Pitkässä parisuhteessa olevat..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja sipale
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ollaan oltu yhdessä 37 vuotta ja siis naimisissa ja mikään ei sytytä. Yhteisiä ovat lapset ja lapsenlapset ja siinä kaikki.

Siihenkö se jäi?

Ollaan kuin yö ja päivä ja tässä kohtaa ei voi sanoa, että vastakohtaisuudet täydentävät toisiaan.

Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta mikään ei sytytä?

En keksi enää keinoja!
 
... öö no esim. tänään laitettiin lapset yökylään muualle ja haettiin roskaruokaa kotiin, pari siideriä kylmään ja siivottiin koko kämppä YHDESSÄ :D Kummallakin nyt hyvä fiilis
 
[QUOTE="vieras";26684133]Ollaan oltu yhdessä 37 vuotta ja siis naimisissa ja mikään ei sytytä. Yhteisiä ovat lapset ja lapsenlapset ja siinä kaikki.

Siihenkö se jäi?

Ollaan kuin yö ja päivä ja tässä kohtaa ei voi sanoa, että vastakohtaisuudet täydentävät toisiaan.

Olen yrittänyt vaikka mitä, mutta mikään ei sytytä?

En keksi enää keinoja![/QUOTE]

oletko kokeillut virasta??
 
[QUOTE="vieras";26683234]21-vuotiaan liiton kokemuksella sanon, että tärkeintä on kosketus, läheisyys ja puhe, ja puhe noista tärkein![/QUOTE]

Meillä ei ole noista enää oikein mitään. Ei sitä liekkiäkään.
Yhdessä oltu 15vuotta ja 3 lasta.
Risto Räppääjän laulun sanoin: minä elämääni mietiskelen, elämääni mietiskelen...
 
[QUOTE="mä";26684188]siis tarkoitin vierasta :D[/QUOTE]

Kumpikin on hijaisesti tyytyväinen ja kummallekkaan ei ole tullut mieleenkään käyttää vierasta.

Siinäpä pulma ratkottavaksi. Kumpikin menee omia menojaan ja onneksi niin, mutta mitähän yhteistä meillä olisi muuta kuin mulla on ihan kiva kämppis.
 
Minusta tuo vaikuttaa siltä, että mies pitää sinua itsestäänselvänä. Tee hänelle selväksi, ettet ole. Jätä miehesi välillä huomiotta ja selälleen sänkyyn palvelua odottamaan kellahtaessaan tee itse samoin ja odota miehen lämmittävän sinut ensin (vaikka kävisitkin jo kuumana). Mies ei älyä, että hänenkin täytyisi tehdä osuutensa. Ei homma toimi, jos vain toinen panostaa täysillä. Molempien täytyy.

Oma suhteeni ei vielä kovin pitkällä ole, mutta loppuelämäksi se on suunniteltu. Seitsemän vuotta tulee seuraavaksi täyteen. On tässä koettu minun pco ja kilpirauhasen vajaatoiminta oireineen sekä muita haasteita, mutta vetovoima ja pilke silmäkulmassa on edelleen tallella. Emme harrasta seksiä vain velvollisuuden tunnosta (edes lapsettomuushoidoissa ovulaation aikaan) vaan haluakin täytyy olla. Joskus sitä tarvitsee herätellä.

Kipinää pitää yllä jatkuvat keskustelut ja kuulumisten vaihto (mies reissutöiden takia välillä pois kotoa), vitsailu, pilke silmäkulmassa, kosketukset ohimennen, pienet huomion osoitukset arjessa ja yhdessä puuhaaminen. Näytämme ja kerromme toisillemme, että arvostamme ja rakastamme. Meillä on myös omat elämämme ja olemme kaksi erillistä persoonaa, mutta jaamme elämämme yhdessä. Kumpikin pyrkii omalta osaltaan pitämään onnellisena niin itsensä kuin toisenkin osapuolen.

Kukaan tai mikään ei ole koskaan itsestäänselvää. Sen ajatuksen mukaiseen toimintamalliin on kuitenkin helppo harhautua ihan huomaamattaankin, jos toinen tulee ehkä liikaakin vastaan toisen luisuessa omasta osuudestaan suhteeseen panostamisessa. Parisuhde on tasapainoilua ja toista tuleekin tukea tarvittaessa, aina vastamäessä. Mutta normaalitilanteessa vastuu jakautuu puoliksi ja tarvittaessa siitä täytyy muistuttaa. Toisen on vaikea muuttua, jos itse et muutu. Mieti miten teidän tapauksessanne voisit auttaa puolisoasi muuttumaan takaisin sellaiseksi, että sinullakin olisi parempi olla. Miten sinun kannattaisi toimia, jotta viesti menisi perille ja mies muuttaisi toimintaansa.
 
Viimeksi muokattu:
[QUOTE="vieras";26684260]Kumpikin on hijaisesti tyytyväinen ja kummallekkaan ei ole tullut mieleenkään käyttää vierasta.

Siinäpä pulma ratkottavaksi. Kumpikin menee omia menojaan ja onneksi niin, mutta mitähän yhteistä meillä olisi muuta kuin mulla on ihan kiva kämppis.[/QUOTE]

Vähän kuin meillä.
Ja tietysti yhteistä yhteiset lapset.
 
Mutta minusta parisuhteessa voi olla ja onkin välillä pitkiäkin aikoja, kun ei läheisyyttä edes halua. Ja jos toinen vonkaa koko ajan on se vain ärsyttävää ja loitontaa välejä entisestään. Se ei välttämättä oli paha asia ellei tilanne kestä vuosikausia, koska loppujenlopuksi kaikkien omasta elämästä tässä on kyse ja joskus haluaa vain olla kiinnostavien asioiden parissa.

Puhumattomuuteen voisi olla parisuhdeneuvoja avuksi, koska hänen luonaan on tavallaan pakko puhua. Ja muutenkin pääsee keskinäisistä vääntämiskuvioista helpommin eroon ulkopuolisen puuttuessa keskusteluun.

Pihtarimies voi olla hankala tapaus, koska yleensä ajatellaan että mies haluaa aina. Sen vuoksi haluamattomuudesta puhuminenkin voi olla miehelle hankalaa, jopa häpeällistä. Helposti asia myös käännetään naisen viaksi mikä tulehduttaa tilannetta entisestään.
 
Entäs jos seksiä ei ole vuoteen tai kahteen?

Ostetaan isompi talo jotta olis enemmän tilaa ympärillä. Lopputulos: omaa tilaa on liikaakin, riittää omat huoneet vaikka kaikille niin ei tarvi puhua tai nukkua vaimon vieressä. Aika menee työntekoon, remontointiin, telkkariin. Vaimoa ei tarvi huomioida.

Irtiotto arjesta -ehdotuksiin mies vastaa että ei kiinnosta, haluaa ennemmin nauttia vapaa-ajasta ja olla kotona lasten kanssa ja puuhastella omia juttujaan.

Onko siis ihme, jos mukava vieras mies alkaa kiinnostamaan??
 

Yhteistyössä