Poika pääsi lääkikseen, mutta ei mene sinne!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija1101
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija1101

Vieras
Poikani pääsi opiskelemaan lääkikseen, mutta ei mene sinne... Sanoi, että lääkärin ammatti on ollut hänelle unelma, mutta pikkuhiljaa todennut että se ei ole häntä varten.

Jotenkin tuntuu, että aika hukkaan mennyt hänen panostus. Abi-keväänä jo haki lääkikseen, mutta jäi niukasti pihalle. Nyt sitten kirkkaasti sisään. Kävi armeijan tässä välissä ja nyt on duunissa. Sanoi, että haluaa pitää välivuoden, miettiä vaihtoehtoja ja säästää rahaa.

Hänellä on useampia muukin opiskelupaikka, semmosia joihin pääsi lukematta/pelkillä papereilla.

Päätös on pojan oma enkä aio häntä tuonne ylipuhua. Ilmottautumisaika opiskeluun pitää kai tehdä ensi viikon aikana, sitten se onkin myöhäistä. Mietin vaan, että jos pitää välivuoden niin kai järkevämpää olis ottaa silti vastaan tuo opiskelupaikka. Jos mieli pysyy vuoden samana niin, sitten pysyy. Noihin muihin kouluihin pääsee varmaan uudestaankin.
 
Välivuosi olisi tyhmä veto. Muuten, opiskelupaikka kannattaa valita sen mukaan, mikä tuntuu eniten omalta.
Lääkäri voi muuten tehdä paljon muutakin, kuin vastaanottaa potilaita.
 
Poikani pääsi opiskelemaan lääkikseen, mutta ei mene sinne... Sanoi, että lääkärin ammatti on ollut hänelle unelma, mutta pikkuhiljaa todennut että se ei ole häntä varten.

Jotenkin tuntuu, että aika hukkaan mennyt hänen panostus. Abi-keväänä jo haki lääkikseen, mutta jäi niukasti pihalle. Nyt sitten kirkkaasti sisään. Kävi armeijan tässä välissä ja nyt on duunissa. Sanoi, että haluaa pitää välivuoden, miettiä vaihtoehtoja ja säästää rahaa.

Hänellä on useampia muukin opiskelupaikka, semmosia joihin pääsi lukematta/pelkillä papereilla.

Päätös on pojan oma enkä aio häntä tuonne ylipuhua. Ilmottautumisaika opiskeluun pitää kai tehdä ensi viikon aikana, sitten se onkin myöhäistä. Mietin vaan, että jos pitää välivuoden niin kai järkevämpää olis ottaa silti vastaan tuo opiskelupaikka. Jos mieli pysyy vuoden samana niin, sitten pysyy. Noihin muihin kouluihin pääsee varmaan uudestaankin.

Saako lääkiksen paikkaa lykätä? AMK:issa on niin että nykyään lykkäysperusteiksi kelpaa vain armeija ja raskaus.

Voipi olla että poikaa harmittaa myöhemmin jos tuon mahdollisuuden hylkää. Toisaalta, jos tuntuu että ei ole oma ala, niin ei varmaan sitten ole. Lääkärin työ on raskasta, ja oppitie pitkä, ei oikeastaan lopu "koskaan", mutta että pääsee edes oikeasti hyville palkoille, kestää se paljon pidempään kuin sen 6v lääkiksessä. Ja pään pitää kestää sekin että moni duuni vaatii luentojen pitämistä muille lääkäreille ja lehtiartikkeleiden kirjoittamista lääketieteellisistä asioista. Monissa muissa ammateissa saa lanttinsa paljon helpommalla. Pointtina että ei se lääkärin ammatti mikään taivas ole vaikka meillä lääkäreitä usein kumarretaankin ja ulkopuolelta ajatellaan että se olisi joku "it" ammatti.
 
Välivuosi olisi tyhmä veto. Muuten, opiskelupaikka kannattaa valita sen mukaan, mikä tuntuu eniten omalta.
Lääkäri voi muuten tehdä paljon muutakin, kuin vastaanottaa potilaita.

Poika haluu ilmeisesti välivuoden pitää. On siinä sentään se hyvä puoli, että tosiaan on duunissa. Ja hyvin säästää rahaa tuloistaan, että saishan tossa pesämunaa. Eli se vuosi ei menisi ihan harakoille.

Joo lääkäri voi tehdä paljon muutakin kuin vastaanottaa potilaita, mutta ilmeisesti koulutuksen ja uran alussa ainakin tuohon joutuu. Poikani on aina ollut kiinnostunut monista eri asioista ml. ihmisen biologia. Nyt kuitenkin ilmeisesti intin aikana rupesi ajattelemaan, että on liian herkkä tuohon hommaan. Intti meni sinällään hyvin, kävi RUK:n jne, mutta kokonaisuutena ei selvästikkään viihtynyt siellä.

Poika on kyllä tietyissä asioissa hyvin epäkypsä, toki monissa ikäisiään fiksumpikin. Että en sitten tiedä, että olisko tossa vuoden lykkäämisessä jotain järkeä. Tota en tiennyt, että ei voi lykätä vuodella opiskeluja. Jos niin on niin sitten sen päätöksen tärkeys entisestään korostuu.
 
Aloittajalle: Opettajaksi lukemaankin vaikeampi päästä.
En ymmärrä tuota lekurin homman ylistämistä. Itse pääsin aikoinaan sisään Oulun lääkikseen, luin vajaan vuoden, ja totesin, ettei kiinnostakaan tonkia loppuelämää toisten yököttäviäkin keissejä. Eikä se liksa nyt niin tajuttoman high ole. Tällä hetkellä onnellinen ja liksakin pienellä haasteella yli kympin kuussa.
 
Aloittajalle: Opettajaksi lukemaankin vaikeampi päästä.
En ymmärrä tuota lekurin homman ylistämistä. Itse pääsin aikoinaan sisään Oulun lääkikseen, luin vajaan vuoden, ja totesin, ettei kiinnostakaan tonkia loppuelämää toisten yököttäviäkin keissejä. Eikä se liksa nyt niin tajuttoman high ole. Tällä hetkellä onnellinen ja liksakin pienellä haasteella yli kympin kuussa.

No eiköhän ne lääkärit kuitenkin nettoa aika paljon enemmän, kuin opettajat.
 
Poika haluu ilmeisesti välivuoden pitää. On siinä sentään se hyvä puoli, että tosiaan on duunissa. Ja hyvin säästää rahaa tuloistaan, että saishan tossa pesämunaa. Eli se vuosi ei menisi ihan harakoille.

Joo lääkäri voi tehdä paljon muutakin kuin vastaanottaa potilaita, mutta ilmeisesti koulutuksen ja uran alussa ainakin tuohon joutuu. Poikani on aina ollut kiinnostunut monista eri asioista ml. ihmisen biologia. Nyt kuitenkin ilmeisesti intin aikana rupesi ajattelemaan, että on liian herkkä tuohon hommaan. Intti meni sinällään hyvin, kävi RUK:n jne, mutta kokonaisuutena ei selvästikkään viihtynyt siellä.

Poika on kyllä tietyissä asioissa hyvin epäkypsä, toki monissa ikäisiään fiksumpikin. Että en sitten tiedä, että olisko tossa vuoden lykkäämisessä jotain järkeä. Tota en tiennyt, että ei voi lykätä vuodella opiskeluja. Jos niin on niin sitten sen päätöksen tärkeys entisestään korostuu.

No joo. Saishan sitä kerättyä rahaa, mutta niihin tuloihinkin tottuu.
Tietysti, jokaisella on oma tiensä valittavana ja poikasi kuulostaa fiksulle, joten eiköhän hän keksi mitä haluaa elämällään tehdä.

Onhan lääkiksessä niitäkin tyyppejä, joista ei oikein ole potilastyöhön. Tietysti koulutukseen kuuluu jonkin verran kliinistä työskentelyä, mutta monet ajautuvat tutkijapuolellekkin.

Mun silmissä lääkäri ei ole mikään jumalasta seuraava tyyppi ja kaiken älykkyyden ruumiillistuma, mutta onhan se totta, että lääkärinä tienaa suhteellisen kivasti, on takuuvarma duunipaikka ja suhteellisen lepposa duunikin niin halutessaan.
Tietysti voi joutua kohtaamaan paljon ällöttäviä asioita, mutta kaikkeen tottuu :)
 
Jossain vaiheessa varmasti. Aika monta vuotta lääkärikin voi joutua tekemään töitä n. 3000 palkalla. Ei lääkiksestä valmistunut saa mitään 7000€ kk palkkaa.

Opettaja tekee lopun elämäänsä sillä 3000 euron kuukausipalkalla :)

No joo, eihän se raha ole se oleellisin juttu ammatinvalinnassa. Kai on parasta, että pääsee tekemään jotain sellaista, mistä nauttii ja saa kohtuullisen korvauksen.
 
No joo. Saishan sitä kerättyä rahaa, mutta niihin tuloihinkin tottuu.
Tietysti, jokaisella on oma tiensä valittavana ja poikasi kuulostaa fiksulle, joten eiköhän hän keksi mitä haluaa elämällään tehdä.

Onhan lääkiksessä niitäkin tyyppejä, joista ei oikein ole potilastyöhön. Tietysti koulutukseen kuuluu jonkin verran kliinistä työskentelyä, mutta monet ajautuvat tutkijapuolellekkin.

Mun silmissä lääkäri ei ole mikään jumalasta seuraava tyyppi ja kaiken älykkyyden ruumiillistuma, mutta onhan se totta, että lääkärinä tienaa suhteellisen kivasti, on takuuvarma duunipaikka ja suhteellisen lepposa duunikin niin halutessaan.
Tietysti voi joutua kohtaamaan paljon ällöttäviä asioita, mutta kaikkeen tottuu :)

Ai jonkun verran..:D

Sulla on kyllä vähän hassut käsitykset lääkärin ammatista.
 
No eiköhän ne lääkärit kuitenkin nettoa aika paljon enemmän, kuin opettajat.
Niin? Ilmaisin itseni Teille ilmeisesti hieman epäselvästi. Eihän kyse ollutkaan palkasta, vaan aloittajan luulosta, että lääkikseen nyt niin ylivoimaista olisi päästä. Ei se minullakaan open ammatti ole, jossa tienaan yli kympin. Käsittääkseni en niin Teillekään, arvon kuvalla varustetun profiilin omistaja, väittänyt?
 
Niin? Ilmaisin itseni Teille ilmeisesti hieman epäselvästi. Eihän kyse ollutkaan palkasta, vaan aloittajan luulosta, että lääkikseen nyt niin ylivoimaista olisi päästä. Ei se minullakaan open ammatti ole, jossa tienaan yli kympin. Käsittääkseni en niin Teillekään, arvon kuvalla varustetun profiilin omistaja, väittänyt?

Ei sinne ihan kuka tahansa kävele sisään niin halutessaa, kuten ei moneen muuhunkaan opiskelupaikkaan.
 
Hyvä jos poika tajusi nyt, ettei ala ole sopiva eikä vasta vaikka neljän vuoden opiskelujen jälkeen. Välivuosi on fiksua kun voi töissä ollessa vähän miettiä ja tutustua tähän puoleen itsessään.

Vaan eipä poika oikeasti vielä tiedä mitä lääkäriksi lukeminen tai lääkärin ammatti on kun ei ole vielä päivääkään kokeillut. Nyt menee mutu tuntumalla. Eikä siinä mitään, pakkohan ne päätökset on mutu tuntumalla tehdäkin.
 
Vaan eipä poika oikeasti vielä tiedä mitä lääkäriksi lukeminen tai lääkärin ammatti on kun ei ole vielä päivääkään kokeillut. Nyt menee mutu tuntumalla. Eikä siinä mitään, pakkohan ne päätökset on mutu tuntumalla tehdäkin.
Niinhän ne on, mutta yleensä tulee jonkilainen käsitys mihin suuntaa sitä voisi sopia. Jos joku tietty suunta tuntuu aivan väärältä, on ihan fiksua olla menemättä sinne.
 
Olen lääkäri, keski-ikäinen jo, ja muistan kun pääsin lääkikseen niin minuunkin iski pakokauhu, etten mene sinne eikä minusta siihen työhön ole. Menin kuitenkin.
Mutta vanhempani ehtivät jo pari kertaa kummastuneena nielaista kun kerroin heille, että en mene!

Pidin päästyäni välivuoden, ehdin miettiä. Siinä mielessä pojallasi eri tilanne, että hän on jo välivuosia pitänyt ennen kuin pääsi.

Eipä tuohon osaa toinen mitään lopullista sanoa, paitsi sen sanon, että ei poikasi voi tietää, onko hänestä lääkäriksi vaiko eikö ole. Hän ei ole ollut päivääkään lääkäri, ja lääkäreissä on myös herkkätunteisia ihmisiä ja silti he tekevät lääkärin työtä. Ei siinä työssä tarvitse kylmän tunteeton olla, oikeastaan mielestäni ei edes saisi olla!

Omasta jaksamisesta tässä työssä kannattaa pitää huolta, olen itse ollut saikulla depression ja työuupumuksen vuoksi. Pitkiä sairaslomia yhdessä vaiheessa. Lääkärit osaavat huonosti hakea itselleen apua, se riski on olemassa.

Jos lääkäriys on vuosien unelma-ammatti pojallesi, ja älypuolesta eivät opinnot tietenkään jää kiinni kun kerta hän sisään on päässyt, niin mitäpä jos hän vastaanottaisi paikan ja katsoisi, mitä opiskelu ja opiskelukaverit käytännössä ovat?
Harva keskeyttää lääkäriopinnot, mutta tunnen muutamia ketkä keskeyttivät vuoden tai kahden jälkeen. Ehtii poikasi siinäkin vaiheessa vielä mielensä muuttaa, jos kokee, ettei tuo työ kerta kaikkiaan sovi hänelle!

Tietysti opintojen keskeyttäminen on taloudellisesta näkökulmasta katsottuna miinusta, mutta ei poikasi voi eikä hänen tarvitse miettiä RAHAA, kun kyse on hänen loppuelämästään, mikä on arvokkaampi juttu kuin mikään raha.
Hänen ei myöskään tarvitse miettiä sitä, että jos hän ei mene lääkikseen, joku häntä "sopivampi" saa peruustuspaikan ja valmistuu lääkäriksi hänen sijaan. Se opiskelupaikka on tällä hetkellä sinun poikasi! Hänellä on lupa vastaanottaa se, vaikkei hän voi olla varma, tuleeko hänestä hyvä lääkäri, tai opiskeleeko hän edes loppuun asti vaiko jättää kesken.

Kaikkea hyvää pojallesi, perheellenne ja sinulle! Siunausta! Kerro myöhemmin, miten kävi, ottiko hän paikan.
 

Yhteistyössä