Älä anna periksi. Taistele. Luen ja kuulen tätä koko ajan. Kannustusta naiselle, jonka avioliitto näyttää päättyvän. Naiselle, joka on antanut periksi. Minkä jälkeen saa antaa periksi? Olen luovuttamassa kun parisuhde on vienyt minut terapiaan. Tehnyt minusta flegmaattisen paskan, joka vain istuu sohvalla ja konemaisesti nousee auttamaan lapsen potalle ja sieltä pois. Minä olen taistellut. Olen venynyt ja vanunut, antanut ja kestänyt. Kun ainoa jäljellä oleva tunne on halu päästä irti ja ahdistus saa minut oksentamaan niin olenko silloin yrittänyt tarpeeksi? Kun en voi enää luottaa enkä uskoa mihinkään niin olenko antanut tarpeeksi toisia mahdollisuuksia? Kuka on löytänyt rakkauden uudelleen vielä sen jälkeen kun puolison kosketuskin inhottaa? Miten minut nuijittiin näin alas ja miten joku voi kuvitella että voisin vielä taistella vähän lisää ja löytää "arkisen rakkauden ja kumppanuuden?
Minä olen tullut niin pitkälle kun pystyn. Minä en nauti mistään enkä halua mitään muuta kun päästä eroon tästä suhteesta. Miksi nämä kehotukset taistella tuntuvat silti aina sanovan että en olisi yrittänyt tarpeeksi ja löydän itseni miettimästä voisinko vielä jäädä?
Minä olen tullut niin pitkälle kun pystyn. Minä en nauti mistään enkä halua mitään muuta kun päästä eroon tästä suhteesta. Miksi nämä kehotukset taistella tuntuvat silti aina sanovan että en olisi yrittänyt tarpeeksi ja löydän itseni miettimästä voisinko vielä jäädä?