Miten tekisitte 6v pojan kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Käynyt kolme kertaa urheiluseuran jalkapallossa ja tykännyt tosi paljon. Viimeksi siellä oli pelattu jotain poliisia ja rosvoa ja poika oli pelannut innoissaan kunnes hänet oli saatu kiinni.

Nyt huutaa kuin hullu, että hän ei enää tahdo käydä siellä kun joutuu käyttämään niitä liivejä (eli joukkueilla ollut omat liivit) ja ei tahdo pelata sitä poliisia ja rosvoa.

Mies ja minäkin ollaan sitä mieltä, että tuollaiseen ei voi kaatua hyvä ja kiva harrastus. Pojan on vain opittava, että hänetkin saadaan kiinni ja tuo liivijuttu nyt tuntuu ihan keksityltä.

Miten edetä?
 
Tuon ikäisille pojille kaikenlainen häviäminen voi tehdä tiukkaa. Hyvää harjoitusta on, kentälle vaan. Pojalle vaikka selittää, että leikki oli vain yksi osa touhua.
 
Jos jatkaa fudista niin pettymyksiin tottuu kyllä, koska pelejä ei aina voiteta.
Kyllä ne häviöt on kovia paloja mutta elämä on.
Leikissäkään ei voi aina voittaa ja kiinni täytyy jäädä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mimmi:
Alatte harjoittelemaan häviämistä, olis toki voinut aloittaa jo pari vuotta sitten.

Voi voi, ei se välttämättä harjoittelulla parane suoraviivaisesti. Meillä on harjoiteltu pikkunaperosta asti ja silti 5-6v. uhmassa häviäminen oli tosi rankkaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mimmi:
Alatte harjoittelemaan häviämistä, olis toki voinut aloittaa jo pari vuotta sitten.

Voi voi, ei se välttämättä harjoittelulla parane suoraviivaisesti. Meillä on harjoiteltu pikkunaperosta asti ja silti 5-6v. uhmassa häviäminen oli tosi rankkaa.

Peesi.
Ja meillä "harjottelukavereina" tässä asiassa olleet 5- ja 3-vuotta vanhemmat isoveljet (eli nyt 9v ja 11v)...silti nyt viimesen ½v 6-vuotiaalla on häviäminen ollut NIIIIIIIIN rankkaa |O |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mimmi:
Alatte harjoittelemaan häviämistä, olis toki voinut aloittaa jo pari vuotta sitten.

Voi voi, ei se välttämättä harjoittelulla parane suoraviivaisesti. Meillä on harjoiteltu pikkunaperosta asti ja silti 5-6v. uhmassa häviäminen oli tosi rankkaa.

Rankkaahan se on, mutta ainakin meidän syksyllä seitsemän vuotta täyttävälle pojalle vuosi jalkapallon harrastamista on tehnyt tosi hyvää nimenomaan häviämisen sietämiselle. Lisäksi tuntuu, että on kasvanut joku taju, mikä on joukkue ja mitä on joukkuepelaaminen. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jahvetti:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja mimmi:
Alatte harjoittelemaan häviämistä, olis toki voinut aloittaa jo pari vuotta sitten.

Voi voi, ei se välttämättä harjoittelulla parane suoraviivaisesti. Meillä on harjoiteltu pikkunaperosta asti ja silti 5-6v. uhmassa häviäminen oli tosi rankkaa.

Peesi.
Ja meillä "harjottelukavereina" tässä asiassa olleet 5- ja 3-vuotta vanhemmat isoveljet (eli nyt 9v ja 11v)...silti nyt viimesen ½v 6-vuotiaalla on häviäminen ollut NIIIIIIIIN rankkaa |O |O

Joo ei tässä nyt ole todellakaan kyse mistään "harjoituksenpuutteesta". Meillä pelataan tosi paljon kaikenlaista ja kyllä poika häviämiseen on tottunut siinä määrin mitä tuon ikäinen sellaiseen kykenee tottumaan, jos luonne on se että ei tykkää hävitä. Oma veljeni ei kestänyt häviämistä, joten häneen verrattuna en edes nyt ajatellut että kyse olisi siitä, että poikani ei kestä hävitä. Oma veljeni sen sijaan ei todellakaan kestänyt häviämistä. :D
 
Kuulostaa erikoiselta. Onkohan ihan varma, että siellä ei ole mitään muuta sattunut? Jotain nokkapokkaa poikien välillä? Valmentaja sanonut vahingossa jotain vähemmän kannustavaa? Voiskohan siltä ohjaajalta/valmentajalta kysyä, onko harjoituksissa sattunut jotain erityistä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kuulostaa erikoiselta. Onkohan ihan varma, että siellä ei ole mitään muuta sattunut? Jotain nokkapokkaa poikien välillä? Valmentaja sanonut vahingossa jotain vähemmän kannustavaa? Voiskohan siltä ohjaajalta/valmentajalta kysyä, onko harjoituksissa sattunut jotain erityistä?

No mies on ollut paikalla kyllä eikä hänen mielestään ole tapahtunut mitään. Ainoastaan poika sanoi, että se valmentaja on käskenyt pelata vaikka hän ei halunnut. Siis pelata poliisia ja rosvoa. Eli ei ole sanottu mitenkään ilkeästi. Ja sitäpaitsi vetäjät on tuttuja miehelleni eikä mitään yrmyjä ukkoja.
 
Niin siis mies ollut paikalla ja hän ei toki ole kuullut puhetta, mutta näki että peli alkoi (siis poliisi ja rosvo) ja poika juoksi vinhaa vauhtia pakoon. Sitten hänet saatiin kiinni ja alkoi järjetön huuto. Eli ei tapahtunut muuta.
 

Yhteistyössä