H
"Herkkis"
Vieras
Neuvokaas nyt miten käsitellä tätä asiaa ja päästä taas yli tästäkin vaiheesta..
Poika ollut kotihoidossa kun on pienempiä sisaruksia ja elokuussa alkoi esikoulu ja sitä myötä arki muuttui ja sai lisää kavereita.
Ennenkin oli kavereita mutta näki niitä lähinnä meillä ja yhdessä ulkoillen joten aikuinen oli korvina paikalla, esikoulussa lapset puhuvat keskenään kaikenmoista niin ettei aina aikuinen ole lähellä toppuuttelemassa ja korjailemassa tilannetta..
Poikani on ennestäänkin herkkä mutta viikko takaperin häntä oli peloteltu eskarissa ulkoillessa aikamoisilla kauhutarinoilla jotka osa lapsista oli ottanut hauskoina kummitusjuttuina mutta meidän poika oli todella pelästynyt niitä ja ottanut ne totena.
Asia käsiteltiin jo esikoulussa päivää myöhemmin kun poika repesi hysteeriseen itkuun ja kertoi miten paljon nyt pelkää kaikkea kun miettii niitä juttuja.
Sitten tapahtui sama toistumiseen ja pelot vain paheni.
Poika ilmoitti ettei enää halua katsoa lastenohjelmia mistä on tykännyt eikä pelata playstation pelejään koska niiden ns. taistelut (ohjelmat siis esim. pokemonin tasoa ja pelit legopelejä ei sen kummempaa taistelua niissä) muistuttaa häntä niistä tarinoista.
Nyt ei ole enää uskaltanut myöskään mennä ulos kun alkaa hämärtää vaan haluaa olla kokoajan meidän lähellä tässä kotona.
Jos olisi ollut tätä aiemminkin niin en olisi huolissani mutta tätä on jatkunut viikon ja itku on herkässä aina vain.
Nyt siis pakko jo kysyä onko muilla ollut tälläsiä herkkyyskausia tms. ja miten niistä on selvitty, onko mennyt ohi itsekseen vai miten olette hoitaneet tilanteen?
Tai miten hoitaisit jos itsellesi tulisi tälläinen eteen?
Esikouluopettajan vinkki oli että ei anna liikaa huomiota näille peloille koska tämä ei ole hänen tapaistaan ja todennäköisesti menee itsekseen ohi kun antaa vain asian olla..
Itsellä menee jo sormi suuhun kun poika on niin erilainen kun vielä viikko takaperin..
Poika ollut kotihoidossa kun on pienempiä sisaruksia ja elokuussa alkoi esikoulu ja sitä myötä arki muuttui ja sai lisää kavereita.
Ennenkin oli kavereita mutta näki niitä lähinnä meillä ja yhdessä ulkoillen joten aikuinen oli korvina paikalla, esikoulussa lapset puhuvat keskenään kaikenmoista niin ettei aina aikuinen ole lähellä toppuuttelemassa ja korjailemassa tilannetta..
Poikani on ennestäänkin herkkä mutta viikko takaperin häntä oli peloteltu eskarissa ulkoillessa aikamoisilla kauhutarinoilla jotka osa lapsista oli ottanut hauskoina kummitusjuttuina mutta meidän poika oli todella pelästynyt niitä ja ottanut ne totena.
Asia käsiteltiin jo esikoulussa päivää myöhemmin kun poika repesi hysteeriseen itkuun ja kertoi miten paljon nyt pelkää kaikkea kun miettii niitä juttuja.
Sitten tapahtui sama toistumiseen ja pelot vain paheni.
Poika ilmoitti ettei enää halua katsoa lastenohjelmia mistä on tykännyt eikä pelata playstation pelejään koska niiden ns. taistelut (ohjelmat siis esim. pokemonin tasoa ja pelit legopelejä ei sen kummempaa taistelua niissä) muistuttaa häntä niistä tarinoista.
Nyt ei ole enää uskaltanut myöskään mennä ulos kun alkaa hämärtää vaan haluaa olla kokoajan meidän lähellä tässä kotona.
Jos olisi ollut tätä aiemminkin niin en olisi huolissani mutta tätä on jatkunut viikon ja itku on herkässä aina vain.
Nyt siis pakko jo kysyä onko muilla ollut tälläsiä herkkyyskausia tms. ja miten niistä on selvitty, onko mennyt ohi itsekseen vai miten olette hoitaneet tilanteen?
Tai miten hoitaisit jos itsellesi tulisi tälläinen eteen?
Esikouluopettajan vinkki oli että ei anna liikaa huomiota näille peloille koska tämä ei ole hänen tapaistaan ja todennäköisesti menee itsekseen ohi kun antaa vain asian olla..
Itsellä menee jo sormi suuhun kun poika on niin erilainen kun vielä viikko takaperin..
