Alkuperäinen kirjoittaja Juh:
Mä oon kans sitä mieltä, että pojat on niin poikia ja tytöt tyttöjä! Jotkut toki enemmän ja toiset vähemmän, mutta kyllä meidän lapsista on huomannu niin selvän eron esim. leikeissä jo tosi aikasin. Poika pärryytteli kenkien lans ja leikki että ne on autoja, ennen ku ostettiin sille sit niitä autoja. Ensimmäisiä sanoja oli myös auto. Nyt 1v. 8kk ikäsenä on ihan hulluna kaikkiin missä on moottori. Toki hoitaa myös nukkeja ja nalleja, mutta kyllä se on niin poika! Ja olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että kasvatus ei oo kyllä ollut mitenkään erityisesti sukupuoliroolittavaa.
Niin se vaan näyttää olevan.
Ennen lapseni syntymää mä olin just sitä mieltä, että sukupuolierot on kasvatuksen tulosta ilman biologista perustaa.
Nyt kun itselläni on tytär ja lähipiirissäni poika, tiedän, ettei siihen pieneen eroon ole voinut kasvatuksella vaikuttaa. Ja olkoon se niin. Lähipiirin pojalle autot ovat olleet kaikki kaikessa jo pitkään, kun taas tyttäreni syötti jo 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäisenä nukelleen iltapuuroa samalla kuin itse syö. Tyttäreni leikkii toki joskus autoilla, mutta ne ovat lelu muiden joukossa. Pojalla on nukkeja ja hän leikkii niillä harvoin.
Tärkeintähän ei ole sukupuolten välinen ero vaan se, että molempien sukupuolten juttuja, eli pienillä lapsilla leikkejä ja aikuisilla opiskelua, työtä, harrastuksia pidetään yhtä arvokkaina. Edelleen valitettavasti ns. tyttöjen juttuja pidetään vähempiarvoisina.
Tässä meillä on feministeillä on vielä pallljoon tekemistä ja työtä.