Pitkittynyt latenssivaihe, kokemuksia?

[Synnyttämäänmenossa]

Hei, täällä kolmattaan odottava pelokas äiti.
Esikoisen latenssivaihe kesti 5vrk, ja synnytys 16h
Toisen latenssivaihe 3vrk ja synnytys 19h

En pelkää niinkään synnytystä itseään vaan tuota turhaa voimia vievää latenssivaihetta. Tätä ei kuunelma uudelleen synnyttäjillä pitäisi edes olla... Mutta minullapa oli. Ja pelkään sitä kolmannenkin kohdalla. 5-7min välein kipeitä, huutamaan pistäviä supistuksia ilman taukoa, ilman unta vuorokausia... Apua! Nuo supistukset ovat itsellä ainakin todella lähellä niitä "oikeita" supistuksia

Kokemuksia muilta, jotka ovat tämän kokeneet?
Muilla uudelleen synnyttäjillä ollut tuota uudelleen?
Mikä siihen on syy?

 

[täällä toinen]

Voi kurjuus miltä kuulostaa. Itsellä ilmeisesti tulossa pitkä latenssinvaiva, sillä nyt 22 tuntia takana supistuksien,alusta. Viime yönä parhaimmillaan 6h välein tuli kipeitä supistuksia. Tämän jälkeen supistellut epäsäännöllisesti koko päivän, onneksi niin, että pystyn jotain tekemäänkin eli ei niin napakoilta tunnu kuin yöllä. Inhottaa ja turhauttaa jo valmiiksi, jos tässä menee pitkään ja miten tämä vielä päättyy.
Eka synnytys käynnistettiin. Vesien menon jälkeen supistukset loppui ja synnytys päätyi sektioon, lapsen huonon tilanteen vuoksi.

Mulla on sellainen fiilis, että lapsi ei ole yhtään laskeutunut. Eikö Se pääse laskeutumaan?

 

["eka"]

Voi kurja, että muutkin joutuu kokemaan tuon pitkittyneen Tuskan! Miten sinun tilanne eteni?

 

["plopp"]

Juu mulla kesti 2vrk ja synnytys kesti 14h. Mulla tuli supistuksia kokoajan 10-15min tuon 2vrk aikana ja kipeitäkin ne oli. Mutta silti tilanne kohdunsuulla oli aina ja vain nippanappa 2cm. Oli hirveää koska en pystynyt syömään mitään, oksensin kaiken mitä yritin syödä. Nukuttuakaan ei saanut. Joten siksi en kauhean yksityiskohtaisesti sitten muista että miten asiat sitten lähti etenemään. Muistan vaan se että kätilö sanoi mulla olevan jokin latenssivaihe meneillään. Sitten kun lääkäri tuli katsomaan tilannetta niin multa puhkaistiin kalvot annettiin jotain lääkettä mikä nopetuttais asioita ja sain epiduraalin, en kyllä muista yhtään että missä järjestyksessä nuo tehtiin. Mutta joo tää oli esikoisen synnytys. Toinen lapsi syntyikin sitten vauhdilla ehditiin juuri ja juuri laitokselle.

 

[Diffi]

Nostan tämän, haluaisin kuulla lisää! Olen nyt 39+6, tänään on keskiviikko. Ma iltana tuli osa limatulpasta, mikä on jatkunut koko ajan. Ma-ti välisenä yönä alkoi säännöllisen epäsäännölliset supistukset. Kuin pahat menkkakivut. Yleensä ne tulee 10 min. välein. En nukkunut koko yönä. Ti päivällä sain nukuttua kun supistukset väheni mutta ne alkoivat taas eilen illalla. Uni oli katkonaista, no sen verran kipeä aina se supistus että ei siinä nukuta. Ihan pistää keskittymään hengitykseen. Olo on toivoton, tämä tuli yllätyksenä. Lukemani mukaan tämä on harvinaista (niin tietysti että mulle tulee). Ehkä siksi toivoton, kun ei tiedä miten kauan tämä kidutus kestää ja pääsen itse synnytysvaiheeseen!! Haluaisin tietää onko muilla tämä päätynyt AINA käynnistykseen? Kohdunsuun tilannetta en tiedä, asutaan maalla ja täältä ei huvikseen lähdetä ajelemaan 150 km päähän synnärille ''tsiikaamaan'' tilannetta!!

 

[synnytyspuolimaraton]

Esikoisesta supistukset alkoivat ke iltapäivällä kovakouraisen sisätutkimuksen jälkeen. Välit 8-15min ja niin kipeitä, että piti nousta ylös joka supparilla. Tätä jatkui torstaiaamuun saakka samoin välein, jolloin käytiin sitten varmuudeksi näytillä. Sormelle auki ja kotiin. Supistukset jatkuivat yöhön saakka ja olin jo aivan loppu niihin. Onneksi sitten puolen yön jälkeen välit tihenivät vihdoin viiteen minuuttiin ja pysyivät siinä. Silloin lähdettiin takaisin sairaalalle. Käynnistysaika (yliaikaisuus) olisi ollut muutenkin perjantaiaamusta, niin ajattelin etteivät meitä enää käännytä kotiin.
Meni vielä 12h lapsen syntymään, latenssivaihe kesti 1,5 vuorokautta ilman yhtään 15min pidempää taukoa supistuksista.

Kuopuksen kanssa olin toiveikas, eihän tuon pitäisi tapahtua enää uudestaan.
Supistuksen alkoivatkin itsestään tiistaiaamuna kuuden aikaan ja heräsin niihin. Tulivat 10min välein, mutta välillä heikommin ja välillä taas kipeämmin. Tunsin, että homma ei nyt vaan etene taaskaan. Meinasi jo alkaa ahdistamaan :/
Iltaan saakka (12h) suppareita sateli 10min välein, sitten hidastui kolmeen tunnissa, eli noin 20min välit. Yöksi otin 1g panadolia ja heräsin klo 00-06 välillä muistaakseni vaan kolmeen supistukseen.
Aamulla kuudelta alkoi taas sadella 10min väleillä. Käytiin näytillä aamupäivällä ja 3cm auki. Jumppailtiin siinä pitkin sairaalan ympäristöä, kun käyrille piirtyi vin 10min välein supistuksia ja kävellessä niitä tuli 4-5min välein. Saliin päästiin neljän aikaan, kun olin edelleen vain 3cm auki ja synnytystä piti vauhdittaa ensin tipalla, sitten myöhemmin kalvot puhki ja lopulta vielä epiduraali, kun ei edistystä ollut tapahtunut. Tuosta meni sitten pari tuntia syntymään.
Synnytys kesti siis (salissa oltiin) n.6h, mutta latenssivaihe oli tälläkin kertaa melkein 1,5 vuorokautta.

Käynnistystä ei tarvittu kummassakaan, mutta vauhditusta kylläkin. Ekassa olin yli 6h salissa ja supisti jatkuvasti, mutta tilanne ei edennyt mihinkään. Epiduraali ja kalvojen puhkaisu vasta vievät synnytystä eteenpäin n. 1cm tunnissa vauhdilla.
Kuopuksesta sama homma.

Musta tuntuu, että mun kroppa ei oikein osaa synnyttää, vaikka miten rentoudun, hengittelen ja heijailen itseäni. Se jää jumittamaan siihen neljään senttiin.
Jos saan joskus kolmannen, niin varaudun henkisesti samaan maratoniin.

 

[tytti456]

Esikoisen synnytyksessä olin 58h salissa. Lopulta poika synty imukupilla 2h ponnistusvaiheen jälkeen. Ei ois muuten edenby noinkaan nopeesti jos lääkäri ei ois tarkoituksella ronklannut alapäätä niin paljon että lapsivedet meni ja niin lähti vasta käyntiin. Oksensin koko ajan enkä nukkunut kuin 2h per vuorokausi oxanest kipulääkkeen avulla. Ihan kamalaa...

 

["Matilda"]

Mulla kesti pitkittynyt latenssivaihe aika kauan. Säännölliset 10min välein supistukset alkoivat tiistaina illalla. Sairaalassa käytiin näytillä parina seuraavina öinä, osastolle mut otettiin perjantaina aamulla, kun en ollut nukkunut ja vaadin jotain tarpeeksi vahvaa kipulääkettä, että saisin edes hetken unta. Sitten perjantaina illalla viiden aikaan supistukset alkoivat olemaan järkyttävän kipeitä, synnytyssaliin päästiin 19:30 ja poika syntyi seuraavan päivän puolella.

Pitkittyminen oli todella tuskaista ja henkisesti ehdottomasti rankinta koko synnytyksessä. Sitten kun päästiin synnytyssaliin ja olin 5cm auki, kaikki eteni loistavasti. Epiduraali vei kaikki kivut pois hetkeksi ja ponnistus kesti 30min. Tuo ponnistaminen oli lastenleikkiä monen päivän pitkään piinaan verrattuna

Ei ole tarkoitus hankkia lisää lapsia, joten en tarvitse ottaa selvää siitä, miten toisen kanssa kävisi

 

[Tahira]

En saanut nukuttua moneen päivään kuin muutaman minuutin kerralla, koska kipeät supistukset tulivat max 15 min välein. Istuin lämpimässä ammeessa pitkin yötä ja päivää, se oli ainut mikä auttoi. Kävin sairaalassa 3 vrk jälkeen hakemassa tabuja, ja sain nukuttua muutaman tunnin. Aloin aavistamaan, että sektio siellä häämöttää, kun synnytys ei edennyt. Viimein ottivat sairaalaan 5 vrk helvetin jälkeen. Puhkaistiin kalvot ja 9cm aukeni 12h aikana. Vauva oli kasvot ylöspäin, supistukset hiipuivat. Kiireellinen sektio, joka meni hyvin. Uskaltaudun tekemään toisen lapsen, vaikka olenkin traumatisoitunut edellisestä synnytyksestä.

 

[Tottuudentorvi]

Mä olen aina luullut, että pitkittynyt latenssivaihe on vain ensisynnyttäjien ongelma. Itselläni kesti latenssivaihe viisi vuorokautta, ihan yhtä helvettiä. Synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, joten ei jäänyt hyviä muistoja (paitsi ihana poika, tietysti). Sulla on kuitenkin toisessa synnytyksessä latenssivaihe ollut selkeästi lyhyempi, joten jos se olisi nyt kolmannessa taas lyhyempi? Yksi vuorokautta? Sen varmasti kestää. Tsemppiä!

 

[vierailija]

Mulla sama kokemus, ensimmäinen latenssivaihe kesti 3 päivää, yhtä helvettiä kun kipeitä supistuksia tuli alussa 10-15 min välein, tihentyen suht nopeasti noin 2-5min välein, eikä edistymistä tapahtunut. Välillä, yleensä juuri käyrillä maateessa oli "taukoja", jolloin supistuksia tuli epäsäännöllisemmin, noin 10min välein. Lopulta 2 yötä valvottuani pääsin sisään sairaalaan ja sain jonkun kipupiikin, jonka avulla oli tarkoitus nukkua, mutta supistukset olivat kyllä niin kipeitä, etten silti saanut nukuttua, ilmeisesti kuitenkin sain sen verran rentouduttua, että avauduin 4cm:n ja pääsin saliin. Epiduraali auttoi tunnin-pari ja sain levättyä, mutta siitä alkoi uusi alamäki kun synnytys ei edistynyt, lisäksi lapsi oli suht iso ja väärässä asennossa. Kipu ja ponnistuksentarve oli aivan sietämätöntä, varsinkin kun vasta 7cm auki eikä saanut ponnistaa. Huusin vain ja toivoin pyörtyväni/kuolevani että kipu loppuisi, lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon.

Nyt toinen synnytys edessä, ja todella olen toivonut ettei menisi saman kaavan mukaan, mutta vahvasti siltä näyttää että taas edessä pitkä ja kivulias taival.. Ensimmäinen vuorokausi nyt mennyt kipeissä supisteluissa, jotka eivät taaskaan ole avanneet kuin 1cm, vaikka pisimmillään välit alussa 10-15min ja jo useamman tunnin niitä tuli 2-4min välein ja kestoa noin 1min, eli lepotaukoja vain 1-3min, ei siis tarvinnut paljon nukkumista miettiä viimeyönä.. Sairaalassa kävin näytillä ja taas välit siellä ollessa pitenivät noin 10 minuuttiin, ja lähes heti kotiin tullessa lyhenivät noin 5 minuuttiin. Aargh, miksi?!! Ja kipu on siis tosiaan suurimman osan aikaa sellaista, että saa puristaa rystyset valkoisina jotain, irvistellä ja puuskuttaa/äännellä. Kävely ja suihku auttaa vähän, mutta varsinkaan valvotun yön ja aiemman univelan (esikoinen kipeänä) jälkeen ei jaksa edes ajatella kävelevänsä vielä pari päivää tässä pitkinpoikin ympyrää eikä suihkussakaan voi olla 2 vuorokautta putkeen Tekisi mieli maata/istua väsymyksen takia, mutta silloin kipu on aivan kauheaa jos en ehdi nousta ylös ajoissa ennen supistusta eikä tuo muutaman minuutin välein ylösalas pomppiminen juuri levolta tunnu.. Jos synnytyksestä tulee taas samanlaista helvettiä kuin viimeksi, niin kolmatta en enää uskalla yrittää. Hitto tämänkin sai kirjoittaa monessa erässä, mutta pääsinpä avautumaan, helpotti edes vähän tätä epätoivoista oloa. Vauvaa tietty odotan kovasti, mutta ei se näiden tuskien keskellä lohduta niin paljoa kuin voisi varsinkaan kun kommentoivat sairaalassa, ettei synnytys ole käynnistynyt vaan vauva voi vielä odotuttaa itseään kauankin. Miksi näitä helkkarin supistuksia täytyy tulla näin kipeinä ja usein jos ei synnytys edes ole käynnissä??

 

[vierailija]

Onneksi sentään selvisin 3 päivällä (kaiken kaikkiaan 4 päivää, kunnes lapsi oli ulkona), kun aiemmin kirjoittaneilla kestänyt jopa 5 vuorokautta. Olin itsekin jo tuon valvomisen jälkeen niin sekaisin, että en voi edes kuvitella mitä tuo 5 vrk olisi aiheuttanut Eli se edes lämmittää vähän että tuskin tällä tokalla kerralla menee pidempään kuin ensimmäisellä..

T. edellinen kirjoittaja

 

[vierailija]

Mulla ei kestänyt "kuin" 3 päivää tuo vaihe. Pitkiä kipeitä supistuksia 5-15 min välein yötä päivää kynnes lähdin käymään synnärillä tarkistettavana. En ollut siinä vaiheessa kuin 1cm auki. Kipupiikin ja unilääkket sain ja niiden avulla makoilin osastolla 6h ja uusi sisätutkimus. Vieläkin 1cm auki. Kotiin lähetettiin takaisin. Pääsin parkkipaikalle ja lähdinkin takaisin osastolle kun en vaan pystynyt olemaan. Yhtäkkiä olinkin 4cm auki ja pääsin ammeeseen. 3h siellä lilluttuani olin vieläkin 4cm auki, mutta pääsin johonkin huoneeseen jossa sain ilokaasua. Pari tuntia kului enkä ollut kuin 5cm auki kunnes kötilö päätti että puhkaistaan kalvot ja laitetaan oksitosiini tippa. Epiduraalin laitossa kesti reilu tunti ja selkä näytti siinä vaiheessa neulatyynyltä kun vasta 3. anestesia lääkäri sai neulan uppoamaan oikeaan kohtaan. En saanut epiduraalin takia pissattua ja kötilön hämmästykseksi yli litra tyhjennettiin katetrilla. Sen jälkeen synnytys etenikin huimaa vauhtia ja avauduin kokonaan hetkessä eikä ponnistamisesaakaan kestänyt edes puolta tuntia.

vauva ei siis ollut päässyt laskeutumaan kunnolla kun rakko ei jostain syystä tyhjentynyt kunnolla, vaikka pissalla ravasin lähes tunnin välein!

 

[vierailija]

Ihanaa, pelkäsin tuossa edellä taas useamman päivän kestävää latenssivaihetta, mutta toinen lapsi syntyikin jo seuraavana päivänä, eli 2vrk meni koko touhussa, siitä 12h sairaalassa Hyvä fiilis jäi, eli ei kannata liikaa pelätä saman toistuvan jos eka latenssivaihe on ollut pitkä. Ja jos jollain on tilanne päällä, niin neuvoin että kannattaa tosiaan vaatia päästä näytille ainakin kerran-pari päivässä, koska itsellä ainakaan ei supistuksia voimakkuudessa tai tiheydessä tapahdu juuri huomattavia muutoksia siinä kun latenssivaihe loppuu ja synnytys alkaa (oliko nyt 4cm kohdalla), minulla ainakin jatkui suht samanlaisena tuonne noin 7cm avautumiseen asti, jolloin pyysin epiduraalin että ehtii ajoissa vielä. Puudutteesta kerkesi kuitenkin loppua teho ennen ponnistusvaihetta, mutta silti, vaikka kipu ponnistaessa oli kova ja repeydyin pahasti niin kyllä tuo pitkä ja kivulias latenssivaihe on mielestäni muuten normaalissa synnytyksessä pahin osa, kun kipu on jo kovaa mutta sairaalaan ei pääse ja muutenkin henkilökunta on ainakin minun kohdallani kohdellut minua kuin "valittaisiin turhasta" ja sanoneet että kyllä sitten huomaa kun kipu kovenee kun synnytys käynnistyy.. jäänyt vähän vaikutelma että luulisivat että tyyliin harjoitussupistusten takia siellä haluan näytillä käydä, vaikka kyse tosiaan on siitä että kivun määrästä, laadusta tai supistusten tiheydessä en yksinkertaisesti voi tietää onko paikat jo auenneet vai eivät.. T kirjoittaja numero 11

 

[vierailija]

Onpas ihanaa kuulla etten ole ainoa. Ehdin jo luulla että olen ainoa usean lapsen äiti jolla tuo latenssivaihe pitkä ja kivulias.

 

[vierailija]

Onneksi en näitä ole hoksannut googlailla ennen ensimmäistä synnytystäni! Mulla latenssivaihe kesti su-päivästä -ke-iltaan saakka! Supistuksia tuli säännöllisen epäsäännöllisesti 3-20min välein koskaan muuttumatta säännöllisiksi, siinä jäi unet vähiin. Synnytys "käynnistyi" rankemman sisätutkimuksen avulla, jonka jälkeen menivät lapsivedet. Siitä 30h jälkeen lapsi syntyi, 50min ponnistuksen jälkeen..vauva olikin kasvot ylöspäin ja napanuora kaulan ympärillä..ei ollut kaukana että olisi tehty hätäsektio vauvan sydänäänten heikkenemisen takia. Loppu hyvin kaikki hyvin

 

[vierailija]

Vanha ketju, mutta pistetään siltä varalta, että joku tätä taas lukee.

Latenssivaihe la-aamuyöstä sunnuntaihin klo 16 asti (silloin 4 cm auki), minkä jälkeen saliin. Lapsi syntyi klo 9 maanantai-aamuna, ponnistus 1,5 tuntia. Yhteensä n. 52 tuntia eli reilut 2 vuorokautta, josta latenssivaihe n. 36 tuntia.

Näytille synnärille lähdettiin su-aamuyöstä, kun kipeitä supistuksia oli tullut vuorokauden ja jo tuntikausia 4-7 minuutin välein, eikä lepäämään pystynyt. Jäin osastolle ja sain kipulääkkeen avulla nukuttua muutaman tunnin. Aamulla tens-laitteen ja suihkun avulla jatkettiin pitkälle iltapäivään, kunnes pääsi saliin.

Ei jäänyt traumoja, oli vain uuvuttavaa.