Päätin nyt tulla tännekin kertoilemaan PMS:ni.
Aloitan nyt vaikka ihan alusta.
Mulla alko siis menkat 12-vuotiaana.Silloin menkkani oli todella kivuliaat,oksensin ja vuodin aivan hirveästi.Vuosia siinä meni ja menkat tasoittuivat kunnes ikää alkoi olla 18-20 vuotta.
Sen jälkeen ei ole ollut entiseen paluuta.
Olen ollut aivan hirveä.Äkäinen,vihainen,onnellinen,raivoisa,iloinen,tappotuulella ja kaikki nämä fiilikset mahtuvat yhteen minuuttiin.
Eivätkä oireet todellakaan ole helpottaneet lasten saannin jälkeen,pikemminkin päin vastoin.
Olen kokeillut kaikkia mahdollisia hormonivalmisteita joista pahimmat olivat ehkä minipillerit ja nuvaring ehkäisyrengas.Noiden kanssa menin aivan sekaisin.Minipillerien kanssa vain makasin ja itkin.
Ja nuvaring teki minusta raivoisan hormonigladiaattorin ja olisi halunnut ottaa fyysistä erää mieheni kanssa.
Nyt olen kuitenkin jo oppinut että hormonit eivät ole minun juttuni.Joten päätin keskittyä luontaisvalmisteisiin ja voihan nenä,niitä mulla tosiaan on.
On kauranversouutetta rauhoittamaan,on kärsimyskukkauutetta,valeriaana,tryptofaania unentuloa auttamaan,on homeopaattista mulimen tippaa hormoneja hoitamaan,on e-epa kalaöljykapseleita,on magnesiuamia,on B-vitamiineja vaikka koko suomen populaatiolle jakaa,on ruusunjuuri uutetta,on helokkikapseleita,on rennoksin kapseleita jossa on uutettuna kauranversoa ja vihreää teetä rauhoittamaan ja poistamaan jännitystä,on tuoksuöljyjä , on sii vaikka mitä.
Hoidatan itseäni noilla ja Reikihoidolla ja mitä saan avuksi.En tiedä en huomaa eroa.
Olen yhtä sekava pakkaus kuin ennenkin.
Ei siis voida syyttää ettenkö ainakaan olisi yrittänyt.
Noh toisen lapsen jälkeen on mieskin alkanut hienovaraisesti vihjata että voisitko eukko mennä lekuriin.Ja olenhan minä itsekin sitä miettinyt ,mutta en oikein tiedä millä tätä peeämässää hoidetaan.
Olen tässä täten siis sinnitellyt.Kunnes lapseni kasvoivat ja heidät oli aika laittaa tarhaan .Itselleni hommasin koulupaikan ja pääsinkin kouluun.
Ainoa mutta asiaan oli se että koulu alkoi täsmälleen samana päivänä kun mun menkkojen piti alkaa.Tunsinkin sisälläni taas sen pirun menkkaränkän jolle ei yrityksistä huolimatta voi mitään.
Koulun aloitus 6 vuoden kotimammailun jälkeen oli STRESSAAVAA.Ja siitä syystä menkatkin varmaan siirtyivät 3 päivällä ja kun ne menkat sitten alkoivat tunsin kuinka oireeni räjähtivät käsiin.
Kosketin vain kahvipannua aikeissani keittää kahvia ja huimaus alkoi ja luulin saaneeni sydärin ,samalla hetkellä menkat alkoivat .Ja mietin tässä on kaikki ainekset lopun alkuun.
Tuota hirveää sydäri oloa kesti 6 päivää .Menkkojen alusta menkkojen loppuun ja sinä aikana laihduin 5 kiloa,kävin kolmella eri lekurilla ja sain diagnoosiksi akuutti stressihäiriö.
Ja pika apuna sain diapameja.Koulu stoppasi siihen ja minä makasin oikosellani kotona itkien mikä helvetti mulla on.
No nyt tuosta koulun alusta on kulunut päivän vajaa kuukausi ja olen käynyt lääkärissä ja psykiatrin pakeilla selvittämässä syitä tapahtuneeseen.Minulle tehtiin paniikki ja masis testit ja masentunut en ole varsinaisesti enkä myöskään paniikkihäiriöinen ,paitsi tiettyyn aikaan kuusta jolloin kaikki on päin persettä(anteeksi kielenkäyttöni).
Noh onneksi nuo minua hoitaneet ihmiset selvittivät että PMS oireeni ovat pahimmasta päästä ja että niitä voidaan hoitaa.Olen nyt saamassa ensiviikon maanantaina SSRI lääkityksen PMS oireisiin ja syön sitä nyt ainakin 2-3 kk oviksesta aina menkkojen alkuun saakka.
(Jos jollakin on kokemusta moisesta lääkityksestä niin kaikki tieto ja kokemus otetaan innolla vastaan).
Kuten sanottua tuosta akuutista sekoilu hommasta on kohta kuukausi joten seuraavat menkat kurkkivat jo ovella.
Istun tässä menkkamigreenin jyllätessä ja mua vaan vituttaa.Vituttaa olla nainen.On niin saakelin turvonnut olokin.Miten ihminen voi kerätä tommosen määrän turvotusta mahaan?!Ihan kuin olisin raskaana.Ja iho kerran kuussa mä palaan aina teinivuosiin ja musta tulee kunnon finninaama.
Ja tää rintojen arkuus,mitkä tukiliivit tässä tulis hankkia kun ei kestä edes pientä liikettä ja kun tää rintojen kokokin kasvaa yhdellä kuppikoolla.
Ja tää menkkoja edeltävä unettomuus.Ihan kun se unettomuus jotenkin jeesais näitä muita oireita . no ei tod.Aina vaan pahentaa.Puolitoista viikkoa ennen mensuja se alkaa.Menen nukkumaan sänkyyn mutten nukahda,pyörin ja hyörin ja hikoilen ja sitten taas palelen ja sitä rataa aamuun saakka.
Ja kun noikaan ei vielä riittäis niin ahmiminen jolle ei tunnu voivan mitään.Syön vaikkei olis ees nälkä( no ainahan sitä nyt tusina suklaa donitsia jaksaa ihminen syödä).Puhumattakaan raivoomisesta,itkemisestä,morkkisesta,vitutuksesta,ahdistuneisuudesta,epäsosiaalisuudesta,kiukuttelusta
.Jotenkin sitä jaksais vielä noi fyysiset oireet mut noi psyykkiset.
Siis huh huh.Olenko ainut ?Onko muilla samaa?Onko joku oikeesti saanu apua SSRI lääkityksestä?Loppuuko tää koskaan?
Hitto mikä angsti päällä,taidan mennä syömään kaapista tomusokerit muuta makeeta siel ei ookkaan.
Pitipähän nyt tulla tämäkin tänne vuodattamaan
Aloitan nyt vaikka ihan alusta.
Mulla alko siis menkat 12-vuotiaana.Silloin menkkani oli todella kivuliaat,oksensin ja vuodin aivan hirveästi.Vuosia siinä meni ja menkat tasoittuivat kunnes ikää alkoi olla 18-20 vuotta.
Sen jälkeen ei ole ollut entiseen paluuta.
Olen ollut aivan hirveä.Äkäinen,vihainen,onnellinen,raivoisa,iloinen,tappotuulella ja kaikki nämä fiilikset mahtuvat yhteen minuuttiin.
Eivätkä oireet todellakaan ole helpottaneet lasten saannin jälkeen,pikemminkin päin vastoin.
Olen kokeillut kaikkia mahdollisia hormonivalmisteita joista pahimmat olivat ehkä minipillerit ja nuvaring ehkäisyrengas.Noiden kanssa menin aivan sekaisin.Minipillerien kanssa vain makasin ja itkin.
Ja nuvaring teki minusta raivoisan hormonigladiaattorin ja olisi halunnut ottaa fyysistä erää mieheni kanssa.
Nyt olen kuitenkin jo oppinut että hormonit eivät ole minun juttuni.Joten päätin keskittyä luontaisvalmisteisiin ja voihan nenä,niitä mulla tosiaan on.
On kauranversouutetta rauhoittamaan,on kärsimyskukkauutetta,valeriaana,tryptofaania unentuloa auttamaan,on homeopaattista mulimen tippaa hormoneja hoitamaan,on e-epa kalaöljykapseleita,on magnesiuamia,on B-vitamiineja vaikka koko suomen populaatiolle jakaa,on ruusunjuuri uutetta,on helokkikapseleita,on rennoksin kapseleita jossa on uutettuna kauranversoa ja vihreää teetä rauhoittamaan ja poistamaan jännitystä,on tuoksuöljyjä , on sii vaikka mitä.
Hoidatan itseäni noilla ja Reikihoidolla ja mitä saan avuksi.En tiedä en huomaa eroa.
Olen yhtä sekava pakkaus kuin ennenkin.
Ei siis voida syyttää ettenkö ainakaan olisi yrittänyt.
Noh toisen lapsen jälkeen on mieskin alkanut hienovaraisesti vihjata että voisitko eukko mennä lekuriin.Ja olenhan minä itsekin sitä miettinyt ,mutta en oikein tiedä millä tätä peeämässää hoidetaan.
Olen tässä täten siis sinnitellyt.Kunnes lapseni kasvoivat ja heidät oli aika laittaa tarhaan .Itselleni hommasin koulupaikan ja pääsinkin kouluun.
Ainoa mutta asiaan oli se että koulu alkoi täsmälleen samana päivänä kun mun menkkojen piti alkaa.Tunsinkin sisälläni taas sen pirun menkkaränkän jolle ei yrityksistä huolimatta voi mitään.
Koulun aloitus 6 vuoden kotimammailun jälkeen oli STRESSAAVAA.Ja siitä syystä menkatkin varmaan siirtyivät 3 päivällä ja kun ne menkat sitten alkoivat tunsin kuinka oireeni räjähtivät käsiin.
Kosketin vain kahvipannua aikeissani keittää kahvia ja huimaus alkoi ja luulin saaneeni sydärin ,samalla hetkellä menkat alkoivat .Ja mietin tässä on kaikki ainekset lopun alkuun.
Tuota hirveää sydäri oloa kesti 6 päivää .Menkkojen alusta menkkojen loppuun ja sinä aikana laihduin 5 kiloa,kävin kolmella eri lekurilla ja sain diagnoosiksi akuutti stressihäiriö.
Ja pika apuna sain diapameja.Koulu stoppasi siihen ja minä makasin oikosellani kotona itkien mikä helvetti mulla on.
No nyt tuosta koulun alusta on kulunut päivän vajaa kuukausi ja olen käynyt lääkärissä ja psykiatrin pakeilla selvittämässä syitä tapahtuneeseen.Minulle tehtiin paniikki ja masis testit ja masentunut en ole varsinaisesti enkä myöskään paniikkihäiriöinen ,paitsi tiettyyn aikaan kuusta jolloin kaikki on päin persettä(anteeksi kielenkäyttöni).
Noh onneksi nuo minua hoitaneet ihmiset selvittivät että PMS oireeni ovat pahimmasta päästä ja että niitä voidaan hoitaa.Olen nyt saamassa ensiviikon maanantaina SSRI lääkityksen PMS oireisiin ja syön sitä nyt ainakin 2-3 kk oviksesta aina menkkojen alkuun saakka.
(Jos jollakin on kokemusta moisesta lääkityksestä niin kaikki tieto ja kokemus otetaan innolla vastaan).
Kuten sanottua tuosta akuutista sekoilu hommasta on kohta kuukausi joten seuraavat menkat kurkkivat jo ovella.
Istun tässä menkkamigreenin jyllätessä ja mua vaan vituttaa.Vituttaa olla nainen.On niin saakelin turvonnut olokin.Miten ihminen voi kerätä tommosen määrän turvotusta mahaan?!Ihan kuin olisin raskaana.Ja iho kerran kuussa mä palaan aina teinivuosiin ja musta tulee kunnon finninaama.
Ja tää rintojen arkuus,mitkä tukiliivit tässä tulis hankkia kun ei kestä edes pientä liikettä ja kun tää rintojen kokokin kasvaa yhdellä kuppikoolla.
Ja tää menkkoja edeltävä unettomuus.Ihan kun se unettomuus jotenkin jeesais näitä muita oireita . no ei tod.Aina vaan pahentaa.Puolitoista viikkoa ennen mensuja se alkaa.Menen nukkumaan sänkyyn mutten nukahda,pyörin ja hyörin ja hikoilen ja sitten taas palelen ja sitä rataa aamuun saakka.
Ja kun noikaan ei vielä riittäis niin ahmiminen jolle ei tunnu voivan mitään.Syön vaikkei olis ees nälkä( no ainahan sitä nyt tusina suklaa donitsia jaksaa ihminen syödä).Puhumattakaan raivoomisesta,itkemisestä,morkkisesta,vitutuksesta,ahdistuneisuudesta,epäsosiaalisuudesta,kiukuttelusta
.Jotenkin sitä jaksais vielä noi fyysiset oireet mut noi psyykkiset.
Siis huh huh.Olenko ainut ?Onko muilla samaa?Onko joku oikeesti saanu apua SSRI lääkityksestä?Loppuuko tää koskaan?
Hitto mikä angsti päällä,taidan mennä syömään kaapista tomusokerit muuta makeeta siel ei ookkaan.
Pitipähän nyt tulla tämäkin tänne vuodattamaan
