PlussaPULASSA!

Muuta ei voi nyt sanoa kuin apua!!
Olen seurustellut nyt likemmäs kolme vuotta ja olemme olleet kihloissa melkein vuoden. Lasta olemme yrittäneet samanverran mitä kihlaus on kestänyt mutta nyt on tullut muutos tunteisiin. Viime viikolla nimittäin myönsin itselleni että suhteemme on lopussa. Koko viikko oli pelkkää tunteitten vuoristorataa ja menkkojenkin piti alkaa... vaan eipä tullut normaalia vuotoa vaan sellaista pientä vain. Lisäksi rinnat ovat olleet tavallista pidempään kipeinä (mutta ei nyt sellaista kauheaa kipua mistä kaikki aina puhuvat) ja alamahassa ollut pieniä pistelyjä aina välillä + alaselkä on oikealta puolelta kipeä aivan kuin issiaskipua.
Noooo nyt on minimenkat loppu ja tänään tein positiivisen testin... Olen aivan hukassa! Mitä ihmettä mä nyt teen?

 

Onko suhteessanne jotain pahemmin vialla vai onko kyse vain lievemmästä "ei huvita" - enää tyyppisestä tunteesta. Jos jälkimmäisestä, niin en tekisi hätiköityjä päätöksiä, sellaisia tunteita tulee joskus suhteessa. Pitkään jatkunut vauvan yrittäminen myös usein tehokkaasti haittaa parisuhdetta, joten asia saattaa korjaantua uudessa tilanteessa.

 

Onko suhteessanne jotain pahemmin vialla vai onko kyse vain lievemmästä "ei huvita" - enää tyyppisestä tunteesta. Jos jälkimmäisestä, niin en tekisi hätiköityjä päätöksiä, sellaisia tunteita tulee joskus suhteessa. Pitkään jatkunut vauvan yrittäminen myös usein tehokkaasti haittaa parisuhdetta, joten asia saattaa korjaantua uudessa tilanteessa.

Siis tuntuu vaan sille että haluamme eri asioita ja että mies rajoittaa minua liikaa... Olen vasta 21v ja olen ajatellut että ehkä en haluakkaan viellä sitä pikkuista punaista mökkiä ja perhe-elämää... että haluaisin mielummin levittää siipiäni mutta jos nyt olen raskaana niin asiathan menevät tuplasti monimutkaisimmiksi kuin ajemmin

 

Siis tuntuu vaan sille että haluamme eri asioita ja että mies rajoittaa minua liikaa... Olen vasta 21v ja olen ajatellut että ehkä en haluakkaan viellä sitä pikkuista punaista mökkiä ja perhe-elämää... että haluaisin mielummin levittää siipiäni mutta jos nyt olen raskaana niin asiathan menevät tuplasti monimutkaisimmiksi kuin ajemmin

Jos lapsen saat, niin et nyt ihan lähivuosina niitä siipiäsi mitenkään ihan älyttömästi enivei levittele. Jos meinaat lapsen pitää, niin suosittelisin vielä yrittämään miehen kanssa. Raskaus- ja pikkulapsiaikana tulet kaipaamaan vierellesi tukea, ja jos kerran jossain vaiheessa olette toisianne rakastaneet, voi tunne löytyä uudelleen. Lapsen saanti myös usein muuttaa ihmisiä aika lailla, joten kuten sanoin, en tekisi mitään hätiköityä päätöstä nyt.

 

Jos lapsen saat, niin et nyt ihan lähivuosina niitä siipiäsi mitenkään ihan älyttömästi enivei levittele. Jos meinaat lapsen pitää, niin suosittelisin vielä yrittämään miehen kanssa. Raskaus- ja pikkulapsiaikana tulet kaipaamaan vierellesi tukea, ja jos kerran jossain vaiheessa olette toisianne rakastaneet, voi tunne löytyä uudelleen. Lapsen saanti myös muuttaa usein ihmisiä aika lailla, joten kuten sanoin,men tekisi mitään hätiköityä päätöstä nyt.

Kiitos vastauksesta! ja siis olen aina ollut aborttia vastaan koska olen itse adoptiolapsi ja halunut aina omia lapsia... mutta tämä on kyllä viimeisin tilanne missä haluan plussan näkyvän testissä... mutta minä mietin ja pohdin asioita nyt. voihan se olla että tässä stressissä olen saanut jo luonnollisen keskenmenon mutta että se näkyy viellä testissä..

 

myöhä8istä katua, kun paska on jo housussa

 

myöhä8istä katua, kun paska on jo housussa

Itse asiassa on oikea aika katua ettei aikoinaan rypistänyt. Sanonta siis kuuluu että myöhäistä rypistää kun on jo housuissa.

 

Paljon voi kuule myös tunnetilat heitellä raskaushormonien takia eli kannattaa antaa itselleen vähän aikaa noiden äärituntemusten ja -päätösten kanssa. MAHDOLLISESTI fiilikset voivat olla ihan toiset muutaman viikon /kuukauden päästä. Mutta eihän se siis välttämättä näin mene. Pikkuvauvavaihe on melko kovaa, joten siinä saattaisi tosin kaivata 'huonompaakin' seuraa jos yksin jää. Onhan se miehenkin lapsi eli luonnollisesti hänelläkin olisi joka tapauksessa oikeus osallistua lapsen elämään, pysyitte pariskuntana tai ette. Mutta asiathan voi toki järjestää monella tavalla riippuen pidemmän aikavälin tuntemuksista. Tsemppiä!

 

Kiitos ja joo ehdottomasti jos raskaana olen (soitin ehkäisyneuvontaan että kaipaan apua tässä tilanteessa ja passitti minut nyt sitten verikokeisiin josta nähdään että mikä tilanne varmasti on) ja päätän pitää lapsen niin isä saa ja pitääkin olla lapsen elämässä.