Pohjoisesta etelään muutto, kokemuksia?!

Kysytään nyt täälläkin, että saisi vastauksia ja monenmoisia kokemuksia kuulla..

Muutto pohjoisesta etelään, kokemuksia ym..?

Harkitsemme työn perässä muuttoa etelään, Espoo-Vantaa akselille.. Asumme n. 350km päässä Espoosta, ei nyt siis pohjoisessa ihan kuitenkaan, mutta sinnepäin.. kokemuksia lasten kanssa muuttamisesta, sopeutumisesta, käytännön asioista, tuntemuksista ym ym kuulisin erittäin mielelläni!
Meillä jäisi ns. tukiverkosto tänne, mutta toisaalta ei olla kuin pari kertaa kuukaudessa edes isovanhempien kanssa tekemisissä muutenkaan.. kaverit on muutenkin ympäri suomea asettuneet ja ei niitäkään järjetön määrä ole. Nyt vaan työtilanne sellainen miehellä, että tarvis päästä pois, parempaan ja parempipalkkaiseen työhön ja täällä kun ei joka oksalla niitä työpaikkoja kasva niin.... e-suomi on meille tuttu jollakin tasolla, vuosi käytiin ennen lasten tekoa siellä asumassa, mutta siitäkin on jo aikaa...ja lasten kanssa himppu eri asia..

 

Me muutimme pohjanmaalta kun menin yläasteelle. Pahin mahdollinen ikä!! Puhuin hassuti ja jouduin heti silmätikuksi ja kiusatuksi.

Jos lapset eivät ole koulussa tai vasta alaluokilla, ei liene ongelmaa.

 

Myö muutettiin pohjoisesta kun olin viidennellä. Ja hyvin sopeuduttiin, kavereita sain heti. Kaikki vaan innoissaan kyselivät kaikenlaista pohjoisesta

Kyllä mie varmaan tuossa tilanteessa lähtisin sen työn perään. Pääseehän sitä sitten takaisin jossain vaiheessa jos siltä tuntuu.

 

Me muutettiin savosta, etelään. Meillä lapset olivat pieniä, niin muutto sujui hyvin. Itselläni on vaikeuksia sopeutua kun mutettiin pienelle paikkakunnalle ja ystävien saanti ei ole vielä onnistunut.

Lapset ovat hyvin sopeutunuut hoitoon/eskariin. Itseelläni ei ole töitä, ne jäivät edelliseen kaupunkiin ja vielä en ole töitä saanut.

Minkä ikäiset lapset on?

 

me muutettiin espooseen 620km:n päästä kolmen lapsen kanssa
Ei mitään ongelmaa ollut, lapset ja me vanhemmat sopeuduttiin hyvin. kaikki lähisukulaiset (mummot,papat,meidän sisarukset perheineen jne) jäi sinne pohjoiseen.

 

mun lista, jota tein joskus 6v sitten kun muutettiin Muhokselta Vantaalle.
En koskaan tule ymmärtämään sitä miksi lähdimme etelään.
Nyt asutaan Kajaanissa.
MUUTON PLUSSAT
+ työpaikka miehelle ja minulle
+ parempi tulotaso koko perheelle
+ hyvä julkinen liikenne

MIINUKSET
- osa molempien perheistä jäi, osa Muhokselle osa asuu
Kajaanissa
sekä suurinosa kavereista asuu pohjoisessa
- sairaan kallista asua
- ihmiset on kiireisenpiä ja välinpitämättömämpiä
kuin "pohjoisessa"
- lapsia kiusataan koulussa kun puhuu murteella
-

 

Kiitos vastauksista!

Meillä on lapset ihan minejä vielä, 3v ja 1v. Mekin ollaan siis miehen kanssa kahdelleen asuttu kyllä etelässä, espoossa ennen lapsia. Tykättiin mutta kun esikoinen ilmoitti tulostaan, niin ajateltiin, että olisi helpointa ja mukavinta, kun muutettaisiin suvun ja äitini lähelle takaisin. Ja kun mies sai töitä niin tännepä takaisin tultiin.. nyt vaan alkanut tökkiä, niin työt kuin muutenkin, tuntuu, että tarviisi saada jotain muutosta.. Itse olen vielä kotiäitinä ja kaipaisin seuraa päivisin ja toimintaa, täällä ei kyllä pahemmin ole.. ja mies on ihan finaalissa työnsä kanssa, joten myös etelän helpompi ansio kiinnostaisi.. Ennen lasten saantia ei oltaisi edes mietitty, mutta nyt miettii tarkemmin, onhan tässä kahden muunkin elämä kyseessä. Jotenkin ajatus on vaan takaraivossa, että en haluaisi kasvattaa teini-ikäisiä lapsiani etelässä.. mutta onhan siellä toki muitakin kaupunkeja/kuntia, kuin pk-seutu!
Kertokaa lisää kokemuksianne.. mikä harmitti ja mikä ilahdutti muutossa ja mitä kadut ja mitä et ym ym.. kiitos paljon!

 

Moron.

Asuin Helsingissä 5 vuotta. Oulusta muutin ja Ouluun palasin. Esikoisemme oli 1-vuotias, kun muutimme Helsingistä pois.

Helsingin plussat:

-hyvä julkinen liikenne, autoa ei välttämättä tarvitse (riippuu tietysti asunnon sijainnista)
-huippuhyvät kirpputorit! En juuri uutena ostanut vaatteita, sikahalvalla löytyi kirpparilta ihan uuttakin vaatetta
-tapahtumia, paikkoja, harrastusmahdollisuuksia joka lähtöön

Huom. Muista, että Helsingissä on ihan yhtä lailla luonto lähellä, jos sinne vaan haluaa mennä. On metsää, merenrantaa ja jos jonkinlaista rämettä. Ihmisetkin on minusta ihan samanlaisia kuin muuallakin, helsingin murre vaan kuulostaa koppavalta pohjoisen ihmisen korvaan. Samanlaisia kylmiksiä täällä pohjoisessakin on ihan yhtä lailla. Turisti helposti näkee vain ydinkeskustan "helsinkinä", kun se on paljon muutakin kuin stockman-forum-rautatieasema-triangeli.

Onko teillä ketään tuttuja siellä päin?

 

Niin, ne miinukset jäi pois : )

-Joka kerta, kun Helsingissä käy, iskee päin naamaa se paljon Oulua näkyvämmin esillä oleva pähdeongelmaisuus. Onhan sitä jos jonkunlaista pilleripenaa täälläkin, mutta jotenkin tuntuu, että Helsingissä niitä kävelee vastaan koko ajan. Metrot varsinkin on aika eksoottista matkaseuraa täynnä.
-Joskus ihmisten paljous ja kiire masensi, tosin jos ei ihan keskustassa asu, ei sitä kiirettä ja paljoutta näe kovin usein ja siltä tylsyydeltä säästyy
-edelliseen viitaten, täpötäydet ratikat, metrot ja bussit ---aaaargh!
-Verkoston puute. Usein jo pelkkä tieto siitä, että tarvittaessa on olemassa apua, neuvoja, seuraa sukulaisista ja ystävistä, on tärkeää. Vaikka sitä ei käyttäisikään. Kun verkosto uupuu kokonaan, on todella kaikesta vastuussa ihan yksin, ja se voi olla rasittavaa. Varsinkin jos lapset sairastavat paljon tai on muuta vaikeutta elämässä.

Tuossapa jotakin.

 

:wave:

 

Pk-seudulla saa verkostoja kehiteltyä vaikka naapureiden kans, kunhan avaa suunsa. Näin ainakin meillä. Tosin olen muuttanut tänne nuorena ja perhe tullut myöhemmin. Mutta verkostoja näin lapsiperheenä on jouduttu tai päästy rakentamaan muun kuin suvun kanssa ja hyvin on sujunut.

Lapsena muutimme n. 60 km maalta kaupunkiin ja puhuin eri muretta ja sain siitä kuulla koulussa. Samoin siitä kun olin yksinhuoltajaperheestä. Mutta enpä välittänyt kaveerata noiden asioiden noteraajien kanssa. En koe ongelmaksi loppuviimein.

 

Kiitos kaikille, lisää kokemuksia vaan kiitos... :wave:

 

Nostoa, lisää kokemuksia kuulisin... :wave:
täällä vaan pähkäillään asian kanssa, oma asunto on jo myyty ja aikaa muuttaa pari kuukautta.. mutta minne tuuli kuljettaakaan..? voi kun joku sanoisi vaan että nyt näin ja näin on paras teidän perheelle.. joten kokemuksianne kuulisin vielä mielelläni..

 

Hyvin sitä pärjää. Työt, harrastukset ja sosiaalisen verkoston eteen töiden tekeminen auttaa asettumaan paikkaan kuin paikkaan. Olen muuttanut koko perheen voiminun useita kertoja ulkomailla ja Suomessa. Tärkeää on saada tietysti lapset viihtymään ensitöiksi, mutta kun siiihenkin panostaa, kutsuu päiväkodin, naapuruston tai koulun ystäviä kotiin vierailulle niin lapsetkin saavat pikku hiljaa kavereita ja löytävät paikkansa. Ja uudet harrastukset ja yhteiset puuhat perheen kanssa mukavissa paikoissa, ihan taatusti auttavat asettumaan varsin hienosti. Jos ei panosta lapsiin ja heidän asettumiseensa, vaan odottaa heidän järjestävän kaiken omalta kohdaltaan ihan yksikseen, voi tiedossa olla ogelmia.

 

Ai niin, ja siis ihan samanlaisia kivoja omakotitalolähiöitä ym löytyy kyllä tääältä pk-seudultakin kuin pohjoisempaa. Itse asiassa Helsingin ympärillähän on kosolti peltoa ja ihan nopeastikin on taas ihan maalla. Ja voi lähteä asumaan toki lähikuntiinkin, joissa saa vielä enemmän rauhaa ja asuinneliöitä. Sipoo, Tuusula, Hyvinkää, Järvempää....

 

Kiitos,

vieläkin kokemuksia kuulisin mielelläni... vaivaako koti-ikävä? Ikävä kotiseuduille tai tuttavia, sukulaisia? miten omat tuttavasi, sukulaisesi, perheesi tukivat/olivat tukematta muuttoanne?
Meillä lapset vielä niin pieniä (1v & 3v) että koulu eikä tarhajuttuja vielä olekaan, ihan kotihoidossa ovat...

 

Me muutettiin Kemistä Turkuun ja ihan kaksistaan oltiin vielä silloin.. sopeutuminen näin aikuisena oli aika hankalaa, ei oikein saanut kavereita tai ystäviä kenestäkään.. töistä sai muutaman tutun, joitten kans facebookissa kysellään kuulumiset.. nyt ollaan asuttu kohta 5 vuotta täällä, minulla on 3 turkulaista kaveria.. kaikki sukulaiset+kaverit asuvat Kemin seudulla...
Nyt kun oma poika on melkein 2 v. niin tahtoisin muuttaa takaisin pohjoiseen, mutta se ei ole mahdollista ellei saada töitä sieltä..
Onhan täällä paremmat terveydenhuollot yms. mutta veri vetää pohjoiseen..