Pitäis täyttää pojan osastojakson esitietopaperit, joissa kysytään miljoonatta kertaa samat asiat, jotka on jo niitten samojen ihmisten tiedossa. Samat paperit on täytetty kolme kertaa aiemmin.
Tuntuu että nykyisin lapsen pitäis olla sellanen hyperaktiivinen joka paikkaan suuna päänä juokseva yksilö, joka sanoo ekan sanansa jo synnytyssalissa. Harrastuksia pitää mielellään olla jo heti sairaalasta lähtöpäivän jälkeen.
Jos et tähän muottiin sovi niin sitte et kelpaa. Suorituspaineita ladataan nykyisin jo ihan liian pienille ihmisille.
Itselläni ei ollut pienenä harrastuksia ja monilta kantilta katsottuna voitaisiin sanoa että miun lapsuus oli osittain melko vaikea erinäisistäkin syistä. Koulussa olin yleensä viimeisten joukossa vähän joka asiassa, mutta ihan kelpo ihminen miusta tuli. Tosin tuo kelpoisuuskin on varmaan monen mielestä katkolla puuttuvan ammatillisen koulutuksen ja erinäisten muiden asioiden takia. Mutta yritänpä tässä parhaani mukaan olla toistamatta äitini tekemiä virheitä...ja kasvattaa pojasta tasapainoisen ja hyvän itsetunnon omaavan yksilön.
On muuten tosi hieno homma että poika saa käydä Kelan maksamassa puhe- ja toimintaterapiassa, mutta olis tosi kiva jos sais yhdenmukaista tietoa miten pojan asiat etenee koulua ajatellen.
Edellisellä osastojaksolla sanottiin että poika todennäköisesti pääsee aloittamaan kouluun samaan aikaan kuin muutkin ikäisensä. Samaan hengenvetoon lisäsivät vielä että pidennettyyn oppivelvollisuuteen on kuitenkin täydet mahdollisuudet ja sen piiriin poika sitten pääsikin. Käytännössä se tarkoittaa sitä että poika ei tosiaankaan aloita ekaa luokkaa samaan aikaan kuin muut.
Samaisella osastojaksolla puheterapeutti sanoi että poika tulee tuskin oppimaan r-kirjainta ennen koulun alkua eikä mitään isoa kehityshyppäystä puheen suhteen ole enää saavutettavissa. Mutta kuinkas kävikään? Poika oppi viime kesänä, pari kk:tta jakson jälkeen, sorauttamaan ärrän ja on sen jo puheeseenkin siirtänyt hienosti. Muutenkin puhe on selkiytynyt todella paljon. Kiva nähdä terapeutin ilme, kun pääsee taas "testaamaan" poikaa.
Toivotaan että tää miun kiukku/turhautuneisuus ehtii laantua huomiseen mennessä, koskapa heti aamusta on palavari siellä osastolla ja jos sinne tällä mielellä lähtee niin syntyy pian riita.
Tuntuu että nykyisin lapsen pitäis olla sellanen hyperaktiivinen joka paikkaan suuna päänä juokseva yksilö, joka sanoo ekan sanansa jo synnytyssalissa. Harrastuksia pitää mielellään olla jo heti sairaalasta lähtöpäivän jälkeen.
Jos et tähän muottiin sovi niin sitte et kelpaa. Suorituspaineita ladataan nykyisin jo ihan liian pienille ihmisille.
Itselläni ei ollut pienenä harrastuksia ja monilta kantilta katsottuna voitaisiin sanoa että miun lapsuus oli osittain melko vaikea erinäisistäkin syistä. Koulussa olin yleensä viimeisten joukossa vähän joka asiassa, mutta ihan kelpo ihminen miusta tuli. Tosin tuo kelpoisuuskin on varmaan monen mielestä katkolla puuttuvan ammatillisen koulutuksen ja erinäisten muiden asioiden takia. Mutta yritänpä tässä parhaani mukaan olla toistamatta äitini tekemiä virheitä...ja kasvattaa pojasta tasapainoisen ja hyvän itsetunnon omaavan yksilön.
On muuten tosi hieno homma että poika saa käydä Kelan maksamassa puhe- ja toimintaterapiassa, mutta olis tosi kiva jos sais yhdenmukaista tietoa miten pojan asiat etenee koulua ajatellen.
Edellisellä osastojaksolla sanottiin että poika todennäköisesti pääsee aloittamaan kouluun samaan aikaan kuin muutkin ikäisensä. Samaan hengenvetoon lisäsivät vielä että pidennettyyn oppivelvollisuuteen on kuitenkin täydet mahdollisuudet ja sen piiriin poika sitten pääsikin. Käytännössä se tarkoittaa sitä että poika ei tosiaankaan aloita ekaa luokkaa samaan aikaan kuin muut.
Samaisella osastojaksolla puheterapeutti sanoi että poika tulee tuskin oppimaan r-kirjainta ennen koulun alkua eikä mitään isoa kehityshyppäystä puheen suhteen ole enää saavutettavissa. Mutta kuinkas kävikään? Poika oppi viime kesänä, pari kk:tta jakson jälkeen, sorauttamaan ärrän ja on sen jo puheeseenkin siirtänyt hienosti. Muutenkin puhe on selkiytynyt todella paljon. Kiva nähdä terapeutin ilme, kun pääsee taas "testaamaan" poikaa.
Toivotaan että tää miun kiukku/turhautuneisuus ehtii laantua huomiseen mennessä, koskapa heti aamusta on palavari siellä osastolla ja jos sinne tällä mielellä lähtee niin syntyy pian riita.
