V
vierailija
Vieras
Tehdäänpä mielikuvaharjoitus.
Ajattele että olet ensihoitajana ambulanssissa. Olette työparinne kanssa aloittaneet työvuoronne aamulla 8.00. Ensimmäinen keikka kilahtaa jo 8.04 kun olette juuri tarkistamassa hoitovälineitänne. Otatte keikan vastaan ja lähdette nopean auton yleissilmäyksen jälkeen ajelemaan kohti kohdetta.
Kello on 16.08. Aamun ensimmäisen keikan jälkeen olette ajaneet jatkuvalla syötöllä. Ette ole syöneet kunnon lämmintä ruokaa koko päivänä. Ainoa lohtu ja pientä vatsan täytettä oli kahvi ja sämpylä jotka haitte huoltoasemalta keikkojen välissä. Taas kilahtaa kyyti,nyt mennään keskisuureen liikenneonnettomuuteen, rekka ja henkilöauto ovat törmänneet toisiinsa. Vaikka kuinka yrität ajaa varovasti ja ennakoivasti niin silti suurin osa kansalaisista tekee järjettömiä väistöliikkeitä ja joudut jarruttelemaan rajusti ja jatkuvasti kohtaat läheltä piti- tilanteita. Alatte lähestymään kolaripaikkaa, huomaatte että olette toisen ambulanssin kanssa siellä samaan aikaan. Muita viranomaisia ei ole vielä saapunut. Jätätte autonne oikeaoppisesti parkkiin jossa ne ovat lähtövalmiina sairaalaan ja turvaavat samalla työskentelyänne. Lähdette kohti henkilöautoa, huomaatte että kyydissä on 4 ihmistä, 2 aikuista ja 2 lasta. Toinen takapenkin lapsista itkee hysteerisesti,toinen näyttää elottomalta vahanukelta. Kuskin paikalla olleella potilaalla puuttuu puolet kasvoista ja takaraivosta, ruumis on murskaantunut pahoin. Alat auttamaan takapenkillä olevaa lasta joka vaikuttaa elottomalta, samalla kun siirryt toiselle puolelle autoa, joku ajaa ohi yli 80 km/h, hän ei ole viitsinyt hiljentää vauhtiansa vaikka on huomannut sinivilkkuiset valot ja kolaripaikan. Sydämesi pamppailee hetken aikaa kun mietit että melkein jäit itsekin auton alle. Ja miksikö? Koska poliiseilla kestää tulla ohjaamaan liikennettä. Juuri kun saitte kolarista hälytyksen olet kuullut että toisella puolen kaupunkia on piiritystilanne meneillään joka on sitonut ne vähäisetkin poliisien resurssit toisaalle. Ei auta muuta kuin odottaa. Palokunta irroittaa apukuskin puolella ollutta potilasta autosta, sinä olet edelleen hoitamassa lasta takapenkillä ja toinen lapsista on saatu ulos. Lähdette kohti sairaalaa kriittisessä tilassa olevan lapsen kanssa. Mielessäsi välähtää kuskin paikalla oleva ruhjoutunut potilas. Onko hän lapsen sukulainen? Isä? Äiti? Veli? Varmaksi et osaa sanoa sukupuolesta, niin murskana ruumis oli.
Klo: 20.20 olette saaneet syötyä ensimmäisen lämpimän ruuan ja juotua vielä kahvitkin sen päälle. Olette olleet 20 min vailla keikkaa, tuntuu luksukselta syödä, elämä hymyilee jälleen. Menette syömisen jälkeen tarkastamaan ja täydentämään autonne loppuun mitä ette ole kerinnyt kunnolla tehdä koko päivänä. Jahas, taas kilahtaa keikka...
Klo: 01.23 alkaa virvesi piippaamaan keikan merkiksi, kaiutin aukeaa ja alat kuulemaan että jossain päin kaupunkiasi on tullut akuutti vatsakipu, kamat niskaan ja menoksi. Tulette sellaiselle alueelle kaupungista jossa asuu hieman kyseenalaista porukkaa ja osan tiedät olevan täysin yhteiskunnan rahojen varassa. Saatte auton parkkiin, otat sivuovesta hoitorepun sekä happikassin matkaan. Työparisi ottaa defibrillaattorin ja kirjoituskansion. Nousette kerrostalon portaita ylös viimeiseen kerrokseen ja koputatte oveen.
Oven aukaisee alkoholilta haiseva ihminen, kysytte mitä on tapahtunut ja missä potilas on. Saatte epämääräisen ja mongertavan vastauksen makuuhuoneesta. Asunnon keittiössä näyttäisi istuvan ryyppyporukkaa 4 ihmistä. Menette makuuhuoneeseen ja yritätte laittaa valoja päälle, ei onnistu. Otat pienen taskulamppusi ja lähdet hamuilemaan makuuhuoneen seiniä pitkin. Potilas makaa sängyn ja seinän välissä, valaiset valollasi potilasta ja huomaat tämän vatsan kohdalla verta, potilas hengittää huonosti. Nostat paidat ylös ja tajuat että potilastasi on puukotettu. Kylmänhiki nousee itsellesi ja alat vaistomaisesti katsomaan ulospääsyn mahdollisuutta. Makuuhuoneen ovelle on ilmestynyt yksi ryyppyporukasta uhmakkaan näköisesti ja alkaa uhkailemaan teitä. Vaivihkaa painat virvesi hätäpainiketta ja toivot parasta. Yhteys aukeaa hätäkeskukseen mutta hätäkeskus ei sano mitään, he kuuntelevat tilanteen kehittymistä. Sanot avain sanat: "laske se puukko alas". Hätäkeskus lähettää poliisipartion avuksesi.
Lähin poliisipartio ottaa vastaan keikan, he ovat 40 kilometrin päässä teistä. Partio on vielä kiinni edellisellä tehtävällään jossa he ovat viemässä omaisille suruviestiä. Isä ja toinen lapsista on kuollut rekan ja henkilöauton kolarissa. Äiti itkee portaillaan hysteerisesti ja toinen konstaapeleista yrittää lohduttaa...
Poliiseja ja heidän työpanostaan tarvitaan joka päivä ja erilaisissa tilanteissa. He ovat tuki ja turva monelle kansalaiselle ja toisille viranomaisille. Ei enään yhtäkään leikkausta poliisien resursseista. Allekirjoittakaa hyvät ihmiset ja turvataan me puolestaan poliisien työtä! Nyt ei enään voivotella vaan aletaan sanoista tekoihin! Vielä tarvitaan lisää allekirjoituksia! Mars allekirjoittamaan.
Ja sitten se mielikuvaharjoitus. Pystyitkö eläytymään tälläiseen fiktioon ja tekisikö mieli allekirjoittaa vetoomus poliisien resurssien turvaamiseksi tämän perusteella?
Ajattele että olet ensihoitajana ambulanssissa. Olette työparinne kanssa aloittaneet työvuoronne aamulla 8.00. Ensimmäinen keikka kilahtaa jo 8.04 kun olette juuri tarkistamassa hoitovälineitänne. Otatte keikan vastaan ja lähdette nopean auton yleissilmäyksen jälkeen ajelemaan kohti kohdetta.
Kello on 16.08. Aamun ensimmäisen keikan jälkeen olette ajaneet jatkuvalla syötöllä. Ette ole syöneet kunnon lämmintä ruokaa koko päivänä. Ainoa lohtu ja pientä vatsan täytettä oli kahvi ja sämpylä jotka haitte huoltoasemalta keikkojen välissä. Taas kilahtaa kyyti,nyt mennään keskisuureen liikenneonnettomuuteen, rekka ja henkilöauto ovat törmänneet toisiinsa. Vaikka kuinka yrität ajaa varovasti ja ennakoivasti niin silti suurin osa kansalaisista tekee järjettömiä väistöliikkeitä ja joudut jarruttelemaan rajusti ja jatkuvasti kohtaat läheltä piti- tilanteita. Alatte lähestymään kolaripaikkaa, huomaatte että olette toisen ambulanssin kanssa siellä samaan aikaan. Muita viranomaisia ei ole vielä saapunut. Jätätte autonne oikeaoppisesti parkkiin jossa ne ovat lähtövalmiina sairaalaan ja turvaavat samalla työskentelyänne. Lähdette kohti henkilöautoa, huomaatte että kyydissä on 4 ihmistä, 2 aikuista ja 2 lasta. Toinen takapenkin lapsista itkee hysteerisesti,toinen näyttää elottomalta vahanukelta. Kuskin paikalla olleella potilaalla puuttuu puolet kasvoista ja takaraivosta, ruumis on murskaantunut pahoin. Alat auttamaan takapenkillä olevaa lasta joka vaikuttaa elottomalta, samalla kun siirryt toiselle puolelle autoa, joku ajaa ohi yli 80 km/h, hän ei ole viitsinyt hiljentää vauhtiansa vaikka on huomannut sinivilkkuiset valot ja kolaripaikan. Sydämesi pamppailee hetken aikaa kun mietit että melkein jäit itsekin auton alle. Ja miksikö? Koska poliiseilla kestää tulla ohjaamaan liikennettä. Juuri kun saitte kolarista hälytyksen olet kuullut että toisella puolen kaupunkia on piiritystilanne meneillään joka on sitonut ne vähäisetkin poliisien resurssit toisaalle. Ei auta muuta kuin odottaa. Palokunta irroittaa apukuskin puolella ollutta potilasta autosta, sinä olet edelleen hoitamassa lasta takapenkillä ja toinen lapsista on saatu ulos. Lähdette kohti sairaalaa kriittisessä tilassa olevan lapsen kanssa. Mielessäsi välähtää kuskin paikalla oleva ruhjoutunut potilas. Onko hän lapsen sukulainen? Isä? Äiti? Veli? Varmaksi et osaa sanoa sukupuolesta, niin murskana ruumis oli.
Klo: 20.20 olette saaneet syötyä ensimmäisen lämpimän ruuan ja juotua vielä kahvitkin sen päälle. Olette olleet 20 min vailla keikkaa, tuntuu luksukselta syödä, elämä hymyilee jälleen. Menette syömisen jälkeen tarkastamaan ja täydentämään autonne loppuun mitä ette ole kerinnyt kunnolla tehdä koko päivänä. Jahas, taas kilahtaa keikka...
Klo: 01.23 alkaa virvesi piippaamaan keikan merkiksi, kaiutin aukeaa ja alat kuulemaan että jossain päin kaupunkiasi on tullut akuutti vatsakipu, kamat niskaan ja menoksi. Tulette sellaiselle alueelle kaupungista jossa asuu hieman kyseenalaista porukkaa ja osan tiedät olevan täysin yhteiskunnan rahojen varassa. Saatte auton parkkiin, otat sivuovesta hoitorepun sekä happikassin matkaan. Työparisi ottaa defibrillaattorin ja kirjoituskansion. Nousette kerrostalon portaita ylös viimeiseen kerrokseen ja koputatte oveen.
Oven aukaisee alkoholilta haiseva ihminen, kysytte mitä on tapahtunut ja missä potilas on. Saatte epämääräisen ja mongertavan vastauksen makuuhuoneesta. Asunnon keittiössä näyttäisi istuvan ryyppyporukkaa 4 ihmistä. Menette makuuhuoneeseen ja yritätte laittaa valoja päälle, ei onnistu. Otat pienen taskulamppusi ja lähdet hamuilemaan makuuhuoneen seiniä pitkin. Potilas makaa sängyn ja seinän välissä, valaiset valollasi potilasta ja huomaat tämän vatsan kohdalla verta, potilas hengittää huonosti. Nostat paidat ylös ja tajuat että potilastasi on puukotettu. Kylmänhiki nousee itsellesi ja alat vaistomaisesti katsomaan ulospääsyn mahdollisuutta. Makuuhuoneen ovelle on ilmestynyt yksi ryyppyporukasta uhmakkaan näköisesti ja alkaa uhkailemaan teitä. Vaivihkaa painat virvesi hätäpainiketta ja toivot parasta. Yhteys aukeaa hätäkeskukseen mutta hätäkeskus ei sano mitään, he kuuntelevat tilanteen kehittymistä. Sanot avain sanat: "laske se puukko alas". Hätäkeskus lähettää poliisipartion avuksesi.
Lähin poliisipartio ottaa vastaan keikan, he ovat 40 kilometrin päässä teistä. Partio on vielä kiinni edellisellä tehtävällään jossa he ovat viemässä omaisille suruviestiä. Isä ja toinen lapsista on kuollut rekan ja henkilöauton kolarissa. Äiti itkee portaillaan hysteerisesti ja toinen konstaapeleista yrittää lohduttaa...
Poliiseja ja heidän työpanostaan tarvitaan joka päivä ja erilaisissa tilanteissa. He ovat tuki ja turva monelle kansalaiselle ja toisille viranomaisille. Ei enään yhtäkään leikkausta poliisien resursseista. Allekirjoittakaa hyvät ihmiset ja turvataan me puolestaan poliisien työtä! Nyt ei enään voivotella vaan aletaan sanoista tekoihin! Vielä tarvitaan lisää allekirjoituksia! Mars allekirjoittamaan.
Ja sitten se mielikuvaharjoitus. Pystyitkö eläytymään tälläiseen fiktioon ja tekisikö mieli allekirjoittaa vetoomus poliisien resurssien turvaamiseksi tämän perusteella?
