positiivisia kokemuksia..

kun minä odotin ekaa lastani pelkäsin ihan hulluna synnytystä. ihmekkös tuo kun siitä sellaisia kauhutarinoita kerrotaan..
haluaisinkin nyt 2 lasta synnyttäneenä kertoa positiivisia asioita synnytyksiin liittyen.
ekan synnytyksessä jännitti se ponnistusvaihe kaikista eniten, olin aivan varma etten siitä selviä, mutta ponnistusvaihe olikin helpompi kuin supistukset ennen sitä.
toisen synnytyksessä olinkin sit jo fiksumpi.. ja koitin ottaa supistukset mahdollisimman rennosti ( sattuu vähemmän, kun ei jännitä) avautumisvaihe näin ilman jännitystä meni nopeammin!
toivottavasti tämä sekava kirjoitus auttaa jotakin ensisynnyttäjää asennoitumaan tulevaan koitokseen vähän rauhallisemmin mielin.
onko muut halukkaita kertomaan positiivisia kokemuksia? niitä kun on aivan varmasti todella paljon enemmän, kuin kauhukokemuksia.

 

Täällä näin kans...
Mulla on kaksi synnytystä takana,ja alkuvuodesta taas pääsen siihen hommaan.Mulla ei ikään oo ollu mitn kammoa synnytykseen liittyen,varmaan juuri sen takia,synnytykseni on mennyt todella loistavasti!Kummallakin kerralla kätilöt ,kehuivat ettei ennen tollasta nuorta naista ole nähty.Ehkä joku pitää mua outona,mutta "nautin" siitä hetkestä..jotenkin se synnytys on mulle kun omiaan.Tiedän miten kehoni toimii ja olen sen kanssa sujut..ja osaan hallita itseäni kun tarve vaatii.
Mä menen täysin iloisin mielin älleen synnytys saliin..aivan tajuttoman mahtava kokemus.Nooh..ainakin kaksi ensimmäistä on ollut aivan uskomattomia kokemuksia...
Kaikille..kovasti vaan tsemppiä synnytykseen..varmasti menee hyvin kun luottaa itteensä.

 

Valehtelematta: synnytys oli elämäni paras kokemus! Kaikessa kivuliaisuudessaankin aivan uskomaton ja ihana. Sitä paitsi kaikki kivut unohtuivat täsmälleen sillä hetkellä kun sain vauvan rinnalle - sille hetkelle ei ole oikeasti sanoja :heart:

Kuten ap, pelkäsin ponnistusta, mutta se ei sitten sattunutkaan ja oli peräti mukavaa sen avautumisvaiheen jälkeen.

Toivottavasti pääsen synnyttämään taas lähivuosin sisälllä =)

 

mustakin synnytys oli ihanaa

 

Viis veisasin niistä kauhutarinoista raskausaikanakaan, siitä uskomattomasta kivusta jota ei kuulemma osaa kuvitellakaan kuin vasta synnytettyään.. olin jo sillä asenteella synnytykseen, että kautta aikojen sitä on tapahtunut eikä siihen kipuun tiettävästi kukaan ole kuollut. En siis pelännyt sitä kipua.

Ja leppoisasti se synnytys menikin, kyllähän ne supistukset tuntuivat mutta ne väitteet, että kipu on sellaista ja tällaista olivat ihan hiuhai vaan. Kai se kipukynnys on vaan niin erilainen ihmisillä.

Jonkun mielestä varmaan helppo synnytys minulla, kun olin sairaalassa vain muutaman tunnin ja tyttö syntyi ja synnytyksen jälkeen olo oli ihan kuin ei mitään kummempaa olisi tapahtunutkaan. Ilokaasua pelkästään hörpsin siinä loppupuolella.

Ponnistusvaihe oli kivuliain enkä etukäteen tiennyt, että kun alkaa ponnistaa niin se homma on jo melkein tehty. Jos olisin tiennyt, ehkä sillä ponnistamisen hetkellä se kipu ei olisi tuntunut niin kovalta. Tosin ajattelin kuitenkin sillä hetkellä sitä, kun kätilöltä olin saanut aiemmin arviota että tyttö syntyy yön aikana.. mietin vaan koko ajan, että aamulla puserrus on jo ohitse.

 

Mä taas lisään, että vaikka musta se kipu oli kamalaa, niin silti lähes nautin synnytyksestä ja odotan nyt innolla, että pääsen taas näkemään lopputuloksen :heart: Rv 39! Eli ei kipu tee synnytyksestä kamalaa, vaikka se sillä hetkellä onkin kovaa. Toi rentoutuminen ja etukäteen positiivinen asenne on varmaan aika tärkeä juttu, että synnytyksen voi kokea näin :wave:

 

Ihana lukea teidän hyvät kokemukset synnytyksistä

Itse kun pelkään kuin syötävä tulevaa koitosta johtuen kahdesta edellisestä ja aivan samanlaisesta synnytyksestä jotka olivat jotain kauhean tuskallista mitä voi kuvitella vain tuskaisen kuoleman edellä :ashamed: näiden kokemusten jälkeen onkin sitten jäänyt pelko päälle...et miten sitä siitä 4-10cm oikein selvii,ainoa positiivinen tunne oli se et kun sai luvan ponnistaa ja kerrran ponnistettuani kipu loppui vain painon tunne oli läsnä ja nahkan venyminen ja lopputulos oli maailman ihanin äitin kulta molemmilla kerroilla. :heart:

Joten lisää vain näitä HYVIÄ juttuja sillä niistä yritän ammentaa tsemppini tulevaan koitokseen.. :wave: :ashamed: :/

 

Minä kanssa voin sanoa, että olen nauttinut synnytyksistä. Esikoisen kohdalla ajattelin, että varmaan yhtä pitkä ja vaikea synnytys tulee, kuin äitillänikin. Mutta ei, aivan päinvastoin. Joka synnytykseen olen mennyt positiivisin mielin, ilman mitään "toivelistaa" synnytyksen etenemisestä. Minulla on jokainen synnytys ollut helppo ja nopea. Ensimmäinen kesti 4,5h ja toinen 2,5h ja kolmas 2h15min. En ole synnytyksiä mitenkään kamalasti jännittänyt. Lapsemme eivät edes ole mitään kauhean pienikokoisia ollut syntyessään. Esikoinen 3820g ja toinen 4150g ja kolmas 4550g. Esikoisen kohdalla kerkesin koittamaan ilokaasua, mistä ei ollut mitään apua. Toisen ja kolmannen kohdalla en edes ole sitä ilokaasua koittanut. En osaa sanoa mitään huonoa omista synnytyksistäni.

Niinkuin jostain synnytysjutusta olen lukenut, että "synnytyksessä kipu on positiivista kipua joka vie synnytystä eteenpäin." Siihen on helppo yhtyä. Positiivinen ja rento mieli mukaan synnytykseen!!! =) Lopputulos on maailman paras, oma lapsi. :heart: