Oi miten kivaa oli lukea tämän porukan kuulumisia! Ihania uutisia Kamilla, Ulpu, Soraya! Ja Vappis: tekstiäsi oli ihana lukea, sen sisältämistä pettymyksistä huolimatta.
Jollakin tavalla mitä tahansa te tänne kirjoitatte, se riipaisee hyvällä tavalla.
Meille kuuluu ihan normi tupla-arkea: vilinä on huikeaa ja (vanhempien) väsymys on vakiovieras....Mutta kaikki hyvin. Elämä on hyvää. Joskus ohikiitävinä hetkinä mietin tuhanteen kertaan muitten kirjoittamana lukemaani lausetta, että sitä on lapseton aina, jos on joskus ollut. Mutta en tiedä, ehkä en enää olekaan. Musta ei enää tunnu siltä. Tiedän kyllä, ja ikuisesti muistan, miltä hoidoissa tahkoaminen tuntuu. Se toivottomuus, se pelko, se tuska, se lapsettomuuden harrastaminen, se ääretön toiveikkuus ja ääretön pessimismi samassa pöydässä. Mutta nyt elämäni on toisella maailman äärilaidalla. Olen sama ja sittenkin ihan eri. Me, jotka onnistuimme, emme ikinä enää ole samassa veneessä niiden kanssa, jotka eivät ole vielä onnistuneet.
Näine mietteineni painun nukkumaan ja lähetän siskoilleni lämpimän ajatuksen. Olitte joskus valo yössä.
S
Jollakin tavalla mitä tahansa te tänne kirjoitatte, se riipaisee hyvällä tavalla.
Meille kuuluu ihan normi tupla-arkea: vilinä on huikeaa ja (vanhempien) väsymys on vakiovieras....Mutta kaikki hyvin. Elämä on hyvää. Joskus ohikiitävinä hetkinä mietin tuhanteen kertaan muitten kirjoittamana lukemaani lausetta, että sitä on lapseton aina, jos on joskus ollut. Mutta en tiedä, ehkä en enää olekaan. Musta ei enää tunnu siltä. Tiedän kyllä, ja ikuisesti muistan, miltä hoidoissa tahkoaminen tuntuu. Se toivottomuus, se pelko, se tuska, se lapsettomuuden harrastaminen, se ääretön toiveikkuus ja ääretön pessimismi samassa pöydässä. Mutta nyt elämäni on toisella maailman äärilaidalla. Olen sama ja sittenkin ihan eri. Me, jotka onnistuimme, emme ikinä enää ole samassa veneessä niiden kanssa, jotka eivät ole vielä onnistuneet.
Näine mietteineni painun nukkumaan ja lähetän siskoilleni lämpimän ajatuksen. Olitte joskus valo yössä.
S