Pohdin täällä että minulla ei ole oikein järkevää syytä elää

Elän työkyvyttömyyseläkkeellä ja toimeentulotuella. Vuosien takainen liikenneonnettomuus huolehti siitä etten tule koskaan olemaan töissä. Pää säilyi ehjänä mutta osumaa tuli selkärankaan ja toiseen hartiaan. Arki on kituuttamista päivästä toiseen. En saa rakennettua elämää kuten useimmat muut. Kaikki naiset ghostaa hyvin äkkiä kun saa tietää tilanteestani. Harrastaa voi mutta se yleensä maksaa. Pyöräily on halpaa mutta se on sitten siinä. Ei tässä ole mitään järkeä.

 

Uudelleenkoulutus?

 

Ei muiden elämä ole sen kummallisempaa. Kaikilla on haasteensa ja vaikeutensa. Päällepäin voi näyttää vaikka kuinka hyvälle mutta se voi olla vain pintaa ja kulissia. Instakuvia nyt ei ainakaan kannata uskoa.
Mäkin olen kokenut elämän aika ajoin niin vaikeana ja tuskastuttavana, etten tiedä miten päin olisin ja mitä tekisin. En usko olevani ainoa.
Kannattaa kokeilla seurakuntaa. Tai vaikka Kansanlähetystä, Verkostoa. Sieltä voi löytyä ihmisiä, joiden kanssa pohtia elämän tarkoitusta.