Tyttäreni oli Kuperkeikka-päiväkodissa puolitoistavuotiaasta kolmivuotiaaksi, jolloin muutimme pois paikkakunnalta. Minulla on vain hyvää sanottavaa tuosta päiväkodista! Mielipiteitä se kyllä nostatti ja jouduin monesti sanaharkkaan ihmisten kanssa, joiden mielestä Kuperkeikan metodit eivät olleet sellaisia kuin päiväkodissa pitäisi olla... Tämä oli ehkä huonoin puoli tuosta päiväkodista eli typerien ja asioista mitään tietämättömien ihmisten mielipiteet!
Eli kyllä siellä pienemmätkin viihtyvät vaikka isommille on varmasti enemmän puuhaa, metsäretkiä ja muuta. Minun pienestä pirpanastani pidettiin erittäin hyvää huolta, ja jos hän ei mennyt päiväunille täsmälleen samalla sekunnilla kuin joku toinen, ei se ollut niin kovin vakava juttu. Eikä ruoka-aikana tarvinnut sapuskaa lusikoida tasatahtiin muiden lasten kanssa, vaan ruoka-ajat olivat liukuvat. Eli hyvinkin rentoa meininkiä. Kyllä sitä ehtii sitten koulussa ja myöhemmin työelämässä juoksemaan samassa aikataulussa muiden kanssa, lapsuus on lyhyt aika ja on hienoa kun tässä päiväkodissa siitä sai vielä nauttia!
Kun ei hoitajien kaikki aika mennyt aikataulujen kyttäämiseen, heiltä riitti energiaa ja aikaa touhuta lasten kanssa. Lapset saivat touhuta kaikenlaista omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan, ei ollut täti sormea heristämässä että nyt et voi maalata kun meillä alkaa just nyt tällanen ihqu musiikkituokio. Mihinkään (paitsi aamupiiriin) ei ollut pakko osallistua, mutta sellaisella lapselle joka on ulospäin suuntautunut ja kiinnostunut, oli mahdollisuuksia osallistua kaikkeen touhuun.
Ikävä tulee tuota päiväkotia ja harmistus siitä että muutimme pois sieltä silloin vuonna 2003, monta kuperkeikkaa jäi tuossa päiväkodissa tekemättä