Pohdintaa synnytystavasta

Ensimmäinen synnytykseni oli sektio erittäin pahan synnytyspelon takia. Raskaus oli henkisesti hyvin vaikeaa aikaa, kun sai tuosta sektiosta taistella ihan loppuun asti. Sain monta kertaa käydä pelkopolilla ja silti lopullisen päätöksen sai vasta reilua viikkoa ennen leikkausta. Synnytyspelko oli todella paha ja pelkopolilla ehdotettiin jopa osastolle jäämistä loppuraskauden ajaksi.

Sektioon menin rauhallisin ja luottavaisin mielin. Kaikki ei kuitenkaan sujunut ihan suunnitelmien mukaan, menetin paljon verta, lasta ei meinattu saada ulos, paikalle hälytettiin apuvoimia ja lopulta mun muistikuvat loppuu siihen kun sain paniikkikohtauksen ja pyörryin leikkaussaliin yms. Lapsi joutui heti synnyttyään happikaappiin, näin lapsen ensimmäisen kerran viisi tuntia leikkauksen jälkeen, mun kylkiluiden epäiltiin murtuneen, kipulääkkeet eivät tehonneet, olin itse jossain tajuttomuuden ja valveilla olon rajoilla monta tuntia. Kaiken kaikkiaan leikkauksesta ei jäänyt yhtään sellainen olo, että edes hengissä selviäminen olisi ollut mitenkään varmaan. Jopa mies on jälkeen päin sanonut pelänneensä, että selvitäänköhän sieltä elossa.

Leikkausta seuraavana päivänä sanoin kyllä jo, että kaikki oli sen arvoista ja vaikka heti uudelleen. Vasta pari vuotta leikkauksen jälkeen ensimmäistä kertaa aloin kunnolla ajatella tapahtunuttu ja ymmärtää kuinka kaoottista se kaikki oli. Silloin vasta tuli miehenkin kanssa oikeastaan keskusteltua siitä kokemuksesta paremmin.

Nyt olen raskaana ja synnytys on kohta jo edessä. Pelkopolille laitettiin lähetä puolessa välissä vetämään ja sieltä tuli vain kirje, että tutustuttuaan aiempaan hoitohistoriaani saan automaattisesti sektion niin halutessani. Sektio siis on ollut ajatuksissa. Samanlaista synnytyspelkoa minulla ei kuitenkaan ole kuin ensimmäisen raskauden kohdalla. Tuo johtuu varmaan siitä, että myös sektio pelottaa minua valtavasti aiemman kokemuksen takia.

Vasta näin loppuraskaudesta on alkanut mietityttämään josko sittenkin yrittäisin synnyttää alakautta. Tietenkin edelleen kaikki ne vanhat pelot sitä kohtaan ovat olemassa, mutta eivät yhtä voimakkaina kuin viimeksi. Viime raskaudessa synnytysvideon katselu sai aikaan niin valtavan paniikkikohtauksen etten pystynyt niitä katsomaan ollenkaan, nyt olen jopa joitakin synnytystä käsitteleviä ohjelmia pystynyt katselemaan. Neuvolassa en ole ottanut asiaa puheeksi, koska pelkään jos sanallakin vihjaa että voisin harkita alatiesynnytystä tuo sektio minulta evätään.

Melkein toivon että lapsi päättäisi alkaa syntymään itsestään ennen sovittua leikkausaikaa, joten voisi sitten vain antaa sen syntyä. En ole tosin käynyt missään synnytysvalmennuksessa tai missään enkä ole mitenkään valmistautunut alatiesynnytykseen. En edes tiedä mihin ihmeeseen esikoisen saisin synnytyksen ajaksi hoitoon ja kuka häntä voisi tulla hoitamaan vaikka keskellä yötä. Hyvä jos tuon sektion ajaksi jostain jonkun hoitajan saisi, kun aika tiedettäisiin kunnolla etukäteen.

Lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, mutta ei tässä nyt montaa viikkoa ole enää aikaa miettiä.

 

Kai sinulle on tehty/tehdään synnytystapa-arvio? Jos lantiosi on normaali ja vauva ei suuri, niin kyllähän alakautta synnyttäminen voisi todellakin olla hyvä vaihtoehto. Sektio kun on kuitenkin aina leikkaus ja kuten jo ikävästi sait kokea, sekään ei aina suju kuin tanssi. Sektio myös kuluttaa kohtua eri lailla ja kovin montaa sektiota ei yhdelle ihmiselle suositellakaan.

Mutta mahdotontahan jonkun täällä palstalla on sanoa mitä sinun tulisi tehdä. Kannattaa tosiaan käydä sielä synnytystapa-arviossa ja keskustella asiasta neuvolassa. Käsittääkseni alatiesynnytystä kuitenkin suositellaan suurimmassa osassa tapauksista.

 

Totta, tuo synnytystapa-arvio on hyvä tehdä. Ja mitä niihin synnytysvideoihin tulee, nehän on hirveitä! Ei niitä kannata katsella (ainakaan jalkoväliin). Hengitystekniikoita ja asentoja avautumisvaiheen ajaksi on kyllä hyvä opetella. Ja synnytykseen saa kyllä hyvin kipulääkettä, ei se yleensä niin kamalaa ole, etteikö siitä selviäisi. Mutta jos vähääkään epäilet, että saatat saada paniikkikohtauksen vaikka kesken ponnistusvaiheen, mene suosiolla sektioon. Tsemppiä joka tapauksessa, oli päätöksesi kumpi tahansa!

 

hei,
Mulle tuli tälleen nopeesti vaan mieleen, etten mäkään ikinä käynyt missään synnytysvalmennuksessa ja olen silti yhden synnyttänyt ja toisen pitäisi keväällä syntyä Tosin mulla ei ole synnytyspelkoa, jolloin varmaan on hyvä osata noita hengitystekniikoita itsensä rauhoittamiseen jne. Ja mitä edellä sanottiin niin lääkkeitä saa, jos kipua pelkää Voimia ja toivotaan että toinen synnytys menisi paremmin synnytit kummalla tavalla tahansa

 

Mm. synnytyspelko-ryhmiä ohjanneena ehdotan, että osallistuisit synnytysvalmennukseen mikäli mahdollista ja muutenkin ottaisit selvää alatiesynnytyksestä. Todella monia on auttanut jo pelkästään nuo edellä mainitut asiat. Mikäli aikaa olisi ollut enemmän olisin suositellut myös hypnoosivalmennusta/hypnosynnytystä. Se on todella tehokas apu synnytyspelkoon. Todella voimakkaasta pelosta kärsivän kannattaisi hakea apua jo ennen raskautta tai heti raskaaksi tulon jälkeen. Esim. neuvolapsykologin tai erityisesti synnytyspelkoihin perehtyneen psykologin vastaanotolla käyminen voisi olla silloin myös paikallaan. Esim. Tampereella on aivan huippu psykologi, jonka luokse kannattaa tulla kauempaakin!

 

Sinun sectiosi ei olis voinut enempää mönkään mennä, luultavasti olisit päässyt helpommalla ja vähemmillä traumoilla jos olisit jo raskausaikana ammattiavun kanssa päässyt kunnolla hoitamaan pelkoa ja synnyttämään alakautta. Itse olen sopinut jo oman fysioteraupeuttini kanssa että menen akuneulahoitoon hänelle kun alkaa tuntua painetta ja keho jännittyneeltä. Akuneuloilla kun voidaan pelkästään poistaa vaan jännitystä, mutta myös vähentää kehon kiputuntemuksia ja jopa nopeuttaa synnytystä (toimii vain mikäli luonto on jo sitä laittanut alulle).

Sinä olet selvästi antanut pelolle vallan, sinä et hallitse elämääsi vaan pelkosi hallitsee sitä. Ammattiavun kanssa voisit päästä tuosta eroon sillä se on vain huono isäntä joka vie sinulta kaiken hyvän energian. Minäkin vaikka olen luonteeltani hiukan pelkuri ja arka, mutta aion mennä synnyttämään reippaasti alakautta vaikka soitellen sotaan, sillä aion laittaa itseni nyt todella likoon ja ottaa kokemuksesta kaikki irti. Eka raskauteni päätyi sektioon vaikka oli pakkotilanne niin pettymys silti. Nyt peloista huolimatta en halua sektioon ellei ihan pakko.

Sektiossa on isompi riski että jotain menee mönkään, lisäksi toipuminen kestää moninverroin kauemmin. Esimerkiksi alatiesynnytyksestä toipuu yleensä niin että jo 2 vrk kuluttua pääsee kotiin, sektion jälkeen on sairaalapäiviä on 5. Kummalla tapaa on helpompi järjestää esikoisen hoito?

Sinä kehostasi päätät ja pelkästään se että olet uudestaan raskaana kertoo sen että sinussa on rohkeutta mitä et vain tunnusta. Kyllä se sieltä löytyy ja luonnollinen synnytys voi olla sinulle mitä parhain kokemus! Anna luonnonvoimille periksi ja lähde luontoäidin matkaan! Edellä neuvottu ammattiapu kannattaa hyödyntää silti. Meissä naisissa on salaista ja mystistä voimaa ja se kuulemma tulee esiin vain synnytystilanteessa.

 

Mua kiinnostaisi tietää että mihin aloittaja päätyí ja mitkä ovat fiilikset, jos koitos on jo ohi

 

Täällä ollaan vielä yhdessä koossa

Kun tulin raskaaksi ensimmäisen kerran otin heti neuvolassa synnytyspelon puheeksi ja hain apua mielestäni heti kun se oli mahdollista. Kävin esikoisen raskausaikana kaikissa mahdollisissa jutuissa mitä kaupunki silloin tarjosi mm. psykologilla, rentoutushoidoissa ja lisäksi ravasin äitiyspolilla juttelemassa milloin kenenkin kanssa. Mistään en kuitenkaan kokenut olevan mitään apua. Synnytysvalmennukseen en osallistunut enkä olisi siihen silloin edes pystynyt.

Asun nyt eri paikkakunnalla, mutta tässä raskaudessa en ole käynyt missään. Pelkopolille kun pyysin lähetettä, niin sain sairaalasta vastauksen että saan sektion jos sen haluan ja ei ole syytä tulla pelkopolille. Lisäksi koska kyseessä on toinen raskaus niin myöskään synnytysvalmennusta ei tarjota.

Ensimmäisestä sektiosta toivuin mielestäni hyvin enkä kokenut siitä toipumista mitenkään kamalana asiana. Jos asiaa ajattelisi esikoisen hoidon kannalta kuten ammuli sanoi, niin kyllä mielestäni hoito on helpompi järjestää kun tietää minä päivänä synnytys tulee olemaan kuin että pitäisi löytää jostain henkilö joka olisi valmis tulemaan esikoista hoitamaan milloin tahansa. Mielestäni mikään tuollainen ei kuitenkaan saa olla syynä siihen mihin ratkaisuun päätyy.

En ole vielä tehnyt lopullista päätöstäni, vaikka laskettuaika lähestyy uhkaavasti (maanantaina pitää tietää). Toivon, että synnytys vaan lähtisi itsestään käyntiin, niin ei tarvitsisi edes päättää koko juttua. Mun tuurilla tosin vauva varmasti menisi yliaikaiseksi ja jouduttaisiin lopulta käynnistämään.

 

Heips Mekka, vieläkö oot yhdessä koos?

Rohkaisisin sua yrittämään alatiesynnytystä. Itse pelkäsin aivan älyttömästi synnytystä etukäteen, keskustelin siitä neuvolassa (pelkopolia täällä ei ole) ja silloin ajattelin että haluan sektion. Pelko ei sitten onneksi ollut enää niin paha raskauden lopussa kun olisi voinut olla ja synnytin sitten pojan normaalisti alateitse. Synnytys oli ns. normaali ensisynnytys, ei vaikea, muttei helppokaan (mutta ennen helppo kuin vaikea ) Supistuskivut yllättivät kovuudellaan mutta sain silloin epiduraalin joka poisti kivut täysin. Ponnistuvaihe oli epiduraalin ansiosta lähes kivuton. Ja nyt jälkeenpäin voin sanoa että haluan ehdottomasti tulevan/tulevat lapseni synnyttää alateitse. Siinä on ihan oikeasti niin monta parempaa asiaa kuin sektiossa. En kuitenkaan arvostele ratkaisuasi vaikka se sitten olisikin sektio Mutta tässä siis minun kokemukseni, joka rohkaisisi sinua alatiesynnytykseen

Tsemppiä kuitenkin synnytykseen (oli synnytystapa sitten mikä hyvänsä). Tule ilmottamaan sitten kuinka kävi

Ellen ja poitsu 2,5kk