Pömppömahaiset plussaajat, vol 6

Oi miten kivaa oli lukea tämän porukan kuulumisia! Ihania uutisia Kamilla, Ulpu, Soraya! Ja Vappis: tekstiäsi oli ihana lukea, sen sisältämistä pettymyksistä huolimatta.

Jollakin tavalla mitä tahansa te tänne kirjoitatte, se riipaisee hyvällä tavalla.

Meille kuuluu ihan normi tupla-arkea: vilinä on huikeaa ja (vanhempien) väsymys on vakiovieras....Mutta kaikki hyvin. Elämä on hyvää. Joskus ohikiitävinä hetkinä mietin tuhanteen kertaan muitten kirjoittamana lukemaani lausetta, että sitä on lapseton aina, jos on joskus ollut. Mutta en tiedä, ehkä en enää olekaan. Musta ei enää tunnu siltä. Tiedän kyllä, ja ikuisesti muistan, miltä hoidoissa tahkoaminen tuntuu. Se toivottomuus, se pelko, se tuska, se lapsettomuuden harrastaminen, se ääretön toiveikkuus ja ääretön pessimismi samassa pöydässä. Mutta nyt elämäni on toisella maailman äärilaidalla. Olen sama ja sittenkin ihan eri. Me, jotka onnistuimme, emme ikinä enää ole samassa veneessä niiden kanssa, jotka eivät ole vielä onnistuneet.

Näine mietteineni painun nukkumaan ja lähetän siskoilleni lämpimän ajatuksen. Olitte joskus valo yössä.

S
 
Hei vaan täältäkin kaikille ihanille vanhoille ystäville! Upea juttu, että tämä ketju jatkaa elämäänsä edelleen! Olitte tosi tärkeä tuki ja tärkeitä ystäviä yhdessä rankassa elämänvaiheessa ja niin mielelläni luen edelleen pömppis-siskojen kuulumisia maailman eri kulmilta. :wave:

Lähetän paljon voimia ja onnenpotkuja toisella kierroksella tarpoville. Toivon koko sydämestäni, että lasta toivovien kohdalla lista on joinain päivänä, mahdollisimman pian, yhtä upean näköinen kuin tuo ensimmäisen kierroksen plussalista. Eli jonain päivänä vielä kaikki kyydissä! Onnitteluja myös kaikille ihania uutisia jo tuoneille, pömppövatsaisille odottajille, sekä Kamillalle jo saapuneesta nyytistä!

Meillä pari viime vuotta (kohta jo kolme!) kaksosten kanssa ovat olleet todella rankkoja. Äärirajoille on joutunut äitinä ja varmasti muuttunut täysin eri ihmiseksi kuin ennen kaikkea tätä. Mutta tuplaonnen puolellehan tämä silti kallistuu, ja lasten kasvaessa yhä enemmän. Meille itse asiassa osui hyvä onni kohdalle vielä uudemman kerran ja perheeseemme syntyi pikkusisko viime kesänä. :) Kiirettä siis pitää edelleen ja laitankin tämän viestin saman tien menemään, vaikka mielelläni pitemmin kirjoittaisinkin.

Kiitos kaikille ihanille, jotka pidätte tätä loistopinoa voimissaan! (Ja myös teille, jotka ehkä käytte välillä lukemassa, mutta ette niin ehdi osallistua.) Onnellista syksyn jatkoa ja isot virtuaalihalaukset!

T. Nami
 
Viimeksi muokattu:
Kiva kuulla Auringonkukan kuulumisia!

Vappuviuhka, et sinäkään helpolla ole päässyt. :hug: Musta tuntuu, että tuota keuhkokuumetta on nykyään paljon. Itse olin nyt raskaana ollessa keuhkokuumeessa sairaalassa suonen sisäisessä lääkityksessä ja lähipiirissänikin oli juuri kaksi tapausta. Siinä on tauti, joka vie todella voimat! Niin, ja paljon onnea uudesta työpaikasta!

Sahranamille
voimia kaksosarkeen kera pikkusisaren!

Stella, itsekään en allekirjoita, että olisin lapseton aina. Meillä meni 4v1kk siitä, kun lapsi sai luvan tulla ja kunnes nyytti vihdoin oli sitten sylissä. Silti se aika ja kaikki siihen liittyvä on häipynyt usvaksi jonnekin taustalle. Kun juoksee 2v9kk nassikan perässä ja toinen moukaroi masussa, niin sitä on niin tässä menossa kiinni. :heart: Mutta todellakin, kuten sanoit "Me, jotka onnistuimme, emme ikinä enää ole samassa veneessä niiden kanssa, jotka eivät ole vielä onnistuneet", on minustakin niin totta. Se alkutaival... Sitä ei etukäteen tiedä, kuinka pitkä matka on tulossa. Mutta kun on päässyt perille, matka on takana.

Joulupuuhissa mennään! Lämpöisiä ajatuksia kaikille Pömppiksille!

Soraya 27+6
 
Ihanaiset,

palstatauko on ollut ihan liian pitkä osaltani, enkä ole päässyt mukaan jakamaan kaikkia näitä hienoja uutisia ja jälleen kerran niin viisaita sanoja ja ajatuksia. Miten hienoa, että teidät vielä tavoittaa tätä kautta! :D

Stellan ajatuksista siitä, ettei lapsettomuus olekaan pysyvä ominaisuus, olen kovin samaa mieltä. Asia on noussut mieleeni useammankin kerran, ja toisethan sanovat, että lapsettomuudesta jää pysyvä jälki. En tiedä, omalla kohdalla nyt ainakin tuntuu siltä, että se aika on kaukainen muisto vain ja niihin tunnelmiin ja ajatuksiin on vaikea kunnolla palata. Tai ne eivät ainakaan enää vainoa takaraivossa. Ehkä mahdollinen kolmannen lapsen toive ja yritys voisi tietysti muuttaa tilannetta.

Silti sanoisin, että elämä on nyt niin hurjan erilaista kuin silloin, kun teidän rakkaiden kanssa kävimme läpi monille sitä elämän raskainta taistoa. Elämä nyt on kovin ajassa ja hetkessä kiinni ja lasten muututtua vauvoista (joita ikävöin jo kovasti) ajatteleviksi ihmisiksi, ei voi olla ihmettelemättä tätä kaikkea. Millaista on seurata sitä kehitystä ja ihmetellä ajan kulumista. Muuttua ja kasvaa ihmisenä ja oppia uusia tarpeellisia taitoja, kuten joustavuutta, mukautumista ja pidempää pinnaa. ;)

On tämä semmoinen uskomaton matka kaikkineen, sieltä tuskaisista lapsettomuusvuosista alkaen, että toivon sydämestäni mahdollisuutta tämän kokemiseen kaikille teille, jotka täällä käytte lukemassa ja joilla se oma vauva tuntuu vielä olevan niin kaukainen haave. Niin se oli meille kaikille aikoinaan, mutta elämällä on tapana myös yllättää. Hyvällä ja kauniilla tavalla. Uskoa ja toivoa ei saa hukata ja huonoina aikoina antakaa ihmisten ympärillä tukea teitä.

Kaikki tutut Pömppikset, eläkää, nauttikaa ja unelmoikaa! Olisi hienoa, jos saisin jakaa kuulumisia kanssanne vielä pitkään, sillä loppupelissä teillä on aina melkoisen suuri paikka mielessä. Ja siis nyt itse asiassa silmäkulmassa onkin sitten se kyynel. Ilonkyynel. :heart:

Kurre
 
Aika rientää hurjaa vauhtia ja tajusin etten ikinä tänne päivittänyt että meidän kaksospojat syntyi marraskuun alussa ja kaikki meni hienosti. Jätkät täytti juuri 8 kk ja vauhti on ollut hurjaa. Meidän lapsilulu on nyt tässä :)
 
Tammikuu 2013. Pömppömahaisten alkutaipaleet alkaa vaipua jonnekin kauas usvan taakse. Kyllä mulla vaan silmät kostui, kun kaivoin esiin tämän meidän vanhan ketjun. :heart: Meillä kotona on kohta kahden villin pojanviikarin 1v- ja 4v-bileet tulossa. Itselläni ihan julmettu vauvakuume ja kaksi pakkasalkiota vielä jemmassa... Mies vähän empii, mutta haluaisin vielä kerran olla ja jännätä. :)
 
Niin pitkän tauon jälkeen hakeuduin Kaksplussan-sivuille ja löysin kuin löysinkin vielä tämän pinon :) Ja olihan täällä juuri käynyt kääntymässä Sorayakin ;) (lykkyä sinulle vauvakuumeeseesi!)

Monesti olen tätä pinoa muistellut - etenkin silloin, kun tarvoin neljään otteeseen ivf:t toista lasta yrittäessä (ensimmäinenhän syntyi heti ekasta ivf:stä, mutta nyt sitten taisteltiin ja pitkään, että saatiin tämä toinenkin prinsessa). Oli yllättävää, miten rankalta se toinen hoitorupeama tuntui ja miten kiittämättömäksi koin itseni ajoittain, koska tiesin, että ensimmäinenkin lapsemme oli ihme. Mutta kun hoitoihin lähti, sitä halusi vain onnistua. Musertavalta tuntui ajatus siitä ettemme saisikaan enempää lapsia. Tuo kaikki yllätti minut. Toi pintaan jo kertaalleen taakse painuneet lapsettomuustuntemukset.

Mutta nyt siis täälläkin lapsiluku täynnä ja vauva-arkea jälleen eletään.

Olen pohtinut tuota lapsettomuus"identiteettiä" - sitä, että lapsista huolimatta kokisimme itsemme aina lapsettomiksi. Kuten Kurrekin tuossa toteaa, että lapsettomuus on muisto joka seuraa mukana, mutta kieltämättä se painuu kauas taka-alalle kun lapsen saa ja asian voi arkipäivän menossa unohtaa. Stella kirjoittaa niin osuvasti (jälleen kerrran :) ) : "Me, jotka onnistuimme, emme ikinä enää ole samassa veneessä niiden kanssa, jotka eivät ole vielä onnistuneet."
Rinnallani on yhä ystävätär joka ei ole 8 vuoden yrittämisen jälkeen saanut toivomaansa lasta. Toivon että veneemme hänen kanssaan eivät ajautuisi liian kauas toisistaan, välillä vain tuntuu siltä...

Kevätauringon hyväillessä,
Meikku
 
Kamilla ja Soraya - me näemmä ollaan! :)
Pakko oli tulla etsimään tätä ketjua, kun eräässä toisessa ryhmässä käytiin keskustelua tänään lapsettomien lauantaina #yksiviidestä teemalla, ja jäin näitä aikoja muistelemaan.... <3
 
vierailija
Hei juuri sinä. Tämä oli kauan sitten tärkeä viestiketju itselleni. Jostain syystä, isoiksi jo kasvaneiden lasten katsellessa leffaa palasin tänä iltana lukemaan Pömppisten koko stoorin. En muista enää tunnareitani tälle terapeuttiselle leveydelle mutta sydän sanoi, että kirjoita jotain, koska ehkä joku Pömppäsiskoista vielä joskus sattumalta päätyy tänne. Tai ehkä joku juuri nyt on hoidoissa ja etsii vertaistukea ja eksyy tänne. Tämä ketju ja nämä ihmiset auttoivat itseäni tosi vaikeana aikana tosi paljon.

Suosittelen lämmöllä; kannattaa liittyä johonkin ketjuun tai perustaa uusi ketju Pömppömahaiset plussaajat vm 2023!

Koska aina joku plussaa ❤
Stella08
 

Yhteistyössä