Positiivisia kokemuksia synnytyksistä!

Eräs käynyt tutustumassa just synnärillä ja pois lähdin positiivisella mielellä Ja nyt haluaisin vahvistusta tälle olotilalle Eli kertokaa vahvistavia kokemuksia ja sellaisia jotka rohkaisee Ei kauhukertomuksia tähän ketjuun

 

kaikki kipu unohtuu ku saa sen ihanan pienen tuhisevan nyytin mahan päälle, äidinrakkautta ei voi verrata mihinkään mailmassa!

 

sehän onki kivaa, ku uus ihminen syntyy. ei siitä tartte mitään kauhua repiä.

 

Mulla erittäin positiivinen synnytyskokemus. Käynnistettiin ja eteni nopeasti, naarmuakaan ei tullut. Kivuttomampi kuin olin kuvitellut, tosin mulla on ilmeisesti melko korkea kipukynnys.

 

Mulla esikoisen synnytys oli sellanen et sanoin heti syntymän jälkeen, että tän vois tehdä uudestaankin samantien
Avautumisvaiheessa olin ammeessa ja istuskelin keinutuolissa sain kivunlievitykseen vyöhyketerapiaa. Oli aika rauhallinen tempoltaan tuo synnytys ja loppujen lopuks sit puhkaistiin kalvot, että päästiin tositoimiin



Kaikenkaikkiaan ihana kokemus joka kesti 10h10min. :heart:

 

Kaikki sujui yllättävän nopeasti ja oikeasti, näin jälkeenpäin niitä kipuja ei muista.
Kätilö oli todella loistava ja kaikki sujui hienosti.

 

Mulla nähtävästi helppo synnytys. Positiivinen kokemus - ei toki helppo, mutta lopputulos on niin ihana

 

Voi, omia mulla on seitsemän, aivan ihanaa synnytystä... sitten lukuisat jotka olen hoitanut.
Eka synnytykseni kesti vajaa 14 tuntia ja kun vauva oli siinä, sanoin amanuenssillekin, että jos oisin tiennyt, että tämä synnyttäminen on tällästä, niin oisin tullut jo vuosia sitten! Olin koko odotuksen hirmu synnytyspelkonen nimittäin ja mua viel sukulaiset pelotteli omilla kertomuksillaan. Ihan suotta pelkäsin. :heart:

 

Mulla oli vähän reilu vuos sitten niin huippu synnytys, että menisin vaikka heti uudestaan, jos ei tarvis sitä 9kk odottaa!
Ystäväni jolla kauhea, siis oikeesti aivan mahdoton synnytyspelko sanoi kun kerroin sille synnytyksestä että: Ihanaa! Kerrankin joku joka puhuu vaan positiivista siitä ja nyt jopa minäkin saatan uskoltautua lapsen tekoon!

Mulla siis synnytys kesti 2h58min. En tarvinut kipulääkkeitä vaan pelkkä vesi oli kivunlievityksenä. Minkäänlaisia repeämiä ei tullu ja siis tikkejä nolla! Olisin ollut valmis vaikka heti kotiin ja kävelläkkin kärsin täysin normaalisti.
Ihanaa, suosittelen menemään vaan positiivisella mielellä ja ajattelemaan kivun yllättäessä että: Tämä on hyvää kipua ja hienoa kun sattuu silloin ainakin tapahtuu jotain

Tsemppiä, hyvin se menee! :wave:

 

Kaikkea tällaista haluankin kuulla! Kiitos! :hug: Lisää?

 

Mulla oli rentoa musiikkia mukana joka toi synnytykseen hyvän tunnelman, vaikka sattui aivan valtavasti, enemmän kuin ikinä olisin osannut kuvitella niin päällimmäiseksi on kuitenkin jäänyt mieleen se hykerryttävän jännittävä tunnelma kun ajatteli että kohta se vauva, niin tuttu ja samalla tuntematon on sylissäni. Ja kun synnytyksen jälkeen pyörryin (ekaa kertaa elämässäni) niin se säikäyttyi vain miehen ja kätilön, itestä se tuntui ihan hyvältä, pään ja kehon valtasi sellanen lämpö ja hyvä mieli ja mielessäni kuljeskelin jossain 70-luvun Lontoon kaduilla tuon aiemmin kuuntelemani musiikin soidessa taustalla tms.

Ja se vauvan näkeminen, huh huh! Ei sitä lumoutumista voi kuvailla mitenkään, vaikka olin aivan äärettömän väsynyt parin vuorokauden valvomisesta, en millään malttanut nukkua, olisin voinut katsella vieressä tuhisevaa vauvaa tuntitolkulla, ja niinhän teinkin..

 

Esikoisen synnytys oli kaikkinensa aivan ihana kokemus. Olin sängyssä ja kuuntelin jotain aivan kamalaa musiikkia. Kiroilin ihan salaa vain ja hiljaa. Ei sillä tosin väliä kuinka olisin noitunut, yksin kun olin. Pitkiä aikoja siellä makoilin aivan yksin, välillä kätilöt kävivät tarkistamassa tilannetta. Siihen väliin mahtuu puudutuksia ja aquarakkuloita (joita en enää ikinä ota! ) Oli vappu, ulkona satoi isoja hiutaleita lunta. Se näky on porautunut mieleeni ihan varmaan päivien loppuun saakka. Ulkona oli kaunista.
Päästyäni siihen huipentumaan eli ponnistusvaiheeseen kaikki sujui ehkä vähän hitaasti, mutta hyvin turvallisesti ja varmasti. Kätilö kannusti, venytteli paikkoja ja auttoi pienen tyttäreni maailmaan läiskäisemällä sen vatsan päälle Naurahti, että jopas oli liukas. Kivut unohtuivat siinä silmän räpäyksessä. Toinen näky jota en ikinä unohda:
esikoisen katse, kun hän siinä vatsalla maatessaanavasi silmänsä ihan ammolleen, kauniit mantelin muotoiset silmänsä. ja katsoi suoraan minuun. Itkin onnesta :heart:

Kaiken kaikkiaan muistan esikoisen synnytyksen todella kauniina ja ihanan muistona. Kivutonta se ei ollut, mutta siitä jäi todella hyvä fiilis :heart:

 

mulla ei ole pahaa sanottavaa synnytyksestä. innolla odotan seuraavaa

 

Mulla leikkasivat välilihan tositosi nätisti, ei huomaa eroa entiseen, ja kätilö oli mukava ja mies ihana. Lopputulos parasta maailmassa eli ihanainen esikoispoikani. :heart: Kauhuakin löytyy mutta tässä ne parhaat palat sulle kun pyysit. =) Kohta pikkukakkosta itsekin toivottavasti synnyttelen onnellisena ja helposti.

 

kolmesti helpot ,hyvät syntymät kokenut.viiminen nuppu ,tuli 1 tunti 20min maailmaan.. :heart: mutta kuten edeltävätkin. sanovat.mikään ei ole maailmassa ihanampaa kuin se lopputulos .. :heart:

 

Esikoisen synnytys oli todella positiivinen kokemus.Sain kaiken mahdollisen kivunlievityksen jonka ansiosta kipu oli jopa siedettävää.Ponnistusvaihe oli yllättävän kivuton ja pian sylissä olikin mitä suloisin tyttö. Ei mitään negatiivista sanottavaa.

 

Mulla 5 ihanaa synnytystä. Viides liki kivuton ja kesti vain tunnin. Kaikkien ponnistusvaiheet ovat olleet lyhyitä (esikko 13min, muut 1-2min) vaikka kokakin on riittänyt, 3.4kg-4.6kg.
Kivunlievitystä en ole ikinä kokenut tarvitsevani.

 

Kaksi lasta, kaksi helppoa synnytystä.
Kaikkein kamalinta esikoisen syntymässä oli se hiki, joka mulle ponnistusvaiheessa tuli. En tuntenut kipuja, voimat riitti hyvin, mutta hiki oli kamala. Se onneksi lähti suihkussa sitten pois =).
Kuopuksen synnytyksessä ketutti ainoastaan se, että se kesti kauemmin mitä mukamas piti. Eli kun eka synnytys kesti seitsemisen tuntia, kesti toka puolet kauemmin. Oli sellainen olo, että mua on petetty: toisen lapsenhan pitäisi syntyä nopeammin kuin ekan :xmas: . Mutta sekin synnytys oli oikein positiivinen kokemus, niin kivuton kuin olla voi.

 

Mulla oli nopea ja helppo synnytys =) Itse olin kipuun niin väsynyt että olin aika pihalla, se on ainut negatiivinen minkä muistan =) Kätilö oli ihana ja rauhoittava, sain kivunlievitystä kun pyysin ja kaikki oli muutenkin hyvin..

 

mulla oli käynnistetty (kalvojen puhkaisu supparien kiihdyttämiseksi) synnytys. tosi helppo oli ja kivuton heti epiduraalin laiton jälkeen en tuntenut mitään. 5 tuntia kesti ja ponnistus 10-15 minsaa. kysyin synnytysosastolla leikkimielisesti saako mennä jo kotiin

 

Toisenlainen hyvä synnytyskokemus seitsemän vuoden takaa, kun sain esikoiseni: Raskaus meni yli ajan rv 42+1 ja piti käynnistää, vaan ei millään kemikaaleilla käynnistynyt. Supistuksia ei vain alkanut kunnolla tulla, vaikka 45 tuntia annettiin geeliä, tippaa ja toisenlaista tippaa suoraan suoneen. Sitten minulta kysyttiin, suostuisinko sektioon, ja olin aivan valmis. Kipuja ei noiden päivien aikana ollut ollenkaan, vaikka koko ajan käynnistys oli menossa. Kolmikiloinen terve poika syntyi sitten sunnuntailapseksi sektiolla, paikallispuudutuksessa. Toipuminen leikkauksesta tapahtui nopeasti, jo leikkauspäivää seuraavan päivän iltana, maanantaina, hoitelin pikkuistani sänkyni vieressä osastolla.
Upea kokemus kaikkineen.