Hei,
Esikoisemme on täyttämässä keväällä 11-vuotta, on siis neljännellä luokalla. Viime
aikoina on tullut tunne, että talossamme asusteleva nuori miehen alku on muuttunut
ja me isän kanssa olemme olleet huolissamme.
Olemme pohtineet, että onko tämä alkavaa murrosikää, vai mitä tämä on. Poikamme
on koulussa hyvä, mutta viime aikoina on aiheuttanut häiriöitä hölöttämällä tunneilla ym.
Kotona ollessaan poikamme ei ole enää kertonut asioita. Tiuskii ja viisastelee meille. On
olevinaan niin isoa. Kuitenkin näemme, että häntä painaa asiat ja tätä tiedusteltaessa,
vastaus on aina, että "Ei ole mikään, kaikki ok". Hän härnää pikkuveljeään ja kohtelee
alentavasti. Omissa toimissaan on äärettömän hidas, tuntuu että samoista asioista saa
sanoa useaan otteeseen ja tästä usein seuraakin eripura pojan kanssa.
Viime viikolla hän mainitsi, että hän on tekstaillut yhden tytön kanssa. Kyselin, että
onko viestit mukavia ym. Poikani on selkeästi erittäin ihastunut tähän tyttöön. Kuitenkin hän
on vaikuttanut masentuneelta. Tänään ratsasin sitten kännykän, kun olin sen verran
huolissani. Luin poikani ja tytön väliset viestit. Alkuun on ollut ihan kivoja viestejä (kaikki ovat
olleet viattomia esim. "minkäniminen hevonen sulla on ym." sitten poikani on laittanut
tytölle viestin "I like you.." Tämän jälkeen viestit ovat muuttuneet ja tyttö on tullut töykeäksi.
Tyttö on laittanut viestejä "mä inhoon sua" ym) Kuitenkin poikani oli esim. perjantaina
luistelemassa ja tämä tyttö oli ollut myös. Eräs äiti oli nähnyt heidät ja kertoi minulle, että
lapsilla oli ollut kivaa jäällä, olivat nauraneet ja kisailleet luistimilla .
Kysyin tänään pojaltani viesteistä, kerroin lukeneeni ne (hän ei ahdistunut tästä). Hän kertoi
tytön näyttäneen viestin luokalle ja luokka oli naureskellut poikani viestille. Oli tuntunut
pahalta. Tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun poikani kertoi minulle asioista, eikä
olisi varmasti kertonut, ellen olisi kysynyt. Kun olimme keskustelleet, hän oli selkeästi
paremmalla mielellä ja hän sanoikin, että oli hyvä, että hän sai puhua asiasta.
Tuntuhölinöillä hän kertoi, että haluaa saada tämän tytön huomion itseensä, että tyttö pitäisi
häntä hauskana ja rohkeana..Voi elämä! Tajusin, että miten ahdistavaa saattaa
olla jo tämän ikäisen pojan elämä. Vielä kun opettajat ja vanhemmat eivät ymmärrä lapsen
alkaneen kehittyä ja kuvittelevat käytöksen ym. johtuvan ihan muusta. Ja samaan aikaan
lapsella ei ole keinoja käsitellä omia tunteitaan, ihastumistaan, pelkoja siitä, että kukaan ei
tykkää, itsetunnon kohottamista kyseenalaisin keinoin..
Nyt kaipaankin neuvoja vanhemmilta, jotka ovat jo käyneet läpi näitä alkavan murrosiän
merkkejä. Itseäänkin pelottaa, että osaanko käsitellä asioita lapsen kanssa oikein?..Lapsen
liukuminen oman otteen ulkopuolelle tuntuu tapahtuvan niin helposti..
Ihanaa talvipäivää kaikille, kaikesta huolimatta!
Esikoisemme on täyttämässä keväällä 11-vuotta, on siis neljännellä luokalla. Viime
aikoina on tullut tunne, että talossamme asusteleva nuori miehen alku on muuttunut
ja me isän kanssa olemme olleet huolissamme.
Olemme pohtineet, että onko tämä alkavaa murrosikää, vai mitä tämä on. Poikamme
on koulussa hyvä, mutta viime aikoina on aiheuttanut häiriöitä hölöttämällä tunneilla ym.
Kotona ollessaan poikamme ei ole enää kertonut asioita. Tiuskii ja viisastelee meille. On
olevinaan niin isoa. Kuitenkin näemme, että häntä painaa asiat ja tätä tiedusteltaessa,
vastaus on aina, että "Ei ole mikään, kaikki ok". Hän härnää pikkuveljeään ja kohtelee
alentavasti. Omissa toimissaan on äärettömän hidas, tuntuu että samoista asioista saa
sanoa useaan otteeseen ja tästä usein seuraakin eripura pojan kanssa.
Viime viikolla hän mainitsi, että hän on tekstaillut yhden tytön kanssa. Kyselin, että
onko viestit mukavia ym. Poikani on selkeästi erittäin ihastunut tähän tyttöön. Kuitenkin hän
on vaikuttanut masentuneelta. Tänään ratsasin sitten kännykän, kun olin sen verran
huolissani. Luin poikani ja tytön väliset viestit. Alkuun on ollut ihan kivoja viestejä (kaikki ovat
olleet viattomia esim. "minkäniminen hevonen sulla on ym." sitten poikani on laittanut
tytölle viestin "I like you.." Tämän jälkeen viestit ovat muuttuneet ja tyttö on tullut töykeäksi.
Tyttö on laittanut viestejä "mä inhoon sua" ym) Kuitenkin poikani oli esim. perjantaina
luistelemassa ja tämä tyttö oli ollut myös. Eräs äiti oli nähnyt heidät ja kertoi minulle, että
lapsilla oli ollut kivaa jäällä, olivat nauraneet ja kisailleet luistimilla .
Kysyin tänään pojaltani viesteistä, kerroin lukeneeni ne (hän ei ahdistunut tästä). Hän kertoi
tytön näyttäneen viestin luokalle ja luokka oli naureskellut poikani viestille. Oli tuntunut
pahalta. Tämä oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun poikani kertoi minulle asioista, eikä
olisi varmasti kertonut, ellen olisi kysynyt. Kun olimme keskustelleet, hän oli selkeästi
paremmalla mielellä ja hän sanoikin, että oli hyvä, että hän sai puhua asiasta.
Tuntuhölinöillä hän kertoi, että haluaa saada tämän tytön huomion itseensä, että tyttö pitäisi
häntä hauskana ja rohkeana..Voi elämä! Tajusin, että miten ahdistavaa saattaa
olla jo tämän ikäisen pojan elämä. Vielä kun opettajat ja vanhemmat eivät ymmärrä lapsen
alkaneen kehittyä ja kuvittelevat käytöksen ym. johtuvan ihan muusta. Ja samaan aikaan
lapsella ei ole keinoja käsitellä omia tunteitaan, ihastumistaan, pelkoja siitä, että kukaan ei
tykkää, itsetunnon kohottamista kyseenalaisin keinoin..
Nyt kaipaankin neuvoja vanhemmilta, jotka ovat jo käyneet läpi näitä alkavan murrosiän
merkkejä. Itseäänkin pelottaa, että osaanko käsitellä asioita lapsen kanssa oikein?..Lapsen
liukuminen oman otteen ulkopuolelle tuntuu tapahtuvan niin helposti..
Ihanaa talvipäivää kaikille, kaikesta huolimatta!