Pojan ensimmäinen uhmakikä

[mamma]

Poikamme on nyt 1,5 -vuotias ja ihan kokonaan isin poika. Kaikki mitä isi sanoo, menee heti jakeluun mutta äidin tullessa paikalle, asioiden kuuleminen ja totteleminen loppuu siihen. Silloin kun isi ei oo paikalla, kiukutellaan oikein kunnolla äitille ja mikään ei kelpaa mitä äiti yrittää ehottaa. Ja kun poika ei osaa vielä kunnolla puhua, niin omien mielipiteiden ilmaiseminen on hänelle tosi vaikeeta ja näin ollen myös hän hermostuu! Yritäppä siinä olla hermostumatta itse ja pyrkiä keksimään uutta mielenkiintoista tekemistä!

Onko kellään muulla samanlaisia ongelmia ja mitä te ootte tehny? Tällä hetkellä mulla on vielä flunssa, joka väsyttää minut täysin. Hermot on tosi kireällä ja ennen pojan päikkäreitä tulikin hermostuttua taas pojalle ja lopputulos oli se että me itkettiin yhesä!
Miten te muutte saatte pidettyä hermot kasassa kun tuntuu, ettei kukaan muu koskaan hermostu lapselleen? tai miten te kykenette ohjaamaan lapsianne vain keskustelemalla, eikä koskaan ääntä korottamalla?

 

[Salama McQueen]

No et varmasti ole ainoa.

Ei ole vaihtoehtoja kuin vain koittaa jaksaa, se on tärkeä kehitysvaihe eikä mene pariin-kolmeen vuoteen vielä ohi, pahemmaksi muuttuu vain.

 

[Callie]

meillä suunnilleen saman ikänen poika ja tilanne kuulostaa todella tutulta, oon ruvennu tekee ihan kylmästi sitä et ku tulee joku "turha" kiukkukohtaus, kannan pojan sänkyyn ja sanon vaan et huuda siellä, nyt tietää jo homman jujun ja huuto loppuu usein jo siihen kun sanon että mene sänkyys huutamaan, mä en kans jaksa kattoo sellasta lattialla potkivaa, hermothan siinä menee!!!