Pk toivoo lapsia kokopäiväisiksi

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Täällä toivottiin kerhoonkin neuvolan kirjoittamaa terveystodistusta, siinä on rokotukset ja allergiat kerrottu, samoin jos lapsen kehityksessä on jotain huomioitavaa. :) Mielelläni toimitan, mutta ilmeisesti hautautuvat paperipinoihin kun ei niitä oltu selvästikään luettu. Oli ihan "puhtaat paperit" molemmilla, ei huomioitavia seikkoja.

Kiitos vastauksista.
 
Sen verran haluan ap:lle sanoa, että ota selvää tuosta introverttiudesta. Introverttia lasta ei voi siedättää ekstrovertiksi!!! Hermostun heti, kun puhutaan siitä, kuinka ujoja ja hiljaisia ja vetäytyviä täytyy "karaista" laittamalla ne johonkin suureen ryhmään. Hirveää kidutusta lapselle, joka viihtyy yksin. Lapsi stressaantuu vain noissa tilanteissa. Mikä helvetti siinä on, kun ei tajuta, että on ihan normaalia, että joku ei viihdy suuressa porukassa tai aina edes kaksin toisen kanssa. Introvertti tarvitsee paljon omaa aikaa, rauhaa ja vapautta. Älä sinä äitinä yritä muuttaa lastasi muuksi, kuin mitä hän on. Hyväksy edes sinä hänet sellaisena, kuin hän on.
 
Kannattaa ihan kysyä mitä tarkoittavat. Mutta jos tässä pitää nyt spekuloimaan ruveta, niin itse veikkaisin syyn olevan se, että lapsen ollessa enemmän ryhmässä, hän rohkaistuisi vuorovaikutuksessa ja kehittyisi sosiaalisemmaksi. Miltä tämä kuulostaa?
 
Juu, olen ottanut selvää temperamenteista, sekä minä että lasten isä olemme olleet lapsina samanlaisia mutta sittemmin ihan täysijärkisiksi kasvaneita, pystymme toimimaan normaalisti yhteiskunnassa ja töissä. En näe että lastenkaan kohdalla kyse olisi halvaannuttavasta passiivisuudesta. Siedättämisellä tarkoitin sitä että muksuja on viety kerhoihin ym., jotta ryhmä tulisi pikkuhiljaa tutuksi kuten se on tullutkin. Olen myös sitä mieltä ettei ihmisen luonnetta voi muuttaa eikä lapseni oppineet yhtään sen sosiaalisemmiksi aiemminkaan kun ovat olleet kerhoissa. Meillä on vanhempia lapsia joista etenkin yksi on näiden nuorempien kaltainen ja hän menestyy hyvin koulussa, pienempien tulevaisuus ei itseäni järin pelota. Masennusepäilyyn oli tartuttava toki koska se kuulosti niin vakavalta, ja elton ehdottamiin juttuihin tietenkin suostuttiin. Entinen lto kuvaili lapsia niin etten ollut tunnistaa heitä, iloinen lapsi oli muuttunut tarhassa vastakohdaksi ja masentuneeksi.

Onko jotakin lähdettä tai tutkimusta tuosta, että hitaasti lämpenevällä temperamentilla varustettu lapsi muuttuu sosiaalisemmaksi kun häntä pidetään pitkiä päiviä päiväkodissa? Mitä olen aiheeseen tutustunut, puhutaan lähinnä pitkien päivien aiheuttamasta stressistä. Toki jos on esittää kättä pidempää siitä että lapseni muuttuvat ulospäinsuuntautuneiksi ja se parantaa heidän elämänlaatuaan, niin harkitsen asiaa ja voin ihan itsekin pyytää heille lisäksi virikehoitoa. Lapsen parastahan tässä haetaan. :) Alkuvaikeuksien jälkeen on minusta sujunut oikein kivasti, lapset tykkäävät käydä pk:ssa ja mielestäni kaikki on hyvin.
 
Onko jotakin lähdettä tai tutkimusta tuosta, että hitaasti lämpenevällä temperamentilla varustettu lapsi muuttuu sosiaalisemmaksi kun häntä pidetään pitkiä päiviä päiväkodissa? Mitä olen aiheeseen tutustunut, puhutaan lähinnä pitkien päivien aiheuttamasta stressistä. Toki jos on esittää kättä pidempää siitä että lapseni muuttuvat ulospäinsuuntautuneiksi ja se parantaa heidän elämänlaatuaan, niin harkitsen asiaa ja voin ihan itsekin pyytää heille lisäksi virikehoitoa. Lapsen parastahan tässä haetaan. :) Alkuvaikeuksien jälkeen on minusta sujunut oikein kivasti, lapset tykkäävät käydä pk:ssa ja mielestäni kaikki on hyvin.

Eihän lapsen perusluonne muutu päivähoidossa. Jos taas lapsi on hitaasti tutustuva, niin yksinkertaisesti useammin paikalla ollessa hän voi ja ehtii tutustua ja ystävystyä muiden lasten kanssa paremmin. Varsinkin eskariin mennessä porukkaan kuuluminen olisi tärkeää.

Oma lapseni on isossa 3-5-vuotiaiden ryhmässä ja heillä on viikoittain retkiä. Metsässä käyvät 1-3 kertaa viikossa, lisäksi käyvät leikkimässä leikkipuistoissa, retkillä, mäenlaskussa, luistelemassa ja hiihtämässä. Syksyllä kävivät (vanhempien luvalla ja ilmoituksella) kiertämässä kaikkien lasten kotiovet, jotta muut tietävät, missä kaverit asuvat. Osa asui kauempana ja näihin paikkoihin mentiin sitten bussilla. Tällaisesta toiminnasta osa-aikaiset tietysti jäävät paitsi.

Voi myös olla, että koska ap:n lapsilla on tehostetun tuen tarve, henkilökunta seuraa lapsia tarkemmin ja myös miettii ja näkeekin ehkä kaikenlaista "poikkeavaa". Tiedän tapauksen, jossa perheessä oli vanhempien ero tulossa. Alussa päiväkodissa ei tiedetty tilanteesta ja lapsilla meni hyvin. Kun asia tuli päiväkodin opettajien tietoon, lasten käytöksessä alkoi näkyä reagointia asiaan. Vanhempien mielestä ajallisesti näillä asioilla ei ollut varsinaisesti yhteyttä, mutta kun taustoja tietää, niin silloin näkee tai "näkee" enemmän.
 
Lapseni ovat osaviikkoisina alle kuusi tuntia, yleensä neljä päivää viikossa, varattujen päivien mukaan voi joskus tulla kolmipäiväinen viikko, ovat aamupalasta päivälepoon. En täysin hahmota miten he jäisivät melkein kaikesta paitsi. Poissaolopäiväksi on valittu elton suosituksesta kielellisen kehityksen teemapäivä joka on lapsille kuulemma "turha" koska kielelliset taidot ovat hyvät. Kyllä pääsevät pulkkamäkeen, teatteriin ja metsäretkille. Kavereitakin on, en oikein usko että yhden arkipäivän vuoksi kaverisuhteet kärsisivät pahasti. Ryhmässä on lapsia jotka ovat vielä vähemmän paikalla. Eskariin menevät ovat jo nyt omana porukkanaan säännöllisesti ja omani pärjää kyllä, hän ei ole rohkein suupaltti mutta saa asiansa hoidetuksi. Pois heiltä jää iltapäiväulkoilu, järjestetty toiminta on ainakin täällä lähes aina aamupäivällä.

Kai se on tosiaan "poikkeavuus" joka saa näkemään poikkeavuuksia muillakin elämän osa-alueilla. Lapsen tärkeimmät kasvattajat ovat omat vanhemmat, ja pitäisköhän nämä ujot laittaa koulupäivänkin jälkeen vielä sosiaalistumaan johonkin hoitoon kun ekaluokalla päivien pituudet ovat ainoastaan nelisen tuntia. Sellainen olo mulla välillä on, että yhteiskunta haluaisi hoitaa lapseni jotenkin "paremmin", kysehän ei ole siitä että he kasvaisivat umpiossa vaan edelleen säännöllisesti varhaiskasvatuksen piirissä. Kuinkahan moni tavallinen työssäkäyvä kohtaa samanlaista, tuttavat sanovat että heitä on ainoastaan kannustettu pitämään lyhyempiä viikkoja ja päiviä jos se on mahdollista. Ja pitäisi sanoa suoraan jos kuntoutuksen tarve on niin kova, ettei hoitoaika riitä. Ihan virallisesti.
 
Tuo oli hyvä ajatus että kysyä suoraan onko heillä jokin huoli, ja mikä se on. Keskustella kunnes asia on täysin selvä eikä jää tulkinnanvaraa kummallekaan. Mulla on sellainen käsitys että tämä kuuluu henkilökunnan kertoa mutta voinhan se itsekin kysyä. Ei ole tullut mieleen olla noin suorapuheinen, olen usein häkeltynyt kun kerrotaan lasten olleen nälkäisiä ja kysytty annanko kotona ruokaa, tai mun pitää selvittää nukkumaanmenoajat koko viikolta. Ensimmäinen reaktio on jopa loukkaantuminen, että kysyykö hän tosissaan, se jäi pyörimään mieleen pitkäksi aikaa. Jopa pelotti, mitä seuraavaksi on tulossa, mitä sitten epäillään. Onneksi tätä tekee vain yksi ihminen. Mun pitää opetella olemaan itsekin suorempi ja nostaa kissaa pöydälle reilusti kuten silloin, kun pyysin elton paikalle.
 

Yhteistyössä