Poikien tarhassa on 5-v. poika, joka haukkuu, kiroilee, kiusaa... niin paljon kun kerkeää ja tuntuu että sille ei saada mitään kuria. Se on nyt sitten ottanu tuon toisen pojan oikeen silmätikuksi ja kiusaa sitä koko ajan.
Olin viemässä poikia tarhaan ja menin toisen pojan kanssa edeltä sisään, niin tuo kiusaaja ei päästänytkään toista poikaa enää sisälle, eikä komennoista huolimatta päästänyt ovesta irti. Tarhantäti sitten sen pakolla repi irti. Seuraavaksi poika pääsi sisälle riisumaan kenkiä, niin kiusaaja tuli huutamaan ja haukkumaan vitun kusiaivoksi ja paskapääksi. Samana päivänä tarhassa oli lelupäivä ja tuo kiusaaja oli laittanut pojan auton lavuaariin ja kastellut sen ja myöhemmin samana päivänä rikkonut sen.
Kiusaaja ei päästä poikaa leikkimään muiden kanssa ja huutaa ja haukkuu jos poika yrittää jonkun kanssa leikkiä.
Nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että poika ei halua mennä tarhaan ja joka ilta on pahamieli. Tarhaan mennessä poika vaan jää viereen seisomaan, kun ennen meni innolla leikkimään :/ Yritin sitten sanoa tarhassa tuosta kiusaamisesta, niin täti tokaisi "Ai jaa..." ja lähti menemään. Täytyy huomenna jutella jonkun toisen kanssa, kun noin ei ainakaan voi enää jatkua... Ei kolmevuotiaan kuuluisi pelätä tarhaan menoa vaan odottaa innolla leikkimään pääsyä. Hermot menee tuommoseen kakaraan |O
Mitä te tekisitte mun tilanteessa?
Olin viemässä poikia tarhaan ja menin toisen pojan kanssa edeltä sisään, niin tuo kiusaaja ei päästänytkään toista poikaa enää sisälle, eikä komennoista huolimatta päästänyt ovesta irti. Tarhantäti sitten sen pakolla repi irti. Seuraavaksi poika pääsi sisälle riisumaan kenkiä, niin kiusaaja tuli huutamaan ja haukkumaan vitun kusiaivoksi ja paskapääksi. Samana päivänä tarhassa oli lelupäivä ja tuo kiusaaja oli laittanut pojan auton lavuaariin ja kastellut sen ja myöhemmin samana päivänä rikkonut sen.
Kiusaaja ei päästä poikaa leikkimään muiden kanssa ja huutaa ja haukkuu jos poika yrittää jonkun kanssa leikkiä.
Nyt sitten ollaan siinä pisteessä, että poika ei halua mennä tarhaan ja joka ilta on pahamieli. Tarhaan mennessä poika vaan jää viereen seisomaan, kun ennen meni innolla leikkimään :/ Yritin sitten sanoa tarhassa tuosta kiusaamisesta, niin täti tokaisi "Ai jaa..." ja lähti menemään. Täytyy huomenna jutella jonkun toisen kanssa, kun noin ei ainakaan voi enää jatkua... Ei kolmevuotiaan kuuluisi pelätä tarhaan menoa vaan odottaa innolla leikkimään pääsyä. Hermot menee tuommoseen kakaraan |O
Mitä te tekisitte mun tilanteessa?