Toggle sidebar

Plussat ja miinukset kehiin lapsista pienellä ikäerolla ja isolla ikäerolla.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vain yhden äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vain yhden äiti

Vieras
Mä koitan nyt itselleni vakuuttaa että se on aivan sama onko lapset isolla vai pienellä ikäerolla, mutta heikkoa tekee, ja mua vaan itkettää pelkkä ajatus että lapsilla olisi iso ikäero. Toisaalta koitan taas saada hyviä perusteluja miten saisin miehen innostumaan 2 lapsesta, hän kun on sitä mieltä että yksikin riittäisi, ja jos kaksi niin väh. 5v ikäeroa..
 
Alkuperäinen kirjoittaja 6äiti:
Jos ajatus "tehdä" vain 2 lasta niin mieluummin sitten pienellä ikäerolla kuin suurella. Vuoden pari on rankahkoa mutta sitten helpottaa :)
Click to expand...

Tätä mieltä olen itsekkin, ja heille olisi myöhemmin paljon seuraa toisistaan jne.. Se olisi siinä mielessä lapsillekkin todella hyvä juttu, ja itsekkäästi ajateltuna myös itselle kun lapset keksivät keskenään tekemistä eikä itse tarvitse kokoajan leikittää. Anteeksi, rumasti sanottu mutta en osaa sitä paremminkaan muotoilla.
 
no mulla lapset iältään: esikoinen kohta 15v. seuraava 7v. kolmas 4,5v. ja neljäs 2,5v. isossa ikäerossa on se hyvä puoli, että iso sisarus osaa jo olla "kunnon isosisko/veli" ja hänestä on jo apua paljon lapsen hoidossa. mutta pienessä ikäerossa on kyl hyviä puoli ehkä vielä enemmän, ainakin jos lapsen näkökulmasta asiaa katsoo. onhan silloin sisarus todellinen leikkikaveri ja monien asioiden jakaja, toisaalta sitten niitä kehittäviä ristiriitojakin on enemmän.
 
meillä ikäeroa 1,5v ja en toivoisi ikäeroa olevan päivääkään enemmän. On ne niin mieletön aisapari. Paras leikkikaveri on arjessa aina läsnä. Aina keksivät yhteiset touhut ja vuorovaikutus on jotain tosi kiehtovaa. Ikään kuin kaksosia olisivat. Niillä on niin paljon yhteistä ja samanlainen ajatuksen kulku. Mieletön tuki ja turva toisille. Samassa päiväkotiryhmässäkin ovat. Onneksi siellä toki leikkivät kivasti muidenkin kanssa.

Mutta lapsia tulkoon sen mukaan mikä kullekin elämäntilanteeseen parhaiten sopii. Kaikissa ikäeroissa on ihan varmasti hyvät ja huonot puolensa ja lopulta, olipa ikäero mikä vaan, niin se on mitä todennäköisimmin teille sopiva.
 
Itselläni on alle 2v ja alle puolivuotias. Rankkaa on kahden "vauvan" kanssa (ei kuitenkaan ehkä ihan niin rankkaa kuin mihin olin varautunut), eikä varmaan vielä vuoteen pariin merkittävästi helpota.

Muttamutta, sen lisäksi että lapsista on toivottavasti tulevaisuudessa toisilleen leikki- (ja tappelu-)seuraa, pieni ikäero helpottaa sikäli, että eri ikävaiheiden vaivalloiset vaiheet menevät lähes samoilla tulilla - esim. päivähoitovaiheen sitovuus vanhemmille, koulun aloittaminen, murrosikä. Jos lapsilla on esim. 5v ikäeroa, alkaa hoitoon vieminen ja hakeminen taas alusta, kun esikoinen aloittelee jo itsenäisempää kouluelämää (mikäli ei siis jää kotiäidiksi).

Toisaalta täytyy tietty aina muistaa, että yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle - luin esim. ketjua lasten vaativimmasta iästä ja vastaukset vaihtelivat vauva-ajasta murkkuikään ja kaikkea siltä väliltä.
 
Meillä ikäeroa 10kk ja kaikki muu plussaa paitsi että selkä oli kovilla peräkkäisissä raskauksissa.
Oli ihan mukavaa kun muksuilla oli samat tarpeet niin pystyi keskittymään molempiin täysillä eikä niin että piti revetä vilkkaan leikki-ikäisen ja vauvan tarpeille.
Ovat parhaita kavereita, samalla luokalla jne.

Mutta minulla taas on ainoaan veljeeni iso ikäero ja vallan passeli sekin on =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn:
Isolla ikäerolla
+ kumpikin saavat olla ainoan lapsen asemassa
Click to expand...

Mutta eihän toi ole plussaa. Esikoisesta on varmaan tosi kiva kun vauvasta tulee ainoa lapsi ja hän jää unholaan.
Olin 8v kun pikkusisko syntyi ja muistan miten olin innoissani vauvasta mutta lopulta maani myynyt kun äiti ei enää lähtenyt pyöräretkille tms. kanssani kun piti olla imettämässä ja vauva sitä, vauva tätä.
Ei tehty enää minun ikäisteni asioita vaan kaikki lomatkin suunniteltiin pikkuisen kannalta.
 
Pienen ikäeron hyvät puolet ei rajotu vain leikkiseuraan pienenä, vaan aina varhaisaikuisuuteen asti. Ainakin itsestä on ollut ihanaa kun isoveli on vain 1,5 vuotta vanhempi. Olemme aina liikkuneet samoissa kaveriporukoissa, olleet samoilla mökkireissuilla ym. Ja kun 18-vuotiaana menin ensimmäistä kertaa baariin, isoveli oli tietysti mukana...Ihan eri tavalla saa jaettua asiat kun ikäeroa on vähän.
 
Riippuu kans omasta jaksamisesta kumpi parempi. Meillä lasten ikäero 2v. mutta tekisin nyt varmaan toisin, koska kaipaan omaa aikaa. Eli kuvittelen ainakin, et vauva seurailee esikoisen puuhia ja "viihtyy" ja esikoinen voisi olla vähän jo hoidossakin. Tosin kun mulla ei ole kokemusta tosta, niin voi olla ettei sekään sitä omaa aikaa lisää toisi!
 
Alkuperäinen kirjoittaja pö:
Alkuperäinen kirjoittaja Björn:
Isolla ikäerolla
+ kumpikin saavat olla ainoan lapsen asemassa
Click to expand...

Mutta eihän toi ole plussaa. Esikoisesta on varmaan tosi kiva kun vauvasta tulee ainoa lapsi ja hän jää unholaan.
Olin 8v kun pikkusisko syntyi ja muistan miten olin innoissani vauvasta mutta lopulta maani myynyt kun äiti ei enää lähtenyt pyöräretkille tms. kanssani kun piti olla imettämässä ja vauva sitä, vauva tätä.
Ei tehty enää minun ikäisteni asioita vaan kaikki lomatkin suunniteltiin pikkuisen kannalta.
Click to expand...

Täh...? Ei nyt pointti ollut ihan siinä...
 
Kumpikin hyvä, riippuu mistä päin asiaa tarkastelee.

Meillä on lapset "isolla" ikäerolla (4v ikäeroa), ja jos kolmas joskus tulee niin sittenkin samanmoinen iso ikäero on varmasti kyseessä.
Mä olen kyllä aina ymmärtänyt niin, että pieni ikäero ei automaattisesti takaa mukavasti keskenään leikkiviä lapsia. Mulla on pieni ikäero sisarukseeni, ja me oltiin ihan todella kovia tappelupukareita, kunnes teini-iän lopussa meistä tuli kaverit. Riippuu varmasti paljon lasten luonteista. Näin aikuisen silmin kun katson lapsuuttani niin ymmärrän että meillä oli alituinen taistelu, koska kehitystasoltamme olimme niin lähellä toisiamme.

Nämä meidän lapset vielä ainakin toistaiseksi viihtyvät tosi hyvin toistensa seurassa, tykkäävät painia ja "leikkiä" (tosin kuopus ei leiki vielä sellaisia leikkejä kuin esikoinen). Ajelevat autoilla vierekkäin ja juoksentelevat ja riemuitsevat toistensa seurasta.
 
Noh, meillä lapset nyt 2v2kk ja 7kk. Ihan hyvin on mennyt ja en olisi voinut kuvitellakkaan että olisin odottanut kakkosen kanssa pitempään, onneksi ei ollut vaikeuksia raskautumisessa.
Toki alkuun oli rankkaa kun vauva huusi kaiket yöt ja sitten piti jaksaa aamulla nousta esikoisen kanssa, mutta siitä selvittiin ja nyt arki jo rullaa tuttuja ratoja. Esikoinen ei ole ollut mustasukkainen vauvasta, vaan hoitaa ja on heti menossa katsomaan kun vauva itkee että mikä on hätänä.

Kahdessa tuttavaperheessä lapsilla on ikäerona 4,5vuotta ja toisessa näistä perheistä kaikki on mennyt hyvin, esikoinen on ottanut vauvan vastaan OK, ilman ongelmia. Toisessa perheessä taas esikoinen rupesi kiukuttelemaan joka asiasta vauvan syntymän jälkeen, varmaan osittain siksi että vasta kun vauva syntyi esikoiselta alettiin vaatia omatoimisuutta pukemisessa ja muissa asioissa. Siihen saakka oli saanut olla "vauva".
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa