Ponnistaminen

Antakaapa hyviä neuvoja ponnistamiseen - kuulostaa siltä, ettei se ole niin itsestäänselvyys muillekaan, miten se parhaiten onnistuu. Mitä mielikuvia esim. kannatta käyttää hyväkseen, että saa oikeat lihakset töihin? Neuvoloissa sitä kun ei aina läpi käydä, ja salissa "valmennus" saattaa jäädä hyvinkin sille asteelle, että kun sanoo, ettei osaa, niin vastaukseksi saa, että "no senkun ponnistat vaan..."

 

Ponnista niinkuin oisit kakkaa vääntämässä.. Samalla täytyy pidättää hengitystä, jotta saisi voimaa siihen ponnistukseen. Ei siis niinkuin elokuvissa kovalla huudolla =) Näin mulle kätilö neuvoi ja alle vartissa oli tyttö maailmassa.

 

itse en kyllä osaa sanoa kun ponnistusvaihe oli "vaivaiset" 2 minuuttia. Mutta etukäteen sitä on turha ressata. Minulle ainakin tuli niin kova ponnistamisen tarve ettei jäänyt epäselväksi miten se tapahtuu... tosin eihän kaikilla ole näin...

 

Se on niinku tekis kovaa kakkaa
Ei voi etukäteen suunnitella, miten ponnistaa, se tulee kyllä ihan luonnostaan se ponnistamisen tarve.
Mutta tärkeetä siinä on oikea hengitys tekniikka, ponnistusten välissä syvään hengittäminen, kätilö pyysi mua oikeen ääneen puhaltamaan että kuuli hengittämiseni. ja ponnistaessa hengityksen pidättäminen.
Ensimmäisessä synnytyksessä noin ja toisessa synnytyksessä ei tarvinnut paljoa ponnistella, alko vaan itestään pukkaamaan ulos ja valtava sellainen aalto, joka laittoi työnnättämään ja sen yhden pitkän työnnön aikana, tyttö tuli maailmaan kuin tykin piipusta, niinkuin mies sanoin.

 

Ponnistat samalla tavalla kuin oisit numero kakkoshätää tekemässä. Aivan samalla tavalla. Ja nolostua ei pidä, jos kakkaa tulee, vaikka suolihuuhtelu olisikin tehty. Se on merkkinä siitä, että ponnistustapa on oikea =) Yllättävän monilla käy niin, että jotain muutakin tulee, mutta ei ole tietoisiakaan asiasta, kun on paikat puudutettu

 

No sen varalta kyselen, jos puudutetaan taas niin "hyvin" ettei ponnistamisen tarvetta ole luonnostaan...

 

Kun supistus lähtee tulemaan, otat keuhkot täyteen ilmaa ja pidätät ilman keuhkoissa ja alat työntää, vähän niinkuin kakkaa työntäisit. Kun poweri tuntuu loppuvan, vedät taas keuhkoihin uuden ilman ja lähdet ponnistamaan uudestaan. Joka ponnistukselle oma ilma, yhden supistuksen aikana ehdit työntää 3-4 kertaa. Jos ilma karkaa ponnistaessa huulien välistä, niin myös ponnistusvoima tahtoo karata. Ja kätilö toivon mukaan neuvoo ja ohjaa ponnistussuunnan löytymisessä, mikäli sen on alussa "hakusessa". =) Ponnistaa voi missä asennossa vain parhaalle tuntuu. Itse ponnistin esikoisen puoli-istuvassa asennossa, kuopusta tehdessä em. asento ei tullut kuulonkaan, olin niin kipeä, ponnistin sitten kyljellään, ja se oli erittäin hyvä juttu.

 

Ei voi kuin toivoa parasta... Ja toivottavasti kans saadaan sen keskustelun aikana suunniteltua jonkin verran ja että olis sitte paremmat opastukset salissa, kuin että senkus ponnistat, ja asentona jotain muutakin kuin selällään niitten kauheitten jalkatukien kans :ashamed:
Mutta koitanpa muistaa ainakin osan ohjeista... :flower:

 

Esikoisen synnytin OYS:ssa selälläni maaten, kätilön käskystä. Kolme seuraavaa olen saanut ponnistaa sängyllä polvillani, miehen kaulasta kiinni pitäen. Ko. asento tuntui silloin parhaalta, vaikken ollut etukäteen ponnistusasentoa edes ajatellut. Liekö asennon vaikutusta, vauvat syntyivät tosi helposti 3-8 min ponnistuksella, oma kroppa kertoi, milloin pitää ponnistaa, toisin kuin ekessa synnytyksessä. Ponnistusten välissä oli jopa taukoja, jolloin sain levättyä ja vedettyä henkeä. Paitsi kolmosen kohdalla, pikkumies kun syntyi yhdellä ponnistuksella...
Toivottavasti saat ponnistella vauvasi maailmaan asennossa, joka sinusta parhaalta tuntuu! Tsemppiä synnytykseen :flower:

 

\

Esikoisen synnytin OYS:ssa selälläni maaten, kätilön käskystä.

Tuo on siis TODELLA inhottavaa, että kätilö määrää varsinkin ensisynnyttäjien osalta, missä asennossa pitää olla, etenkin jos se määrätty asento on selällään. Onhan se sanomattakin selvää, että pystymmässä painovoima auttaa ponnistamisessa. Voiko ne olla niin itsekkäitä, että kun synnyttäjä on selällään, niin kätilön on helpointa hoita omat työt? Ja sen takia sitten komennetaan selälleen? (jos siis mitään muuta syytä selällään olossa ei ole kuin kätilön käsky, esim. kova puudutus)

 

Henk.kohtaisesti synnytystä hoitaessani minulle on aivan sama missä asennossa äiti ponnistaa, pääasia että äidistä tuntuu hyvälle, HUOMIOONOTTAEN eri asennoissa tietysti tietyt perusasiat mm. että vauvan sydänäänet ovat normaalit, vauva on tulossa synnytyskanavassa oikeanlaisessa tarjonnassa jne. Em. asiat saattavat vaikuttaa ponnistusasennon valintaan. Kätilönä ajattelen eri ponnistusasentoja itsellekin vaihteluksi, saa kokemusta ja tuntumaa, kun hoitaa ponnistusvaihetta eri asennoista. =)

 

Kätilö minäkin, sä voisit kyllä monistaa ittes jokaiseen Suomen synnytyssaliin muutamaksi kappaleeksi B)

 

\

Kätilö minäkin, sä voisit kyllä monistaa ittes jokaiseen Suomen synnytyssaliin muutamaksi kappaleeksi B)

Nojaa.. Kiitos!! Ihan tässä nolostun.. Tosiasiahan on, et aina sitä tulee itselle työssä vastaan tilanteita, et miettii oisinko voinu tehdä jotain vielä paremmin tai olisiko pitänyt toimia eritavalla. Pääasia on perheen hyvinvointi, turvallisuus ja hyvä mieli, uskaltavat tulla toistekin synnyttämään.

Lisäys, siis jos ihmettelet, miks nimi vaihtu niin mussukka= kätilö minäkin :wave: :wave:

 

Kiinnostuneena luin näitä kun ei ittellä oo hviä neuvoja antaa.
Ponnistin 1,5h kaikissa mahdollisissa asennoissa. :\|
Mutta, mutta..kylähän se vauva sitten loppujen lopuksi tuli ulos, mietin itsekkin jos sitä olis jotenkin voinut helpottaa...

 

esikkoa kun odotin ja olin saanut kaikki mahdolliset kivunlievitykset ja synnytys muutenkin venynyt ja venynyt epiduraalin jälkeen jossakin vaiheessa alkoi hoitsu kyseleen että tekiskö jo mieli ponnistaa mut koska mulla ei ollut sellasta tunnetta niin odoteltiin ja odoteltiin välillä kyseli mutta kun ei ollut niin ei ollut. lopulta sitten käski vaan alkaa ponnistaan vaikkei mulla ollut edes haluja ja voimia mutta ponnistin samanlailla kun kovaa kakkaa vääntäisin.jossakin vaiheessa mullekkin sitten tuli tunne että nyt on ihan pakko ponnistaa ja siitä se lähti. ponnistuksen kestoksi merkattiin 20min
huusin ja kiljuin että kakka tulee kakka tulee mutta ei sieltä kakkaa tullut vaan soma pieni vauva.

toisessa ponnistusvaihe kesti 5min enkä ehtinyt edes tajuamaan koko tilannetta

 

Hyviä vinkkejä oot saanukkin tohon ponnistamiseen. Ite en ekasta pelänny sitä yhtään ja ajattelin että tulee se ponnistamisen tarve ja kaikki sujuu luonnostaan. Ja kissan viikset! Kätilö "käski" alkaa ponnistamaan ja kaivoi samalla sormillaan tietä vauvan päälle. Se oli tosi kivuliasta. Kukaan ei neuvonut sen enempiä vaikka olin ihan avuton, kätilö sanoi vain että "tänne päin" ja kaivoi taas sormillaan kovaa! Ihan helvetillinen kokemus, pahinta koko synnytyksessä. Vauva ei liikkunut kanavassa mihinkään vaikka ponnistin silmät päästäni! Minulla ei ollut mitään ponnistamisen tarvetta koko synnytyksen aikana ja en tosiaan hallinnut hommaa! Kamala maku siitä jäi ja jännitän nyt kakkosen synnytystä todella. Mainitsin tästä pelosta neuvolassa ja synn.sairaalan kätilöllekkin, mutta heidän kommentit olivat että toinen synnytys on ihan eri juttu, sitten varmaan osaat. En usko tippaakaan osaavani. Ja se kovan kakan tekeminen ei auttanut minua neuvona yhtään. Niiiiiin kovaa kakkaa en ole ikinä tehnyt että sitä olisin tuohon ponnistamiseen osannut verrata. Olen kyllä aina ollut enempi löysävatsainen, mutta en tiedä liittyykö se sitten taas mitenkään tähän...

Sinulle kätilö minäkin vai oliko se nyt mussukka ??? voi kunpa tosiaan saisi kopiot sinunlaisiasi kätilöitä joka sairaalaan. Omani oli esikoisen aikaan kuin myrkkyä niellyt täti, vähäsanainen ja tökerö. Lauseet koostuivat parista sanasta ja olivat käskyjä lähes aina. Ei pienintäkään lohdutuksen sanaa tms. vaikka varmasti näki että olen ihan pakokauhun vallassa! Traumat siitä jäi, mutta niitäkään ei suostuttu puimaan jälkeen päin. En etes nähnyt kätilöäni koskaan enää.

Tuo palaute juttu olis tosi hyvä ja sitä pitäisi noudattaa, mutta kun itse työskentelen ko. sairaalassa eri osastolla vain, en viitsinyt palautetta antaa. :ashamed: Minut olisi varmasti tunnistettu sillä synnytyksiä sairaalassa on tosi vähän. Itse asiassa taisin silloin perjantaina eli loppuviikosta olla toinen osastolla synnyttänyt nainen. Muuten on naistentautien osasto.

 

Minä ponnistin 1h45min ja oli vaikeaa. Kätilö opasti että ponnaa kuin kakka tulis ja kun sitä aloin tekeen, alkoi vauvakin helpommin tulemaan eteenpäin. Mutta ei tod ollut helppoa että ponnistaa vaan...vaikka luulin että pimpallahan se ponnataan...?!
Mutta, toisilla synnyttäjillä lapsi tulee enempi kuin ammus joten ei tarvitse niin paljoa miettiä MITEN ponnistaa.

 

\

No sen varalta kyselen, jos puudutetaan taas niin "hyvin" ettei ponnistamisen tarvetta ole luonnostaan...

No mut oli niin hyvin puudutettu, mutta silloin tunsin aina supistuksen aikana painetta jalkovälissä ja siitä tiesin, että supistus tulee. Ilmoitin asian kätilölle, että nyt alkaa supistus ja aloin ponnistaa. En kyllä ikinä siinä ponnistaessa tiennyt koska se supistus loppuu, joten ponnistin aina kaksi kertaa ja sitten lopetin.

 

Mä tarkoitin tuolla, että suppareita ei oksitosiinitipasta huolimatta juurikaan ollut. Senpä vuoksi kätilökin jaksoi jankuttaa, ettei niistä suppareista oo mihinkään :kieh:
Ihan lopussa tuntui vasta pää jalkovälissä, mutta ainoatakaan supistusta en puudutuksen jälkeen "rekisteröinyt".