tai mielipahaa tivaamalla asiaa.. Tuskin hänestäkään tilanne tuntuu mitenkään mukavalta.
Viagraa hän ei ole ikinä kokeillut ja ehdottaisin sitä tosissani jos uskaltaisin. Leikilläni olen sanonut mutta ehkä hänellä ei omasta mielestään ole ongelmaa... Minulle se on muodostumassa sellaiseksi pikkuhiljaa. Jos hänen halussaan ei ole mitään vikaa niin silloinhan kyseisen lääkkeen pitäisi auttaa..
Tunnistaako kukaan kyseisiä oireita? Ja jos tunnistaa, oletteko saanut ratkaistua pulman ja miten? Mitenköhän tätä tilannetta voisi lähteä purkaamaan?
Kommentteja, kiitos