Pohdintaa kolmannesta lapsesta

[nyt harmailen taatusti]

Meillä on kaksi lasta, tyttöjä molemmat. Kolmannesta salaa haaveilen, mutta... Moni sanoi jo toisen synnyttyä, tyttö kun oli, että pitäähän teidän vielä poikaa yrittää. Ja onhan tuota samaa kuulunut vieläkin... Nyt vaan mietin etten missään nimessä haluaisi poikaa, pääsisi moni sanomaan että "mitäs mä sanoin" ja hehheh päälle. :/

Muutenkin, olen molemmissa raskauksissa pelännyt, että jos onkin poika. :ashamed:
Siis tuntuu, etten osaa poikalasta kasvattaa, en osaa olla sen kanssa... Johtuneeko sitten isäsuhteen puuttumisesta vai mistä, mutta varmasti suurin pelkoni olisi saada poikalapsi...

Ihan turhahan tälläisiä on tietysti pohtia... Kun saattaa olla ettei meille enempää lapsia tulekaan... Mutta silti...

 

[vieras]

Minä taas toivoin poikia, pelkäsin tytön saamista. Ja totta meillä onkin että pojan kanssa mulla sujuu paremmin, tyttö on äidilleen haastavampi, isälle helpompi

 

[Villi viisikko]

Muiden mielipiteistä ei kannata välittää

Ja mitä poikiin tulee niin helpompi niitä on kasvattaa kuin tyttöjä, meillä 4 poikaa ja 1 tyttö.

Minäkin kuulin kommenttia viitosta odottaessa että miksi vielä yksi, johan te tytönkin saitte..

 

[Malviina]

Kyllä sinä sitä poikaa samalla tavalla rakastasit kuin tyttöjäsikin. Ei muiden puheista kannata välittää.

 

[meah]

Meillä hyvin sama tilanne, tosin odotan jo sitä kolmatta. Tyttöjä siis molemmat jo olemassa olevat.

Monta kertaa olen niellyt kiukkua kun ihmiset kysyy, että vieläkö te yritätte sitä poikaa?

Ihan kuin se olisi koko pointti haluta kolmas lapsi, että jos vielä sen pojan.
Olen ihan suoraan sanonut, että kyllä tääkin sais mielellään tyttö olla, mutta jos on poika niin kulkee sitten pinkeissä ja käyttää varmaan kynsilakkaakin. :kieh:

 

[alkuperäinen]

Sitä en epäilekään, ettenkö poikaa rakastaisi samalla tavalla kuin tyttöjäkin.
En vaan osaa oikein selittää, mikä siinä pojan saamisessa pelottaa...
Jotenkin semmoinen tunne vaan on, että kieroon kasvaisi koko poika hoidossani. :ashamed:

 

[pihlis]

Kyllä varmasti siihen pojan kasvatukseen kasvaa pikkuhiljaa niin kuin tytönkin. Vauvanahan on ihan sama kumpi se on, niin sitä pussaillaan ja kutitellaan ihan yhtälailla.

 

[Möömö]

Kyllä sinä sitä poikaa samalla tavalla rakastasit kuin tyttöjäsikin. Ei muiden puheista kannata välittää.

niinpä, äidin rakkaus omaa poikaa kohtaan on jotain ihan erilaista kuin tyttöjä kohtaan

:heart: toisaalta rakastan jokaista lastani ihan omalla erilaisella tavallani -riippumatta siitä kumpaa sukupuolta he ovat.

Omanlaisensa suhde eikä voi määritellä että yhtä rakastaisin enemmän kuin toista. Jokaisella on ihan oma paikkansa minun sydämessä :heart: