Hannele onnea ihan miljoonasti :hug: ihania ultra kuulumisia :heart: Ihan liikuttui täälläkin....
Minzu tosi hyvältä kuulostaa....kaikki merkit viittaavat isoon plussaan
Kurrelle tsemppiä piinailuun :heart:
PeePeelle terkkuja ja :hug: :hug:
).( Täällä usko ja toivo ja epätoivo vallitsee vuorotellen
No onneksi tuo ultra on jo siis ylihuomenna...APUA! Oireita edelleen on, mutta esim. rinnat ei kahteen päivään kivistelleet samalla tavalla kuin ennen(siis silloin kun otan illalla rintsikat pois)
SAIRASTA eikö totta, mutta tälläiset asiat täyttää mun pään tällä hetkellä
Onneksi ne rinnat sentään on kipeet kuitenkin. Mieskin nauraa pissat housuissa mun rintojen kopeloinnille, mikä tapahtuu siis monesti päivässä. Itellä hieman pelottaa, että kopeloikohan sitä huomaamatta rintoja esim. kaupassa. Herättää varmaan erilaisia tunteita muissa ihmisissä, se kopelointi meinaan.
Tässä yks päivä pohdin ja muistelin sitä jännitystä ja nostetta mikä oli ennen plussaamista. Sitä aikaa kun odotteli testaamaan pääsyä. Sitä oli jotenkin onnellinen siitä mahdollisuudesta ja pystyi järkeistämään kuitenkin, et jos epäonnistuu niin tiesi et uudelleen mennään ja sitten ivf:ään. Mutta nyt kun plussas niin jotenkin kaikki se jännitys, toivo ja noste on enimmäkseen kadoksissa ja tilalle on salakavalasti hiipinyt tuo kammottava pelko, mikä valtaa suurimmaksi osaksi päivät. Usko tulevaisuuteen ei olekkaan enää niin selvää jos tää menee kesken. Ei ole ollenkaan selvää, että eteenpäin mennään ja kohti uusia yrityksiä. Nyt vaan miettii et musta ei oo kyllä enää siihen jos nytkin epäonnistuu. Jotenkin toi keskenmeno on vielä tuoreena mielessä. Hannelelle lääkäri oli ihanasti onnistumis prosentteja laskeskellut, mut oman kokemuksen muokkaamana mietin, et vaikka viimeksi nähtiin kuinka se pieni syke siellä sykki, niin ei silti kaikki mennyt hyvin. Eli oltiin siinä 20% joukossa, valitettavasti. Joten uskon kyllä et vaikka se ihana syke siellä sykkisikin tää mun pelko elää vielä voimakkaana ja varmaan sinne asti kun päästäisiin 12-viikon ultraan ja totta kai vielä paljon senkin jälkeen, mutta se että pääsisi tuntemaan jo liikkeet yms. valasi sitä uskoa onnistumiseen. Saisi tavallaan konkreettisesti tuntea ja nähdä, että siellä masussa oikeesti on joku ja se ELÄÄ :heart:
Äh nyt meni taas synkäksi, sorry tää epätoivon purkaus :ashamed: Ei tässä auta surkutella koko iltaa vaan mennään eteenpäin kohti perjantaita. Ja murehditaan sitten jos on siihen aihetta. Ei se etukäteen murehtiminen paljoa auta, mutta kieltämättä olo keveni kun sai nää ahdistavat ajatukset purkaa pois pääkopasta. Kiitos teille tästä korvaamattomasta virtuaali tuesta :heart:
Hyviä öitä ja ihania vauvantuoksuisia unia kaikille
mmm