Pieni tyttömme (esikoinen) syntyi kuukausi sitten ja synnytyksestä on vain hyviä muistoja! Kuviakin katson ja näytän muillekin ihan mielelläni, ei ahdista yhtään.
Raskausaikana itsekin välillä mietin, että mitähän on edessä. Sitten noin 1-2 viikkoa ennen laskettua aikaa tuli sellainen rauhallisempi olo ja aloin luottaa, että kaikki menee hyvin. Ja Suomessa on niin ammattitaitoiset kätilöt, lääkärit ym. ja kivunlievitystä joka lähtöön, jos kipua pelkää!
Mulla synnytys alkoi supistuksilla, joita oli pitkin päivää, mutta epäsäännöllisinä. Synnytyssairaalaan on matkaa 100 km, joten soitin pariinkin otteeseen sinne äitiyspolille ja kyselin, että pitäisköhän jo lähteä tulemaan. No, yölevolle vielä siinä ruvettiin, mutta sitten huomasin supistusten tulevan sen verran säännöllisiksi (n. 3-4 min.), että sanoin miehelle, että nyt lähdetään.
Kello oli 2.00 ja katselin autosta ihanaa tähtitaivasta ja hengittelin supistusten tahtiin.
Sairaalaan päästyä tiesin olevani hyvissä käsissä, joten oli vain helpottunut olo.
Alkuun olin ammeessa tunnin ja sitten muutama tunti meni ilokaasun voimalla. Siinä se aikakin kului mukavasti jumppapallon päällä istuessa ja miehen + kätilöopiskelijan kanssa jutellessa + päiväkirjaa kirjoittaessa. Selässä oli lämpögeelipussi ja laitettiin mulle pari aqua-rakkulaakin.
Lopuksi sain vielä kohdunkaulan puudutuksen. Avautumisvaihe kesti 8 tuntia ja se tuntui menevän ihan hujauksessa. Ponnistusvaihe olikin sitten 1,5 tuntia ja siinä kyllä hiki lensi. Mutta kätilöiden ja mieheni kannustuksella siitäkin selvisi ja kun vaan keskittyi itse asiaan. Lopulta vauva autettiin imukupilla maailmaan ja et voi uskoa sitä helpotuksen tunnetta, kun vauva vihdoin oli sylissä!! Syntymäaika oli 11.36.
Mitään negatiivista sanottavaa ei oikeesti jääny, kannattaa olla luottavaisella mielellä. Itsekin ajattelin, että onhan siitä kaikki muutkin selvinneet, jopa ennen vanhaan on saunoissa synnytetty ja selvitty hengissä!! Kipuja oli, mutta jotenkin ne menettävät merkityksensä - ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.
Kokemus on niin ainutlaatuinen ja voimme olla ylpeitä siitä, että olemme naisia ja voimme todella synnyttää maailmaan uutta elämää!
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa olivat mielestäni paljon raskaampia kuin itse synnytys. Olen ollut aika paljon yksin, kun miehellä on pitkät päivät, mutta näistäkin on selvitty ja voi todeta, että on ihmisenä entistä vahvempi
TSEMPPIÄ!