joo meillä samanlaiset ongelmat oli(noo osa on vieläkin,mutta moni juttu on helpottanut,lääkityksen myötä).
Meillä lapsella on adhd+aistiyliherkkyyttä. yms osa tutkimuksista kesken vielä.
ihan hyvin lapsesi voi sinne eskariin menna ja kouluun, tarvitsee pienryhmän ja oman ammattitaitoisen avustajan, sillä jos lapsellasi on adhd ei se 1v lykkäys mitään muuta! paitsi sen että saattaisi turhautua olemaan pikkuisempi kuin on. Eli jos perustiedot/taidot muilta osin on ok.Niin sinuna antaisin mennä eskariin/kouluun normisti.
Multa voi kysellä asioita jos haluaa. Eikä se ole sun tekemisistä/kasvatuksesta kiinni, vaikka tietämättömät varmasti tulee syyllistämään sinua(koettu on). Minulla on vaan suvussa tätä neurologista poikkeamaa ja voin hyvällä omatunnolla sanoa että lapsella ois samat ongelmat vaikka häntä kasvattamassa olisi ollut kasvatustieteiden tohtori.
Neuvoisin siis sinua tekemään työtä sen eteen että pääsette neurologiselle tutkimuksiin, ei siksi että asiat muuttuis(ei ne siitä dg mihinkään ne ongelmat muutu,paitsi jos saa lääkityksen se auttaa aika paljon), mutta se dg helpottaa elämää siinä mielessä että saa lausunnon avustajaan yms tarvittavaan tukitoimeen lapselle(muuten ne voi olla kiven alla) ja mikä parasta kun sua tullaan syyttä syyttämään sulla on näyttää se toteen että kyse ei oo rajojen puutteesta tms. kun ei ole.
Mutta jos sä vaan pelkäät että lapsi satuttaa jotakuta niin tilanne ei vielä ole niin paha kuin voisi olla.
Eskari vuotena pahimmillaan meidän pojalla oli joka päivä nyrkit pystyssä, pahimmillaan on joka tunti,tai jopa kaksi kertaa tunnsisa joutunut jäähylle kotona ollessaan(kunnes tajusin että ei siitä ole yhtään mitään hyötyä riehuu vaan kahta kauheemmin eikä johdonmukaisuus auttanut,
kokeiltuamme johdonmukaisesti muitakin seuraamuksia, sekä tietysti palkitsemista kun asiat sujui. Päädyimme siihen että laps lähti makkariin yksin rauhottuu aina kun satutti/tai riehui,emme enään keksineet mitään muuta, eikä ammattilaisillakaan ollut enään keinoja. Joten poistimme häne vain tilanteista, muutamassa viikossa huomasimme että tuo oikeastaan oli vähentänyt riehumista jonkun verran).
Mutta eka päivä kun lapsella oli adhd lääkitys oli suuri hämmästys meidän lapsi osasi leikkiä rauhassa suht paikallaan jopa 30minuuttia, ja raivoaminen/nyrkeillä huitominen väheni dramaattisesti(enään olikin vaan 2tilannetta päivässä,kun ennen se oli tunnissa se 2).
Ei ois uskonut samaksi kaveriksi
mutta kerrottakoon että ei se elämä vieläkään yhtä helppoa ole kuin useimmilla koulu-ikäisten vanhemmilla ja lapsella on henk.koht avustaja. Mut hei meillä sujuu jo kaupassa käynnit
Puhumattakaan ekaluokasta. Vai onko tämä vain liioittelua... Ei tarhassa tänään sanottiin kyllä ihan suoraan, ettei eskarin vuoksi täytyy tosiaan miettiä mitä tehdään.