\
Alkuperäinen kirjoittaja 01.11.2004 klo 22:23 marierie kirjoitti:
Sekä äidin että vauvan kannalta olisi parasta että synnytys etenisi mahd. luonnollisesti ja omaa vauhtiansa. Emme ole massatuotetta vaan jokainen omia yksilöitänsä. Ja näin myös jokainen synnytys omanlaatuisensa.
Sinulla ja tutuillasi on olllut hyvää onnea. Mutta asiaan voi vaikuttaa myös se että olet synnyttänyt pienessä sairaalassa...
Hei taas Marierie,
kommentoin vielä pari asiaa: en usko, että minulla tai tutuillani on ollut hyvää onnea, vaan ammattitaitoinen henkilökunta synnytyksissä + asioista otettu selvää etukäteen. Tuttavistani löytyy Turussa synnyttäneitä (yht 5 lasta), Tampereella synnyttäneitä (yht 3 lasta) ja Porissa synnyttäneitä (2 lasta). Mikään noista sairaaloista ei ole "luomusairaala", vaan kaikki ovat isoja sairaaloita. Kukaan äideistä ei kuitenkaan kokenut esim kiireen vaikuttavan kätilön/lääkärin toimintaan. Kenellekään ei ole tehty mitään vastoin heidän omaa tahtoaan. Itse sain tuon ekan lapseni pienehkössä aluesairaalassa, jossa samana iltana syntyi 4 lasta ja työvuorossa oli 1 kätilö. Myöhemmin meidät kaikki 4 äitiä lapsinemme sijoitettiin samaan huoneeseen vuodeosastolle. Siellä tuli juteltua kaikkien kanssa eikä kukaan ollut kokenut, että kätilö olisi joutunut synnytyksen nopeuttamiseksi/hidastamiseksi tekemään toimenpiteitä, joita ei olisi haluttu. Tuskin se ilta kuitenkaan oli ko kätilölle mitään herkkua juosta neljässä huoneessa yhtäaikaa.
Sairaalat kannustavat nykyään enemmän tuohon aktiivisynnytyksen suuntaan kuin noihin "perinteisiin keinoihin". Työkaverini synnytti viime huhtikuussa isossa sairaalassa eikä hänelle annettu epiduraalia eikä puhkaistu kalvoja, vaikka hän itse niitä pyysi! Ensin odoteltiin josko luonto hoitaisi hommat. Meidän aluesairaalassa (jossa ei tosin enää hoideta synnytyksiä lainkaan) ei aikoinaan ollut edes mahdollista saada epiduraalia muulloin kuin anestesialääkärin työvuorolla. Jos lääkäri päivysti, hän ei lähtenyt sairaalalle synnyttäjän takia....
Myös äitiysneuvolan synnytysvalmennuksessa panostetaan aktiivisynnytyksen suuntaan. Tuntuu vain, että nykyään aktiivisynnytyksestä ym luomusta paasataan niin paljon, että ne äidit, jotka
haluavat epiduraalin, kalvojen puhkaisun tms syyllistetään "huonoina synnyttäjinä". Nämä keinothan voivat olla myös äidin oma valinta, ei sairaalahenkilökunnan määräys!
Vaikka itse olen aktiivisynnytyksen kannattaja omalta osaltani, haluan sanoa, että se tuskin soveltuu kovin hyvin suurimmalle osalle nykynaisista. Harva nainen on tottunut kipuun tai osaa edes varautua siihen ennakolta. Aktiivisynnytys jos mikä on yhtä kipua ja tuskaa!! Varsinkin avautumisvaihe ilman puudutuksia on sellaista herkkua, että ensin pelkää kuolevansa ja sitten pelkää ettei kuolekaan...
Itse valitsin tämän tien kivusta huolimatta, sillä ajattelen, että kaamea "kertarytinä" on helpompi sietää kuin "löysä päivä hirressä" (jonka esim puudutus voi tuottaa).
Noista tutkimuksista ja tilastoista vielä: alkuperäinen kysyjä kysyi ponnistusasennoista ja repeämisvaarasta. Niistä on tietysti kaikenmoisia tilastoja, mutta kyllä niihinkin pitäisi suhtautua samanlaisella varauksella kuin tilastoihin yleensäkin. Miten niissä otetaan huomioon se, että synnytys on aina ainutlaatuinen tapahtuma, jota ei voida samanlaisena toistaa?? Eli jos äiti ponnistaa lapsensa maailmaan esim makuulta ja repeää, niin miten voimme tietää miten olisi käynyt jos sama äiti olisi ponnistanutkin saman lapsen esim jakkaralla?? Tätähän emme voi tietää mistään! Ja vaikka tutkittaisiin saman äidin useita synnytyksiä, ovat ne kaikki kuitenkin erilaisia eivätkä tilastomatemaattisesti oikeasti vertailukelpoisia. Jokaisen äidin tulisi itse valita se ponnistusasento, joka sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Jos on yhtään tottunut kuuntelemaan omaa kehoaan, se kyllä kertoo mikä on oikea vaihtoehto.
Mielestäni jokaisen synnytykseen valmistautuvan äidin
pitäisi ottaa asioista selvää mahdollisimman paljon (kirjallisuus, äitiysneuvolan synnytysvalmennus, keskutelut jo synnyttäneiden kanssa...). Lisäksi naisen pitäisi
luottaa omiin tuntemuksiinsa! Periaatteessahan jokainen lisääntymiskykyinen nainen pystyy hoitamaan lapsensa maailmaan ilman ulkopuolisten apua (oletetaan nyt ettei ole komplikaatioita), mutta jos apua on tarjolla miksi sitä ei käyttäisi. Ja sitten on se yhden sanan käyttö, eli se sana on
"ei"! Yksikään kätilö tai lääkäri ei voi tehdä mitään toimenpiteitä, mikäli äiti ei niihin anna suostumustaan! Jos vähän kärjistetään, niin synnyttävä äitihän on se maksava asiakas siellä synnytyssairaalassa, ja asiakashan on aina oikeassa...