Pohdintaa puoliksi "suomalaisista" tai jotain..

Mä oon 35 v ja muistan elävästi kun lapsena oltiin vaikka korkeasaaressa ja matkalla käveli tummaihoinen mies/nainen vastaan niin isä tai äiti näytti *kato neekeri* jne
Kiitos maahanmuutajien ja pienen kansainvälisyyden nykyisin, mun lapsille on ihan normaalia että on näitä puoliksi suomalaisia tai ns kokonaan muualla syntyneitä vanhempia.
Musta se on vaan niin kivaa kun se on täysin luonnollista..
Tämmösiä tulee mietittyä kun lapsella (7v ) oli tänään kylässä luokkakavereita toinen kokonaan tummaihoinen ja toinen puoliksi etelä-amerikasta =)

Ei silloin kun mä olin ekalla ollut täällä maalla edes mitään mahdollisuuksia tutustua muihin kulttuureihin tai edes muun "värisiin" ihmisiin

 

Joo mä tossa laulelin lapselleni omasta kouluaikaisesta laulukirjastani. Taisi olla käytössä kun olin eka ja toka luokalla. Siinä jonkun Nooan arkkilaulun "tiedoissa" luki että HENGELLINEN NEEKERILAULU. Minä olin ekalla vuonna -91.. Ensin nauratti ja sitten vaan silmät suurina killitin sitä et no jopas on tekstiä. Samassa kirjassa (oisko piiri pieni pyörii tai joku) niin on muitakin vastaavia..

 

ei mun kaupungissa ees ollu niitä

 

luin omalle tytölle joitain vuosia sitten peppi pitkätossua ja pakko oli keksiä n...kuninkaan tilalle uusi sana.. :/

 

ei mun kaupungissa ees ollu niitä

juu ei ollut täälläkään, ja sitten vaan kirjasta luettiin. Poika kun oli tuon "puoliksi suomalaisen" kaverinsa luona viimeksi niin olivat syöneet ns paikallista ruokaa jne tosi kivoja juttuja ja ne tulee niin luonnollisesti. Ja hatun nosto sillekin äidille joka jaksaa omaa kulttuuriaan lapsilleen ahkerasti perinnöksi jakaa.

 

Mä myös pohdin samaa kun katselin tytön tarhakuvaa. Puolet lapsista tytön ryhmässä kun edustaa muuta kuin suomalaista syntyperää. Omasta lapsuusajastani muistan, kuinka eksoottista oli, jos jonkun isä oli esim. englantilainen. Ja nyt itselläni on ranskalainen mies ja tyttäreni siis kuuluu näihin "eksoottisiin" tapauksiin. Niin ne ajat vain muuttuvat.

 

Ai niin, tuli vielä mieleeni noista muista kirjoituksista: Muistan, että ala-asteella leikittiin koulun liikkatunneilla leikkiä "Kuka pelkää mustaa miestä". Silloin se oli aivan tavallista, eikä kenellekään tullut mieleen, että se voisi olla jotenkin loukkaavaa.

 

Kun tuo ihonvärin huomiointi koetaan aina jotenkin rasistiseksi, niin olenko rasisti, jos sanon tummaihoiselle, että minun mielestä hänellä on kauniin värinen iho. Kun monilla on

Mut tosta neekeri-sanasta, eihän se Suomessa ole koskaan ollut samalla tavalla loukkaavaksi tarkotettu sana kuin Amerikassa. Nyt on vaan aika ajanut sen ohi.

 

Mua hiukan hävetti viime kesänä tuttavan (tyttäret pelaa samassa joukkueessa) puolesta...
Oltiin naapurikunnassa jalkapalloturnauksessa ja oukkueita oli ympäri suomea. Istuttiin katsomossa kun meidän ohi kävelee poikia, joukossa yksi todella tummaihoinen. Niin tämä nainen (36v) sanoo isoon ääneen "Kato neekeri!"
Vaikka maalta ollaan niin kai jotain tapoja vois silti olla. Rupesin vain miettimään et kuinka hän puhuu lapsilleen tummaihoisista ym.

 

Eivät syvään juurtuneet asenteet valitettavasti ole mihinkään muuttuneet pinnallista teköpyhäilyä lukuunottamatta. Joka on kuitenkin parempi kuin ei mitään.

Ihmiset ottavat helposti puoliksi suomalaisiin sellaisen "ai kuinka ihanan virkistävää" -asenteen, mutta pinnan alla muhii ennakkoluuloja ja syrjintää.

Asun isossa kaupungissa, silti geneettiseltä perimältään n. puoliksi ulkolainen täysin suomalaisen näköinen lapseni saa osakseen vaivautunutta köhintää, jos paljastan hänen todellisen taustansa. Siksi en asiaa usein kerrokaan, paitsi lähimmille ystävilleni. Joista heistäkin enemmistö pyöritteli silmiään kuullessaan mieheni (=lapseni) taustan. Olemme (ystäväni ja minä) suurin osa korkeakoulutettuja, hyvin toimeentulevia, hyvillä asuntoalueilla asuvia "fiksuja" ihmisiä.