Pojan yölliset heräilyt ja itkemiset ja huutamiset...

[Tiuna83]

Poikamme 1v4kk herää nykyään joka yö.. itkee huutaa ja raivoo.. vaikea saada rauhottumaan.. :ashamed:

En ymmärrä mistä tämä johtuu.. en myöskään saa poikaa nukkumaan omaan sänkyyn illalla vaan nukahtaa aina syliin ja kun lähden viemään makkariin omaan sänkyyn häntä.. avaa heti silmät ja huuto alkaa kun tietää joutuvansa omaan sänkyyn....

Ei auta vaik aolen kokeillut laittaa radion hiljaselle ja yövaloa pelkää

En ymmärrä mitä teen noiden asioiden kanssa... koska se heräily on joka öistä ja naoin tunnin välein herää itkemään.. olen ihan loppu itse kohta... :ashamed:

Ei ole päivisin energiaa tehdä mitään...

 

[tytön äiti]

korvatulehdus? Käy lääkärissä korvat katsomassa

 

[tiuna83 harmailee]

ei ole korvatulehdus kun lauantaina oltiin lääkärissä.

 

[jaana]

Nukkuuko päikkärit ihan hyvin? Meillä menee yö huonosti jos päiväunet on huonot

 

[tiuna83 harmailee]

päivä unet nukkuu hyvin :flower:

 

[Miili]

Meilläkin yöt on millon minkäkinlaisia, mut jos menee ihan mahdottomaks ja omat voimat loppuu otan oman 1 v 4 kk viereen nukkumaan lopuksi yötä. Siinä yleensä nukkuu suht hyvin eikä ainakaan tarvii nousta sängystä tuttia laittamaan. Mä oon ajatellu että ehkä sitä pientä pelottaa yksin.

 

[Agapi]

Korvissa ei varmasti ole mitään vikaa kun alkaa huutamaan heti kun huoneeseen viedään...

Viereen ei kannata ottaa, se ei ole mikään ratkasu. Siitä kehittyy vaan tapa mistä on erittäin vaikee päästä eroon.
Mites teillä menee päivärytmi ja mihin aikaan menee nukkumaan? Aina samaan aikaan?(toivottavasti 19-20.30 välillä....)Onko teillä joka päivä samat kuviot vai vaihtuuko päiväprogrammi fiiliksien mukaan? Onko yliväsymystä? Lapsi kannattaa laittaa nukkumaan karvaa vaille ennen väsymystä niin välttää sen.

Lapselle muuten kannattaa selvittää aina mitä tapahtuu seuraavaks, auttaa lasta valmistuun siihen mitä tapahtuu.

Kontrolloitua itkua suosittelisin kokeileemaan. Eli kun kaikki iltatouhut on tehty (mieluiten sama rutiini joka ilta) laitat lapsen nukkumaan ja sanot hyvää yötä. Se että kuinka kauan annat lapsesi itkeä, on aivan itsestä kiinni. Kannattaa kuunnella minkälaista itkua lapsi itkee. Onko hänellä todella hätä vai onko vain seurankaipuuta. Lasta ei saa nostaa sängystä jos huoneeseen mennään tai laittaa valoja päälle. Vältä keskusteluakin, se stimuloi lasta.

Yöheräämisiin suosittelisin samaa käytäntöä kun yösyöttämiseen...

Ei kannata heti syöksyä huoneeseen jos vähän itkeskelee yöllä. Anna 5min ja sitten jos vielä itkee, käy tarkistaan tilanne. Jos on kaikki ok, hyvää yötä ja ovi kiinni (jos teillä kiinni ovea pidetään) Lapsi nukkuu parhaiten omassa huoneessa, ovi kiinni. Ei ole häiriintymisen vaaraa. Anna lapselle mahdollisuus tyynnyttää itse itsensä uneen. Se on yksi asia, mikä lapsen tarvitsee itse oppia valitettavasti.

Jos sielä huoneessa ravataan kokoajan, yöt läpeensä, lapselle kehittyy erittäin hono unirytmi ja hänelle muodostuu yöhuutamisesta tapa, se on kuin nappia painais, pikku itku ja äiti tulee...iso itku äiti tulee...vielä isompi huuto äiti jää viereen tai ottaa syliin jos jatkan oikein kovasti huutamista pitää äiti sylissä koko yön...Kannattaa miettiä.

Ei varmasti ole helppoa huudattaa lasta, mutta se on ainut keino saada lapsi pois ns pahasta tavasta, missä äiti hyssyttää tai isä, illat piloilla, kaikki väsyneitä. Ekan viikon jälkeen on jo asiat paremmin jos vain jaksatte vetää kunnialla loppuun. Lopussa kiitos seisoo. Lasta pitää ohjata parempaan ja hänen itkua ei pidä pelätä.

Tsemppiä matkaan

 

[tiuna83 harmailee]

eilinen päivä siis keskiviikko meni näin:

Päiväunille mentiin niin kuin joka päivä kello:13.30 aia suht samaan aikaan. menin mukaan makuuhuoneeseen (nukutaan kaikki samassa makkariss) laitoin radion päälle ja maksin meijän sängyssä ja en puhunut pojalle mitään vaikka yritti jutella mulle, =) joi maidon ja nukahti eli siis kesti noin 15min ja täydessä unessa!! jee, normaalisti voinut mennä jopa 1-2tuntia kun olen syliin nukuttanut

illalla laitoin makkariin satu cd:n soimaan ja salkaareiden jälkeen vein pojan sänkyyn ja maito pullo kouraan ja itse makasin vieressä omassa sängyssä ja taas 22min ja täydessä unessa jee B)

välillä mennyt 1-3tuntiin nukutus :ashamed:

Tänään taas mennään samoilla keinoilla ja toivotaan että tästä nyt tulisi parempi juttu meille! ja iltarutiinit on nyt tehty mitä noudatetaan..

 

[taustalla]

Agapi: Puhut ihan asiaa, mutta haluaisin kysyä neuvoa tällaiseen asiaan. Entäs kun 1v. lapsi nousee aina heti ylös kun herää, eikä laskeudu itsekseen alas (vaikka osaisikin, mutta ei unillaan), huutaa heti hätääntyneenä jos poistuu huoneesta ja jättää nukkumaan. Vaikka vaikuttaisi rauhalliselta ja sitten poistuu, nousee lapsi heti ylös. Häntä ei siis kerta kaikkiaan voi jättää sekunniksikaan yksin, koska ei osaa tulla alas, ei kai se pystyynkään nukahda? Niin, ja unipussit ja kaikki on kokeiltu...ei auta...

 

[Zzz-z laiskana]

Vieraan kanssa samoilla linjoilla ollaan täällä. Ongelmana jatkuva seisominen, josta saattaa kaatua suorin jaloin päin pinniksen laitoja. Tällä hetkellä pinnasänky on VÄLIAIKAISESTI meidän makkarissa, jossa herra saa huutaa rauhassa ja äiti "nukkuu" vieressä. Ihan ei ole onnistunut, etten puuttuisi ollenkaan vaan olen välillä laskenut herran takaisin makuuasentoon. Ei siis toimi tämäkään. Kohta siis muutto takaisin ja huutakoon huoneessaan. En kylläkään kovin herkästi anna huutaa yksinään... olen sitä mieltä, että kiintymyssuhde joka syntyy ensimmäisten vuosien aikana on jatkossa perusturvallisuuden ja itseluottamuksen pohja, joten en halua lapselleni yölläkään tuottaa jatkuvaa turvattomuuden tunnetta. Tiedän, että nyt joku älähtää, mutta tätä mieltä minä olen (ainakin ammatillisesti, kohta väsyneen äidin mielipide murtaa ehkä tämän mielipiteen ja sitten huudetaan). No, mutta jaksamisia kaikille yöhuutajien ja kiipeilijöiden äideille! Ehkä tämäkin vaihe JOSKUS loppuu. :hug:

 

[Agapi]

Siis ymmärsinkö oikein että nousee pinnasängyssään ylös ja ei osaa mennä alas?
Kaunako olette antaneet lapsen itkeä ennenkun menette huoneeseen? Annatteko edes lapselle mahdollisuutta mennä itse alas? Lapsi osaa laskeutua itse alas sängyssään mutta vanhemmat luulevat toisin, koska sitä mahdollisuutta ei lapselle oikeastaan edes anneta. Mennään heti huoneeseen kun hätääntyneenä huutaa ja sitten onkin rulla valmis.

Kun sinne huoneeseen mennään, ei valoja ei kontaktia ei puhumista, laita takaisin makuuasentoon ja tassuterapiaa eli selkää silität koko kämmenellä, varmat vedot ylös alas, sitten kun huomaat lapsen alkaavan tuhista (rauhoittua uneen) lopeta käden liikutus, vain pidät kättä selällä ja kun tunnet että nukkuu, pois huoneesta kun vaaleanpunainen pantteri.

Jos vielä herää ja pomppasee ylös kun nuoli, anna olla. Lapsi tulee 100%varmuudella laskeutumaan, seisomaan hän ei todellakaan tule koko yötä, älä huolehdi. Meillä oli ihan sama vaihe, toi tassuterapia ja pois huoneesta. Itki vielä n.10min ja meni ittekseen maate.

Pitää vaan olla tiukkana ton huoneessa ravailun kanssa. Se jää nimittäin päälle. Antakaa lapselle mahdollisuus oppia itse.

Tsemppiä

 

[Miili]

Aika rankkaa toi Agapin teksti, minusta. Myönnän että oonvälillä väsyny yöllisistä ravaamisista, mutta en niin väsyny ettenkö sitä tekis lapseni vuoks. Enkä mä kuitenkaan osaa nukkua jos pieni itkee. Meillä yöt on menny huomattavasti parempaan suuntaan ilman sen kummempia huudattamisia. Edellisenä yönä pääs äidin viekkuun kun itki, viime yön nukku klo 20 - 07 omassa sängyssä sanomatta sanaakaan. En tossa ekassa viestissäni missään nimessä tarkottanu että ekasta inahduksesta pääsis viereen, mut eiks oo parempi että koko perhe nukkuu. En itekään kovin kannata vieressä nukkumista (perhepetiä), mut toisaalta, miks se on niiiiin paha asia jos se elämää helpottaa? Ja sit loppuun se vanha: Jokainen tekee niinkuin itsestä hyvältä tuntuu, ei oo yhtä oikeeta tapaa. :flower:

 

[taustalla]

Ollaan kokeiltu myös tuota "älä mene heti huoneeseen"-metodia, minkä seurauksena lapsi hätääntyy entistä enemmän, menee paniikkiin ja nukahtaminen on vielä vaikeampaa. Mielestäni nukahtamiseen vaaditaan rauhallinen olo, eihän sitä itsekään pysty nukahtamaan jos adrenaliinit hipoo pilviä. Se ollaan huomattu myös meidän lapsella. Ja siis meidän lapsi ei laskeudu sängyssään itse, ehkä jos huudattaa 5 tuntia, saattaisi väsyneenä kupsahtaa alas ja silloin löisi takuuvarmana päänsä pinnoihin. Haluanko lapselleni tätä? Haluaisinko itse "alistua kohtaloon" että okei, minua ei kukaan kuule, turha huutaa? Lapsen itku ei ole koskaan tahallaan itkua, että kiusaisi vanhempiaan vaan kyllä sillä aina on joku viesti miksi lapsella on sillä hetkellä paha olla.

Ollaan myös kokeiltu tällaista laskemistekniikkaa eli ensimmäisellä kerralla lasketaan alas ja sanotaan "nyt nukutaan", toisella kerralla lasketaan ja sanotaan "nukutaan" ja seuraavalla kerralla ei sanota mitään. Tästä huolimatta saattaa lapsi nukkumaan mennessä nousta 52 kertaa ylös, ja tätä on siis kokeiltu jo monta viikkoa ilman tulosta. Eli se siitä itsekseen nukahtamisesta...Tassuterapiaa on myös kokeiltu, ja se auttaa silloin jos huoneesta ei poistu vaan on näköetäisyydellä vaikka ei silitäkään lasta. Tämä ei kuitenkaan yhtään vähennä yöheräilyjä ja sängyssä seisomisia, vaikka rauhoittuukin suht. nopeasti tassutteluun. En kuitenkaan katso tätä itsekseen nukahtamiseksi, sillä huoneessa on oltava tai lapsi nousee ja hätääntyy. Tämä on kuitenkin miljoona kertaa lempeämpi muoto kuin tuo 100 kertaa alas laskeminen ja lapsen hermostuttaminen.

Lapsilla saattaa jäädä päivän touhut ikään kuin päälle, jolloin nousevat yölläkin sängyssä kävelemään. Minusta on julmaa pitää 1-vuotiasta seisomassa sängyssä niin että toinen on ihan paniikissa. Täytyy muistaa, että yhden vuoden kieppeillä lapsella on sellainen vaihe, että alkaa erottaa itseään äidistä erillisenä yksilönä ja tämä voi tuoda lapselle suurta hädän ja eroahdistuksen tunnetta.

 

[Zzz-z laiskana]

Jälleen vieras puhut kuin suullani. Kiva että on muita saman asian kanssa taistelevia. Nyt kokeillaan meillä vielä ainakin viikon verran pelkkää takaisin makuulle laskemista ilman mitään muuta. Just tulin nukuttamasta ja laskin herran 45 kertaa takaisin odotettuani aina hetken. Muutaman kerran kaatui itse istuviltaan takaisin, kun näki turvallisen äidin lähietäisyydellä. Jospa tämä tosiaan menisi joskus ohi. Meilläkään ei toimi tuo kovin pitkään odottelu, kun menee lähes poikkeuksetta paniikin puolelle ja sitten kestaa vähintään puoli tuntia rauhoittuminen. Paniikkihuutoa en minäkään vielä halua lapselleni suoda seisaallaan, sattuu pian pahasti kun kaatuu väsyneenä päin pinnoja. Voimia!

 

[iltajuoksuttamiset]

Meillä oli myös tommosta iltajuoksuttamista. Meni ihan överiksi.
Iltarutiinit ja päivärutiinit olivat. Silti huusi äidin aina vuoteensa viereen ja minä kävin silittämässä ja rauhoittelemassa, alkuun se toimikin mutta sitten ei enää riittänytkään; olisi pitänyt jäädä siihen viereen, huusi heti kun siirryin sängyn vierestä pois. 1-2 tuntia juoksutti.

Lopulta oli pakko tehdä tiukka linja: ne perinteiset iltajutut kuten ennenkin ja kun poistun huoneesta, en mene sinne enää. Iltahuudot ovat jääneet noin max puoleen tuntiin.

Öisin huutaa äidin paikalle noin kerran yössä. Nekin on vähentynyt, kun en ole mennyt. Siis: käyn tarkistamassa että kaikki on hyvin ja että mikä on heräämisen ja huudon syy. Aina ei kuitenkaan huoli mitään lohtua, raivoaa vain sängyssä. Toisinaan rauhottuu mutta hetken päästä huutaa taas äitiä paikalle. En mene. Koska en voi valvoa koko yötä hänen vuoteensa vieressä enkä nukkua hänen huoneessaan ja hänen vieressään. Minun pitäisi jaksaa kohtuullisen täysjärkisenä töihin aamulla. Riittää että tunnin valvon joka yö, en voi päivystää koko yötä siinä vuoteen vierellä.

Tämäkin alkaa olla rauhoittumassa, eli huutoja on vähemmän, ne kesstää vähemmän aikaa.

Mukana voi olla uhmaikääkin, on 2,5 v. On paljon asioita joista huutaen vastustaa. Päivisinkin siis.

 

[Agapi]

\

Meillä oli myös tommosta iltajuoksuttamista. Meni ihan överiksi.
Iltarutiinit ja päivärutiinit olivat. Silti huusi äidin aina vuoteensa viereen ja minä kävin silittämässä ja rauhoittelemassa, alkuun se toimikin mutta sitten ei enää riittänytkään; olisi pitänyt jäädä siihen viereen, huusi heti kun siirryin sängyn vierestä pois. 1-2 tuntia juoksutti.

Lopulta oli pakko tehdä tiukka linja: ne perinteiset iltajutut kuten ennenkin ja kun poistun huoneesta, en mene sinne enää. Iltahuudot ovat jääneet noin max puoleen tuntiin.

Öisin huutaa äidin paikalle noin kerran yössä. Nekin on vähentynyt, kun en ole mennyt. Siis: käyn tarkistamassa että kaikki on hyvin ja että mikä on heräämisen ja huudon syy. Aina ei kuitenkaan huoli mitään lohtua, raivoaa vain sängyssä. Toisinaan rauhottuu mutta hetken päästä huutaa taas äitiä paikalle. En mene. Koska en voi valvoa koko yötä hänen vuoteensa vieressä enkä nukkua hänen huoneessaan ja hänen vieressään. Minun pitäisi jaksaa kohtuullisen täysjärkisenä töihin aamulla. Riittää että tunnin valvon joka yö, en voi päivystää koko yötä siinä vuoteen vierellä.

Tämäkin alkaa olla rauhoittumassa, eli huutoja on vähemmän, ne kesstää vähemmän aikaa.

Mukana voi olla uhmaikääkin, on 2,5 v. On paljon asioita joista huutaen vastustaa. Päivisinkin siis.

Hyvä tyyli! Järkeä käyttämällä pääsee pitkälle.

Sinä joka sanoit tekstiäni rankaksitällä tyylillä meillä nukutaan yöt 19-07 rauhallisesti, ilman heräilyjä ja ilman perhepetejä. Perhepetikin onnistuu niillä jota haluaa että heitä potkitaan yöt päikseen..odottakaa vaan kun teidän lapsi on 2v.....sit vasta kivaa on samassa sängyssä...

Ottaen huomioon että sama käytiin mekin läpi, kun lapsi oli siinä ylösnousu vaiheessa, mutta huomattiin että kyllähän lapsi osaa alaskin mennä jos ylös nousee....jalat nääs taipuu..laskettiin hänet alas ja jätettiin hänet ITSE hakemaan unta. Ei tarvinut kärsiä kun muutama uneton yö.

Te jotka haluatte juosta lapsen huoneessa yöt, olkaa hyvä, mutta älkää valittako sitten että kun väsyttää ja mitä teen. Huom. omat viestini ei ole mitään lapsen kidutuskeinoja vaan auttaa lasta ITSE laskeutumaan sekä ITSE hakemaan unen. Lapsi oppii idean kyllä kun hänet lasketaan sänkyyn ja kun hänet jätetään itse hakemaan uni.

Kommentoida saa mutta ei tuomita sellaista mikä on hyväksi todettu.

 

[Zzz-z kiireisenä]

En ole mikään kenenkään tuomitsija, mutta olen kyllä sitä mieltä, että lapsi kyllä huudattamisella oppii nukkumaan, mutta minkä kustannuksella... Lapsi oppii, että vaikka hänellä on hätä (siis lapsen mittakaavassa... pelottaa ja on turvatonta), kukaan ei tule. On eroa sillä, antaako lapsen huutaa yksin vai käykö lapsen luona aina lyhenevissä ja vähenevissä määrin, jotta lapsi tottuu yksin oloon pikkuhiljaa. En kannata siis mitään kovin radikaaleja muutoksia, koska ne luonnollisestikin pelottavat lasta. Pointti on siis se, että yksinään huutava lapsi varmasti nukahtaa jossain vaiheessa ja jatkossa helpommin, kun huomaa huutamisen turhaksi. Huuto ja itku ovat kuitenkin lapsen ainoita viestintävälineitä, joihin en ainakaan itse halua olla vastaamatta jollain tavalla. Voipi olla, että meilläkin vielä huudatetaan, mutta toivottavasti ei tarvitsisi. Mielenkiintoista ajatusten vaihtoa joka tapauksessa tässä ketjussa.

 

[vierailija_]

Huom huom! Koittakaapa "yksinkertaisia neuvoja" tarjoajat muistaa, että kaikille lapsille ei päde samat menetelmät! Lapset on erilaisia. Meilläkin poika nukkui vuoteen asti omassa huoneessaan ja nukahti AINA itse. Totutettiin heti syntymästä lähtien tähän , ja sen tähden meillä olikin helppo vauva-aika. Mutta mutta...vuoden iässä poikapa ei enää suostunut yksin jäämään (liekö eroahdistusta vai mitä) sänkyynsä, protestoi ja huusi, huudatettiin, kokeiltiin tassuterapiaa ja mitä kaikkea. Tänäkin päivänä 1v4kk poika pitää jos ei silittää uneen niin olla lähellä niin kauan että saa unen. Tämä siis siitä huolimatta, että opetettiin poika nukahtamaan itsekseen ja nukkui näin vuoden ajan! Kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelee. Lapsille tulee kehitysvaiheita ja asiat saattavat muuttaa muotoaan yks kaks. Ei pidä siis tuputtaa liikaa liian yksinkertaisilta kuulostavia ohjeita miten pitäisi tehdä nukuttamisten kanssa, kun kaikille lapsille se ei vaan toimi. En puhuisi jos en olisi tätä kokenut!

 

[yhen äiti]

Moi!
Meillä iltarutiinit aina samat. Puuro, pesulle, maitopullo, hampaiden pesu ja sitten nukkumaan. Poika jo itse tietää, että mitä milloinkin tapahtuu. Laitan omaan sänkyyn ja sanon että laita x pää tyynylle, nyt nukutaan, saattaa muutaman kerran nousta, mutta sanon tiukasti, että nyt nukutaan. Laulan lastenlauluja ja silitän, poika nukahtaa n. 5-10min. Nukkuu aamuyöhön asti omassa sängyssä ja sitten kömpii meidän väliin nukkumaan. Meillä pinnasänky ihan sängyn vieressä ja laita alhaalla. Saa tulla koska haluaa viereen, mutta aluksi nukutaan omaan sänkyyn. tämä toiminut ihan hyvin. Poika nukahtaa n. 20.00 Jää vielä itellekkin aikaa puuhastella.
Tsemppiä! :hug:

 

[kaakkalällä]

Meilläkin poika nukkui 1v3kk asti hyvin omassa huoneessaan ja sängyssään. Illalla vain vietiin sänkyyn ilman sen kummempia nukutusseremonioita ja poika nukahti itsekseen.

Me käytimme vauva-aikana samoja keinoja kuin Agapi ja poju oppikin helposti rauhottumaan itsekseen sänkyynsä. Sitten yhtäkkiä mikään hyväksi havaittu keino ei enää tepsinytkään. Huudatuskaan ei auta, jos lapsi on paniikissa ja hätääntynyt. Meidän lapsella oli selvästi jokinlaisia pelkoja, koska hän huusi paniikissa heti kun vietiin omaan sänkyynsä. Eipä siinä enää viitsinyt huudattaa vaan mieheni kanssa valvoimme pojan sängyn vierellä kunnes hän viimein nukahti. Tätä kesti muutaman viikon, mutta nyt olemme taas päässeet vanhaan tuttuun rutiiniin eli poika nukahtaa itsekseen.

Suosittelen huudatusta ja Agapin neuvoja, jos itku on normaalia "haluan pois sängystä" itkua. Jos lapsi huutaa aivan hysteerisesti ja on selvästi hätääntynyt, antaisin kyllä hänelle läheisyyttä ja turvaa.

 

[ADHD]

Joo, vaiheita tulee ja menee... Joskus tuntuu siltä, että kaikki "taktiikat" on ihan turhia, kun kaikki saattaa muuttua kirjaimellisesti yhdessä yössä. Tsemppiä kaikille muille yövalvojille.