Pojan eskarikaverista ja vanhemmista urputan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huolissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja e:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja pop:
Eivät satu olemaan Jehovan todistajia? Silloin ei lapsia päästetä kenenkään synttäreille ja mieluummin annetaan lasten leikkiäkin toisten jt-perheiden lasten kanssa.

Onko jt:llä kalasymboli autossa?

Joillain kristityillä on

Joillakuilla ryhmillä on, mutta ei tietääkseni todistajilla
 
Mulla on sellainen kokemus että kaupassa nähtiin pojan eskarikaveri äiteineen ja tämä poika juoksi meidän luokse ja kysyi pojaltani että pääseekö teille leikkimään.
Minä vastasin että pääsee mutta sun pitää kysyä äidiltä lupa.
Poika juoksi äitinsä luokse ja sieltä kuului kysymys missä se sun kaveri sitten asuu, poika vastasi kerrostaloalueemme nimen ja sen jälkeen poika ei juossut meidän luokse enää vaan äiti kiskoi lasta hihasta kassalle kovaa kyytiä.
Oltiin vielä samassa jonossa ja lapsi koitti vilkutella meille, mutta äidin suu oli tiukkana viivana ja komenteli lastaan ja kiskoi hihasta edellään samalla tohottaen: Nyt mennään Ville, Nyt mennään Ville ja tämä äiti koitti olla katsomattakaan meitä.
Oma poikanikin ihmetteli ei onneksi ymmärtänyt..
Kerrostaloalueemme on pienen paikkakunnan ainoa kunnan vuokrakerrostaloalue, ei mitenkää erityisen huonomaineinen, mutta tosiaan se ainoa kunnan vuokra-alue, siitä lienee johtui äidin käytös..
Meidän perheemme ainakin on ihan tavallinen perhe, joten siitä vaikea löytää mitään syytä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tälläinen kokemus:
Mulla on sellainen kokemus että kaupassa nähtiin pojan eskarikaveri äiteineen ja tämä poika juoksi meidän luokse ja kysyi pojaltani että pääseekö teille leikkimään.
Minä vastasin että pääsee mutta sun pitää kysyä äidiltä lupa.
Poika juoksi äitinsä luokse ja sieltä kuului kysymys missä se sun kaveri sitten asuu, poika vastasi kerrostaloalueemme nimen ja sen jälkeen poika ei juossut meidän luokse enää vaan äiti kiskoi lasta hihasta kassalle kovaa kyytiä.
Oltiin vielä samassa jonossa ja lapsi koitti vilkutella meille, mutta äidin suu oli tiukkana viivana ja komenteli lastaan ja kiskoi hihasta edellään samalla tohottaen: Nyt mennään Ville, Nyt mennään Ville ja tämä äiti koitti olla katsomattakaan meitä.
Oma poikanikin ihmetteli ei onneksi ymmärtänyt..
Kerrostaloalueemme on pienen paikkakunnan ainoa kunnan vuokrakerrostaloalue, ei mitenkää erityisen huonomaineinen, mutta tosiaan se ainoa kunnan vuokra-alue, siitä lienee johtui äidin käytös..
Meidän perheemme ainakin on ihan tavallinen perhe, joten siitä vaikea löytää mitään syytä.

:/
no huh huh
Miksi me siirrämme lapsiimme ennakkoluuloiset asenteemme? No, harvapa omassa toiminnassaan mitään väärää näkee, mutta silti pitäisi suhtautua avoimin mielin juuri tuossa vaiheessa, kun lapsi vielä kehittyy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tälläinen kokemus:
Mulla on sellainen kokemus että kaupassa nähtiin pojan eskarikaveri äiteineen ja tämä poika juoksi meidän luokse ja kysyi pojaltani että pääseekö teille leikkimään.
Minä vastasin että pääsee mutta sun pitää kysyä äidiltä lupa.
Poika juoksi äitinsä luokse ja sieltä kuului kysymys missä se sun kaveri sitten asuu, poika vastasi kerrostaloalueemme nimen ja sen jälkeen poika ei juossut meidän luokse enää vaan äiti kiskoi lasta hihasta kassalle kovaa kyytiä.
Oltiin vielä samassa jonossa ja lapsi koitti vilkutella meille, mutta äidin suu oli tiukkana viivana ja komenteli lastaan ja kiskoi hihasta edellään samalla tohottaen: Nyt mennään Ville, Nyt mennään Ville ja tämä äiti koitti olla katsomattakaan meitä.
Oma poikanikin ihmetteli ei onneksi ymmärtänyt..
Kerrostaloalueemme on pienen paikkakunnan ainoa kunnan vuokrakerrostaloalue, ei mitenkää erityisen huonomaineinen, mutta tosiaan se ainoa kunnan vuokra-alue, siitä lienee johtui äidin käytös..
Meidän perheemme ainakin on ihan tavallinen perhe, joten siitä vaikea löytää mitään syytä.

:/
no huh huh
Miksi me siirrämme lapsiimme ennakkoluuloiset asenteemme? No, harvapa omassa toiminnassaan mitään väärää näkee, mutta silti pitäisi suhtautua avoimin mielin juuri tuossa vaiheessa, kun lapsi vielä kehittyy.


:D Voisko sitä avointa mieltä riittää tätä lapsesi esikoulukaverin perhettä kohtaankin..
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Bean:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tälläinen kokemus:
Mulla on sellainen kokemus että kaupassa nähtiin pojan eskarikaveri äiteineen ja tämä poika juoksi meidän luokse ja kysyi pojaltani että pääseekö teille leikkimään.
Minä vastasin että pääsee mutta sun pitää kysyä äidiltä lupa.
Poika juoksi äitinsä luokse ja sieltä kuului kysymys missä se sun kaveri sitten asuu, poika vastasi kerrostaloalueemme nimen ja sen jälkeen poika ei juossut meidän luokse enää vaan äiti kiskoi lasta hihasta kassalle kovaa kyytiä.
Oltiin vielä samassa jonossa ja lapsi koitti vilkutella meille, mutta äidin suu oli tiukkana viivana ja komenteli lastaan ja kiskoi hihasta edellään samalla tohottaen: Nyt mennään Ville, Nyt mennään Ville ja tämä äiti koitti olla katsomattakaan meitä.
Oma poikanikin ihmetteli ei onneksi ymmärtänyt..
Kerrostaloalueemme on pienen paikkakunnan ainoa kunnan vuokrakerrostaloalue, ei mitenkää erityisen huonomaineinen, mutta tosiaan se ainoa kunnan vuokra-alue, siitä lienee johtui äidin käytös..
Meidän perheemme ainakin on ihan tavallinen perhe, joten siitä vaikea löytää mitään syytä.

:/
no huh huh
Miksi me siirrämme lapsiimme ennakkoluuloiset asenteemme? No, harvapa omassa toiminnassaan mitään väärää näkee, mutta silti pitäisi suhtautua avoimin mielin juuri tuossa vaiheessa, kun lapsi vielä kehittyy.


:D Voisko sitä avointa mieltä riittää tätä lapsesi esikoulukaverin perhettä kohtaankin..

:D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mrs Bean:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tälläinen kokemus:
Mulla on sellainen kokemus että kaupassa nähtiin pojan eskarikaveri äiteineen ja tämä poika juoksi meidän luokse ja kysyi pojaltani että pääseekö teille leikkimään.
Minä vastasin että pääsee mutta sun pitää kysyä äidiltä lupa.
Poika juoksi äitinsä luokse ja sieltä kuului kysymys missä se sun kaveri sitten asuu, poika vastasi kerrostaloalueemme nimen ja sen jälkeen poika ei juossut meidän luokse enää vaan äiti kiskoi lasta hihasta kassalle kovaa kyytiä.
Oltiin vielä samassa jonossa ja lapsi koitti vilkutella meille, mutta äidin suu oli tiukkana viivana ja komenteli lastaan ja kiskoi hihasta edellään samalla tohottaen: Nyt mennään Ville, Nyt mennään Ville ja tämä äiti koitti olla katsomattakaan meitä.
Oma poikanikin ihmetteli ei onneksi ymmärtänyt..
Kerrostaloalueemme on pienen paikkakunnan ainoa kunnan vuokrakerrostaloalue, ei mitenkää erityisen huonomaineinen, mutta tosiaan se ainoa kunnan vuokra-alue, siitä lienee johtui äidin käytös..
Meidän perheemme ainakin on ihan tavallinen perhe, joten siitä vaikea löytää mitään syytä.

:/
no huh huh
Miksi me siirrämme lapsiimme ennakkoluuloiset asenteemme? No, harvapa omassa toiminnassaan mitään väärää näkee, mutta silti pitäisi suhtautua avoimin mielin juuri tuossa vaiheessa, kun lapsi vielä kehittyy.


:D Voisko sitä avointa mieltä riittää tätä lapsesi esikoulukaverin perhettä kohtaankin..

hih hih. :D
Joo, toki.
 

Yhteistyössä