vieraana
Karsastan kyllä jotenkin sanaa luomusynnytys, mutta olisin kiitollinen positiivisista synnytystarinoista ilman minkäänlaista puudutusta tai edes ilokaasua.
:wave: Täällä yksi. En itsekään mitenkään sen kummemmin luoononmukaisuuden kannattaja, mutta luomusti tuli silti synnytettyä. Kipeä kyllä olin, mutta se johtui lähinnä kohdunsuun nopeasta avautumisesta. Itse jumituin sänkyyn säkkituolin kanssa, mutta jos vaan pystyy niin suosittelisin liikkumista ja vettä (suihkua tai kylpyä), niillä todettu tosi hyviä vaikutuksia. Ei luonnonmukaisilla kivunlievityksillä koskaan samaan pääse kuin epiduraalilla (joka on oikeaan aikaan laitettuna MAHTAVA!) mutta kyllä siinä herkistyy itsekin kuunteleemaan paremmin kehoaan ja toimimaan sen mukaisesti, ei sitä vastaan. Ja vauvakin voi usein paremmin. Arvostan kyllä itse luomusynnyttäjiä, joskaan en pidä luomusynnytystä minään itsearvona vaan jokainen tallaa tavallaan . =)
Mulla on kolme luomusynnytystä, vain lämmintä viljapussia käytetty. Mulla on sattunut ristiselkä, ei muualla.
Eka synnytys käynnistyi lapsivesien menolla 7 aikaan illalla ja samantien alkoi supistukset 2-3min. välein. 8 oltiin sairaalassa ja kohdunsuu 4 senttiä auki. Yhdeksältä pääsin irti johdoista ja yritin kävellä, mutta selkään alkoi sattua sen verran että jäin istumaan sängylle jalat ristissä ja nojasin säkkituoliin. Mies hieroiselkää ja piti lämmintä viljapussia. Varttia vaille 10 olinkin jo kokonaan auki, niin ei siinä vaiheessa enää tullut mieleen pyytääkään mitään.
Toinen synnytys alkoi yöllä yhden aikoihin supistuksilla joita tuli n.10 min välein. Pari tuntia kävelin olohuoneessa, mutta mitään ihmeellistä ei tuntunut niin menin takaisin sänkyyn ja nukuin supistusten välillä. Kuuden aikoihin lopulta nousin uudelleen ja sairaalassa olimme 8 aikoihin ja 4 senttiä auki. Yhteentoista asti supistuksia tuli 10 min. välein, enkä ollut mitenkään kivulias. Kätilö teki sisätutkimuksen ja siinä samalla puhkesi kalvot, supistukset tihenivät ja loput 3 senttiä aukesi kolmella supistuksella.
Kolmas synnytys alkoi lapsivesien menolla puoli 7 aikoihin aamulla, mutta supistuksia ei kuulunut. Niin kauan kun pysyin liikkeellä, niin supisteli, mutta kun pysähdyin, supistukset loppuivat. Puoli 12 menimme kuitenkin sairaalaan ja taas ne 4 senttiä auki. Kahdeltatoista aloitin taas kävelemisen supistusten aikaansaamseksi ja lapsi syntyi 13.40.
En ole suunnitellut synnyttäväni luomusti, niin vain on käynyt. Tässä viimeisessä supistukset tulivat 10 min välein ja kestivät kerralla 20 sek. Jos synnytykset olisivat kestäneet pitkään ja olisin ollut kivulias, niin olisin varmasti pyytänyt jotain lääkettä.
Eka synnytys käynnistyi lapsivesien menolla 7 aikaan illalla ja samantien alkoi supistukset 2-3min. välein. 8 oltiin sairaalassa ja kohdunsuu 4 senttiä auki. Yhdeksältä pääsin irti johdoista ja yritin kävellä, mutta selkään alkoi sattua sen verran että jäin istumaan sängylle jalat ristissä ja nojasin säkkituoliin. Mies hieroiselkää ja piti lämmintä viljapussia. Varttia vaille 10 olinkin jo kokonaan auki, niin ei siinä vaiheessa enää tullut mieleen pyytääkään mitään.
Toinen synnytys alkoi yöllä yhden aikoihin supistuksilla joita tuli n.10 min välein. Pari tuntia kävelin olohuoneessa, mutta mitään ihmeellistä ei tuntunut niin menin takaisin sänkyyn ja nukuin supistusten välillä. Kuuden aikoihin lopulta nousin uudelleen ja sairaalassa olimme 8 aikoihin ja 4 senttiä auki. Yhteentoista asti supistuksia tuli 10 min. välein, enkä ollut mitenkään kivulias. Kätilö teki sisätutkimuksen ja siinä samalla puhkesi kalvot, supistukset tihenivät ja loput 3 senttiä aukesi kolmella supistuksella.
Kolmas synnytys alkoi lapsivesien menolla puoli 7 aikoihin aamulla, mutta supistuksia ei kuulunut. Niin kauan kun pysyin liikkeellä, niin supisteli, mutta kun pysähdyin, supistukset loppuivat. Puoli 12 menimme kuitenkin sairaalaan ja taas ne 4 senttiä auki. Kahdeltatoista aloitin taas kävelemisen supistusten aikaansaamseksi ja lapsi syntyi 13.40.
En ole suunnitellut synnyttäväni luomusti, niin vain on käynyt. Tässä viimeisessä supistukset tulivat 10 min välein ja kestivät kerralla 20 sek. Jos synnytykset olisivat kestäneet pitkään ja olisin ollut kivulias, niin olisin varmasti pyytänyt jotain lääkettä.
Positiivista siinä oli se, että se oli nopea synnytys.
Kyse ei ollut omasta tahdosta, anestesialääkäri ehti synnytyssaliin kun vauvan pää oli pihalla. Ilokaasua en voi ottaa kun se pistää oksentamaan.
Jonkun kuuman ryynityynyn sain, auttoi varmaan yhtä paljon kun panadol 200mg migreeniin.
Pirun kipeetä teki, mutta se voi tosiaan johtua myös siitä, että tuli niin vauhdilla. (koko synnytyksen kesto 3 tuntia, synnytyssalissa ehdin olla 1h15min).
Positiivista oli myös se, että jälkeenpäin oli itellä paljon skarpimpi olo, tuntui että olis voinu lähteä vaikka kotiin samantien.
Kyse ei ollut omasta tahdosta, anestesialääkäri ehti synnytyssaliin kun vauvan pää oli pihalla. Ilokaasua en voi ottaa kun se pistää oksentamaan.
Jonkun kuuman ryynityynyn sain, auttoi varmaan yhtä paljon kun panadol 200mg migreeniin.
Pirun kipeetä teki, mutta se voi tosiaan johtua myös siitä, että tuli niin vauhdilla. (koko synnytyksen kesto 3 tuntia, synnytyssalissa ehdin olla 1h15min).
Positiivista oli myös se, että jälkeenpäin oli itellä paljon skarpimpi olo, tuntui että olis voinu lähteä vaikka kotiin samantien.
kakkonen tuli luomuna, vain lämpöpussi ja amme oli kivunlievityksenä. synnytys oli helppo ja nopee ( 2h, ponnistus muutaman minuutin jarruteltuna ), olin tosi hyvässä kunnossa heti ja teki mieli lähtee kotiin samantien, mut olin sit kuitenkin 2 yötä sairaalassa. Jälkisupistukset oli kamalampia kun synnytyssupistukset, niihin otin sit lääkettä jo 
tän kolmannen oon aatellu samoilla lievityksillä mennä punkaseen, jos ees kerkee sairaalaan viime yönä just aattelin et mitäs jos syntyy autossa... no, sit syntyy :snotty:
tän kolmannen oon aatellu samoilla lievityksillä mennä punkaseen, jos ees kerkee sairaalaan
viime yönä just aattelin et mitäs jos syntyy autossa... no, sit syntyy :snotty:
vieraana
Kiitos vastauksista!
Vielä lisäkysymys, että miltä tuntui ponnistaminen? Tunsiko sen vauvan tulon kokoajan ja oliko se miten siedettävissä?
Itselläkun on kokemusta ponnistamisesta vain puudutuksen kanssa ja vauvan tulon on tuntenut vasta sitten, kun se on jo suulla tulossa.
Vielä lisäkysymys, että miltä tuntui ponnistaminen? Tunsiko sen vauvan tulon kokoajan ja oliko se miten siedettävissä?
Itselläkun on kokemusta ponnistamisesta vain puudutuksen kanssa ja vauvan tulon on tuntenut vasta sitten, kun se on jo suulla tulossa.
Esikoisen kohdalla käytössä oli ne lämmitettävät pussit ja ilokaasu josta oksensin monta kertaa, lopulta pieleen mennyt epiduurali, ei siis mitään vaikutusta, meni väärään paikkaan tms. Sitä en enää aio ottaa.
Toisessa synnytyksessä istuin monta tuntia suihkussa, auttoi muuten todella hyvin..! Ilokaasua taas tyrkytettiin kun piti tulla pois suihkusta, pari kertaa sitä henkäisin ja taas oksennus, joten ei enempää ilokaasuakaan.
Seuraavassa synnytyksessä haluaisin taas istua siellä suihkussa mahdollisimman pitkään, muuta en kaipaa lievitykseksi.
Joku kysyi ponnistusvaiheesta. Mun mielestä kipein hetki on ne supistukset vähän ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaiheessa tuntui että oikeasti halkean (melkein 5kiloinen vauva) mutta se enemmänkin pelotti, ei niinkään sattunut. Mutta pianhan se hetki oli ohi ja vauva sylissä
Toisessa synnytyksessä istuin monta tuntia suihkussa, auttoi muuten todella hyvin..! Ilokaasua taas tyrkytettiin kun piti tulla pois suihkusta, pari kertaa sitä henkäisin ja taas oksennus, joten ei enempää ilokaasuakaan.
Seuraavassa synnytyksessä haluaisin taas istua siellä suihkussa mahdollisimman pitkään, muuta en kaipaa lievitykseksi.
Joku kysyi ponnistusvaiheesta. Mun mielestä kipein hetki on ne supistukset vähän ennen ponnistusvaihetta. Ponnistusvaiheessa tuntui että oikeasti halkean (melkein 5kiloinen vauva) mutta se enemmänkin pelotti, ei niinkään sattunut. Mutta pianhan se hetki oli ohi ja vauva sylissä
Mulla takana kolme synnytystä. Yhdessäkään ei ole muuta ollut kuin ilokaasu, joka ei tietysti ponnistusvaiheessa mitään auta.
Mulla on ponnistuksest kestäneet ekassa n. 30 min (oli järkyttävää) ja kahdessa seuraavassa noin minuutti pari. Joka kerta mulle on ainakin kerennyt tulemaan olo, että eikö tästä millään muulla selviä kuin sillä eli sattunut on pirusti. Onneksi nuo ponnistukset on olleet niin lyhyitä. Paitsi eka, mutta silloin taisin olla osan ajasta taju kankaalla, joten en oikein muista siitä mitään.
Tuosta huolimatta mulla on jäänyt hyvä muistot kaikista synnytyksistä enkä esim. kuopuksen kanssa edes huolinut puudutetta, vaikka olisivat antaneet. Koin jotenkin selviäväni siitä ilmankin ja selvisinkin hyvin.
Mulla on ponnistuksest kestäneet ekassa n. 30 min (oli järkyttävää) ja kahdessa seuraavassa noin minuutti pari. Joka kerta mulle on ainakin kerennyt tulemaan olo, että eikö tästä millään muulla selviä kuin sillä eli sattunut on pirusti. Onneksi nuo ponnistukset on olleet niin lyhyitä. Paitsi eka, mutta silloin taisin olla osan ajasta taju kankaalla, joten en oikein muista siitä mitään.
Tuosta huolimatta mulla on jäänyt hyvä muistot kaikista synnytyksistä enkä esim. kuopuksen kanssa edes huolinut puudutetta, vaikka olisivat antaneet. Koin jotenkin selviäväni siitä ilmankin ja selvisinkin hyvin.
Pelkästään hyvää sanottavaa on jokaisesta synnytyksestä. Meillä neljä lasta. Jokainen synnytys on ollut aika nopea. Esikoisen synnytyksessä kokeilin vähän aikaa ilokaasua, mutta en kai oikein osannut sitä hengittää oikeassa vaiheessa, kun siitä ei ollut yhtään hyötyä. Ja kolmessa seuraavassa en ole koittanut edes ilokaasua. Esikoisen synnytys kesti 4,5h, toinen 2,5h, kolmas 2h15min ja neljäs 1h36min. Kolme ensimmäistä synnytystä alkoi kamalalla alaselkäsäryllä. Tämä viimeisin alkoi (onneksi) niin, että tuli vähän lapsivettä. Ensin tuli todella, todella kova supistus ja sitten vähän lapsivettä. Osattiin lähteä siis heti synnärille. Kerettiin juuri sairaalan ovesta sisään, kun poika syntyi vauhdikkaasti sinne sairaalan aulaan. Ei siis puhettakaan kivunlievityksistä. Onhan ne synnytyskivut varmaan aina kamalat, mutta se kipu on (niinkuin jostain olen lukenut) positiivista kipua, mikä vie synnytystä eteenpäin. En tosiaan keksi huonoa sanottavaa synnytyksistäni. Todella positiivisia kokemuksia olleet jokainen ja innolla menen mahdolliseen seuraavaankin synnytykseen. =)
Kummatkin synnytyksistäni on mennyt luomuna ja olleet todella upeita kokemuksia! suosittelen lämpimästi!
Ensimmäisen kohdalla synnytys alkoi vesien menolla ja kesti pari tuntia että supistukset alkoi josta pari tuntia ja lapsi ulkona. Sattui (supistukset, ponnistaminen ei enää oikeastan).
Toinen synnytys oli nopeampi, lieviä supistuksi oli koko yö ja lähdettiin lääkärin määräyksestä sairaalaan kun tulivat 10min välein. Tuntui kyllä vähän hölmöltä kun ei oikeastaan tuntunut sen kummemmin.
Supistukset tihenivät mutteivät sattuneet, lapsi syntyi aika "yht' äkkiä" kahdella ponnistuksella. Lääkäri ehti juuri ja juuri juosten ottamaan vauvasta kopin.
Ensimmäisen kohdalla synnytys alkoi vesien menolla ja kesti pari tuntia että supistukset alkoi josta pari tuntia ja lapsi ulkona. Sattui (supistukset, ponnistaminen ei enää oikeastan).
Toinen synnytys oli nopeampi, lieviä supistuksi oli koko yö ja lähdettiin lääkärin määräyksestä sairaalaan kun tulivat 10min välein. Tuntui kyllä vähän hölmöltä kun ei oikeastaan tuntunut sen kummemmin.
Supistukset tihenivät mutteivät sattuneet, lapsi syntyi aika "yht' äkkiä" kahdella ponnistuksella. Lääkäri ehti juuri ja juuri juosten ottamaan vauvasta kopin.
Hei!
Mun näkemys tohon luomuun. Toinen synnytys meni luomuna ihan nopeuden takia. Ehdittiin nipin napin saliin kun tyttö syntyi, joten jäi ilokaasukin kokeilematta.
Molemmat synnytykset on musta olleet positiivisia ja "helppoja". Puudutuksilla on toki omat hyödyt mut täytyy sanoo et (ennen en olis uskonu moista sanovani koska en oo mikään eko ihminen) mut valitsisin uudestaa kyllä ton luomun vaihtoehdon. En osaa ees selittää mikä siitä teki mulle omemman, mut jotenkin se liittyi kyllä ihan luonnollisuuteen ja siihen voimaan mikä hommassa oli kipuineen päivineen.
Jos pelkästään se lapsen ulostyöntymisen kipu mietityttää niin kannattaa kysyä saako omassa sairaalassa pudendaali puudutusta. Se oli nimittäin ihan mahtava esikon kanssa ja sen olisin halunnu toisellekin jos sairaalassa olisi joku sitä osannut antaa ja jos synnytys ei olis ollu niin hirmu nopee. ( Vei kivun mutta ei yhtään tuntoa)
Vaikka nyt oonkin ton luomun kannalla itselleni niin musta kenenkään ei kannata etukäteen ehdottomasti mitään päättää. Sen sanon ihan suoraan et jos tota kipua olis kestäny selvästi pitempään niin oisin kyllä ottanu siihen helpotusta. Mut kun mun synnytys oli sen tunnin niin se meni täysilläkin kivuilla ihan mukavasti :kieh:
Mun näkemys tohon luomuun. Toinen synnytys meni luomuna ihan nopeuden takia. Ehdittiin nipin napin saliin kun tyttö syntyi, joten jäi ilokaasukin kokeilematta.
Molemmat synnytykset on musta olleet positiivisia ja "helppoja". Puudutuksilla on toki omat hyödyt mut täytyy sanoo et (ennen en olis uskonu moista sanovani koska en oo mikään eko ihminen) mut valitsisin uudestaa kyllä ton luomun vaihtoehdon. En osaa ees selittää mikä siitä teki mulle omemman, mut jotenkin se liittyi kyllä ihan luonnollisuuteen ja siihen voimaan mikä hommassa oli kipuineen päivineen.
Jos pelkästään se lapsen ulostyöntymisen kipu mietityttää niin kannattaa kysyä saako omassa sairaalassa pudendaali puudutusta. Se oli nimittäin ihan mahtava esikon kanssa ja sen olisin halunnu toisellekin jos sairaalassa olisi joku sitä osannut antaa ja jos synnytys ei olis ollu niin hirmu nopee. ( Vei kivun mutta ei yhtään tuntoa)
Vaikka nyt oonkin ton luomun kannalla itselleni niin musta kenenkään ei kannata etukäteen ehdottomasti mitään päättää. Sen sanon ihan suoraan et jos tota kipua olis kestäny selvästi pitempään niin oisin kyllä ottanu siihen helpotusta. Mut kun mun synnytys oli sen tunnin niin se meni täysilläkin kivuilla ihan mukavasti :kieh:
kassu harmaana
Kolme kertaa olen suunnittelematta synnyttänyt ilman kivunlievityksiä.
Eka lähti käyntiin lapsiveden menolla puoliltaöin ja ammeen turvin kestin pahimmat kivut.Eniten sattui minusta aukeamisvaiheen loppu,joka meni "rytinällä" viidestä sentistä kymmeen.Ponnistin noin 40 minuuttia ja tunsin kyllä joka hetken joka solullani:missä vauva liikkuu ja kuinka se ponnistusten välissä valui takaisin synnytykanavassa jne.Aamulla 8.08 syntyi tyttövauva......mahtava kokemus ja olin tosi hyvässä kunnosas välittömästi :heart:
Toinen alkoi supisteluilla yöllä ja eteni aika saman kaavan mukaan kuin esikoisella paitsi nyt olin liikkellä ja pystyssä enemmän ja se oli hyvä juttu!Esikoisen ponnistin sängyssä ja tämän kakkosen jakkaralla 3 minuutissaAamusta poikakin vasta syntyi 08.45.Taas yksi ihana kokemus lisää :heart:
Kolmas oli kyllä oma luokkaansa enkä edes uskaltanut ajatella synnytyksen olevan käynnissä:mies oli työmatkalla,kaksi pientä lasta kanssani kotona ja viikkojakin vasta 35+6...... mutta pakko se oli ystävä soittaa viemään sairaalaan noin kello 22.20.Lapset nukkuivat sängyissään ja naapurille ehdittiin asiasta kertoa.22.30 olimme sairaalan takaovella ja 22.40 syntyi poikavauva kovalla kiireellä mutta täydellisenä ja terveenä tähän maailmaan.Isikin ehti katsomaan sitten muutamantunnin kuluttua uutta perheenjäsentä
Yhdessäkään synnytyksessä en ole revennyt,eikä tikintikkiä ole ommeltu.Vointi on ollut heti loistava ja se on ollut parasta,että kroppani on tiennyt täysin kuinka toimia missäkin vaiheessa.En usko että ainakaan kovia puudutuksia saaneella voi kroppa ilmoittaa kaikesta "luonnollisesti".
Nyt odotan neljättä iloisin mutta hieman pelonsekaisin tuntein.Luomusti voisin vielä tämänkin synnyttää,mutta mitään suunnitelmia en tee.Menee sitten niinkuin menee
Kassu ja "Alma"
Eka lähti käyntiin lapsiveden menolla puoliltaöin ja ammeen turvin kestin pahimmat kivut.Eniten sattui minusta aukeamisvaiheen loppu,joka meni "rytinällä" viidestä sentistä kymmeen.Ponnistin noin 40 minuuttia ja tunsin kyllä joka hetken joka solullani:missä vauva liikkuu ja kuinka se ponnistusten välissä valui takaisin synnytykanavassa jne.Aamulla 8.08 syntyi tyttövauva......mahtava kokemus ja olin tosi hyvässä kunnosas välittömästi :heart:
Toinen alkoi supisteluilla yöllä ja eteni aika saman kaavan mukaan kuin esikoisella paitsi nyt olin liikkellä ja pystyssä enemmän ja se oli hyvä juttu!Esikoisen ponnistin sängyssä ja tämän kakkosen jakkaralla 3 minuutissa
Aamusta poikakin vasta syntyi 08.45.Taas yksi ihana kokemus lisää :heart: Kolmas oli kyllä oma luokkaansa enkä edes uskaltanut ajatella synnytyksen olevan käynnissä:mies oli työmatkalla,kaksi pientä lasta kanssani kotona ja viikkojakin vasta 35+6...... mutta pakko se oli ystävä soittaa viemään sairaalaan noin kello 22.20.Lapset nukkuivat sängyissään ja naapurille ehdittiin asiasta kertoa.22.30 olimme sairaalan takaovella ja 22.40 syntyi poikavauva kovalla kiireellä mutta täydellisenä ja terveenä tähän maailmaan.Isikin ehti katsomaan sitten muutamantunnin kuluttua uutta perheenjäsentä
Yhdessäkään synnytyksessä en ole revennyt,eikä tikintikkiä ole ommeltu.Vointi on ollut heti loistava ja se on ollut parasta,että kroppani on tiennyt täysin kuinka toimia missäkin vaiheessa.En usko että ainakaan kovia puudutuksia saaneella voi kroppa ilmoittaa kaikesta "luonnollisesti".
Nyt odotan neljättä iloisin mutta hieman pelonsekaisin tuntein.Luomusti voisin vielä tämänkin synnyttää,mutta mitään suunnitelmia en tee.Menee sitten niinkuin menee
Kassu ja "Alma"
archie
Kaksi kertaa olen luomuna synnyttänyt ja kummastakin kerrasta jäi kyllä ihan positiivinen mieli. Eka kerran jälkeen kävin heti suihkussa ja kävelin itse osastolle, tokalla kerrallakin olisin itse varmaan voinut kävellä osastolle mutta kätiölö pisti sänkyyn kun verta oli vuotanut sen verran paljon et pelkäsi minun pyörtyvän.