"utelias"
Vai ajatteletko päinvastoin, että kulissia kulissia ja muut syyt pitävät pariskuntaa yhdessä. Pitkillä avioliitoilla tarkoitan näitä 20 vuotta ja yli yhdessä aviossa olleita.
Vierasss
Ehkä sellainen realismi, että kaikki ei voi aina olla vaaleanpunaista pumpulia ja hekuman ilotulitusta. On sitoutumista ja kelpo arkea, jota silloin tällöin höystää jokin mukava keskinäinen juttu. Toisen kunnioitus ja tilan antaminen molemmille ja molemmilla on myös oma elämä.
"utelias"
Jatkokysymys: Haluaisitko itse pitkän avioliiton vai ahdistaako ajatus, että saman ihmisen kanssa pitäisi viettä koko aikuiselämä?
Molemminpuolinen kunnioitus, rakkaus ja luottamus. Kumpikin saa olla oma itsensä, harrastaa omia asioita, tavata omia kavereita. Kumpikaan ei vahdi toisen menemisiä ja tekemisiä eikä yritä muuttaa toista. Parisuhteeseen panostetaan edelleen, vaikkapa karkaamalla hotellilomalle silloin tällöin tai käymällä syömässä tai tekemällä ihan vaan kotona hyvää ruokaa. Täyttämällä elämä uusilla asioilla kun lapset muuttaa pois.
Nämä asiat ovat omasta elämästäni ja 29v parisuhteesta.
Nämä asiat ovat omasta elämästäni ja 29v parisuhteesta.
Harmaa mamma
Meillä tulee 20 vuotta täyteen tänä vuonna. Ihan on sitoutumisella menty: molemmilla on se asenne, että yhdessä ollaan ja vaihtamalla ei parane. Rankkaa on ollut välillä, mutta yhdessä on yritetty aina selvitä. Näiden vuosien jälkeen ymmärretään toisiamme aika hyvin ja tunnetaan toisemme. Tahtokysymys se on. Kulisseja pidetään ehkä ulospäin, mutta ei niin, että salattaisiin mitään suuria ongelmia. Salataan ehkä omaa inhimillisyyttämme: koti on meidän turvapaikka, jossa ollaan rauhassa ihmisiä. Ulospäin pädetään, suoritetaan ja edustetaan. Kotona ei tarvitse päteä.
Peyote
ajattelen että osa on onnellisia ja osa on tottuneita. Itse haluisin saada rakkauden ja onnellisuuden säilytettyä. Ikävintä on kuunnella vanhan pariskunna kahvipöytähalveksuntaa.
eh
Mun isovanhemmat ovat olleet naimisissa 57vuotta ja vaikuttavat olevan erittäin onnellisia edelleen. Luulen, että heidän onnen salaisuus on kunnioitus kumppania kohtaan, rakkaus ja tahto olla yhdessä, toista rakastetaan ehdoitta.
"utelias"
Voi kuinka hyvin sanottu! Ihan asian ytimeen! Juuri noinhan sen täytyy olla, sillä ei pitkissä avioiliitoissa voi olla ilman kriiseja ja toinen tukee toista tarpeen tullen!Alkuperäinen kirjoittaja Rva Ilkeä Harmaa;29419909:
Ja yksi on myös semmonen, ettei ole liian ripustautuva tai riippuvainen toisesta. Siinä vaan ahdistuu kumpikin. Parisuhteessa täytyy muistaa, että ollaan kuitenkin kaksi erillistä ihmistä.
Mun mummoni antoi aikoinaan ihan hyvän ohjeen: välttäkää ensimmäistä riitaa. Siinä ei ihan onnistuttu, on riidelty ensimmäisen mutta ihan varmasti ei viimeistä kertaa.
Mun mummoni antoi aikoinaan ihan hyvän ohjeen: välttäkää ensimmäistä riitaa. Siinä ei ihan onnistuttu, on riidelty ensimmäisen mutta ihan varmasti ei viimeistä kertaa.
"Vierastaja"
Se on se salaisuus! Aina kun kerrotaan ensitapaamisesta, usein kuulee että "siinä on sitä jotain." Se määrittelemätön "joku" on se mikä pitää yhdessä. Ei sitä pysty kuvailemaan. Ehkä se on salaisuus?
Shittiä
Yksin jäämisen pelko, lapset, omaisuus, riippuvaisuus toisesta. Olen nähnyt paljon vanhoja pariskuntia, joilta rakkaus on sammunut vuosikymmeniä sitten. Ystävinä voivat välittää toisistaan.
Peyote
ihan oikeesti joitain vanhempia pareja pitää yhdessä tottumus ja se, että eroaminen olisi häpeä. eivät välttämättä onnettomiakaan ole, mutta saattaa olla paljon halveksuntaa ja vihaa ja tympiintyneisyyttä. eivät kaikki osaa arvostaa toisiaan, vaikka sitten ikävöivätkin kun toinen on poissa.
Sellasta yritän itse välttää. haluan nähdä puolison sellaisena, että voin ihailla häntä.
Sellasta yritän itse välttää. haluan nähdä puolison sellaisena, että voin ihailla häntä.
"hupsu"
Ne on sitten jo melko vanhoja ihmisiä, me nelikymppisetkin ollaan ehditty olla jo yli 20 vuotta naimisissa, eikä meillä kyllä häpeä estäisi eroamasta.
Puhunet varmaan eläkeikäsistä 70+ ikäisistä?
en jaksa uskoa että tämmöisiä tapauksia olis enää paljoakaan
no ehkä jossain uskispiireissä
Näimpä. Mun vanhemmat olleet naimisissa 40v ja edelleen näkee sen keskinäisen rakkauden vaikka tiellä on ollut vaikeita asioita. Nyt kun äiti on ollut todella heikkona ja pari kk sairaalassa, isä hoivaa rakkaudella puolisoaan.
Miehen isovanhemmat on olleet vielä kauemmin ja heissäkin näkyy se keskinäinen side.
Itse olen ollut 13v naimisissa eikä mua pelota tms se ajatus että toinen ois rinnalla vielä vanhanakin. Yhden kulissiliiton olen seurannut ja se oli jotain muuta kun näiden ihmisten on.
Peyote
no mä tunnen enimmäkseen uskovia ihmisiä. Mutta kyllä jollain kuusi- ja seittemänkymppisillä eroamiseen olisi iso kynnys varmaan muutenkin. ja paljon tiedän vanhoja pareja, jotka kyllä tykkäävät toisistaan, mutta se dynamiikka on sitä, että toista kumminkin sätitään, eikä arvosteta. mies tylyttää naista kun se on niin tyhmä, pelkkä nainen, tai nainen puhuu kuinka mies ei ossaa mittään.
Snessi
Samankaltainen ajatusmaailma, intohimoa, pieniä riitoja satunnaisesti, yhteisiä hetkiä ja molemmat kokevat olevansa saman arvoisia.
Peyote
[QUOTE="hupsu";29420057]Ne on sitten jo melko vanhoja ihmisiä, me nelikymppisetkin ollaan ehditty olla jo yli 20 vuotta naimisissa, eikä meillä kyllä häpeä estäisi eroamasta.
Puhunet varmaan eläkeikäsistä 70+ ikäisistä?[/QUOTE]
Joo.
Puhunet varmaan eläkeikäsistä 70+ ikäisistä?[/QUOTE]
Joo.
Onhan näitä. Jos ei kiinnosta romantiikka niin mikäs sitä on olla vaan jonkun kanssa yhessä. Ei se elämä kummosemmaks muutu vaikka erois.
"Utelias"
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 23 vuotta aviolitossa. Kriisejä on ollut, mutts ero ei koskaan tosissaanole ollut vaihtoehto. Meille ollut tärkeää tarjota lapsillemme ehjän perheen ja ei se vaihtamalla oikeasti parane, ainakaan jos on avioliitto, missä ei suurempia ongelmia eli väkivaltaa, pettämistä, alko-ongelmaa. Mun vanhemmat taas olleet onnettomia koko avioliiton ajan ja silti äitini ylpeiler pitkällä avioliitolla, iinkuin se olisi jokin ylpeilyn aihe ettei voi hyvin, kunhanon vain pitä liityo.