Pitkään yrittäneet & hoitoihin siirtyneet

Tosiaan, on täälläkin ylä ja alamäkiä ollut, vaikka muille jakaa silti, väittäisin että tää on vaan lähentämyt meitä, ja ollaan opittu oikeasti puhumaan myös ikävistä asioista... Ihan eri tavalla osataan tukea toisiamme

Puhelimella en jaksa hirveen pitkään raapustaa

Pikaisesti meidän tilannetta, keskiviikkona vihdoin oli punktio, jossa melkoisena yllätyksenä kerättiin 18 munista ja tosiaan, vielä viimeisessä ultrassa näytti siltä että niitä ei montaa tule.
Kaiken lisäksi niistä hedelmöittyi 10! perjantaina laitettiin paras kyytiin, ja pakkaseen saatiin siis niinkin monta kun 9! Pareittain ja yksi yksinäinen, eli 5 kertaan

Onko tänään siis pp2?

Mites te muut joilla luget käytössä, onko ollut kutinaa? Aloitin ne torstaina, ja pikkuhiljaa on kutina lisääntynyt. Tuntuu että pyyhkiessä tekee mieli todella kovaa hinkata paperia... Ja äsken oli pakko peilillä kurkata niin vähän on turvonneet "huulet" ja ehkä muutama näppylä. Ei siis mitenkään sisältä kutita, vaan nimenomaan ulkopuolelta... Onkohan toi ihan normaalia...? Ikinä en ole aiemmin käyttänyt.

 

hopsan liikkuvuus on huono ja normaalimuotoisten osuus alentunut, jotenkin näin en nyt muista prosentteja. Tosiaan teidänkin varmaan kannattaisi vielä kuitenkin uusia tuo testi niin saisitte varmuuden.

tada eihän sinulla ole pähkinäallergiaa? eikös luget sisällä sitä. Kannattaa kysästä hoitavalta klinikalta.

Itselle ei mitään erikoista, Estradot laastareita käytän tällä hetkellä ja kohdun limakalvoa ultrataan tällä viikolla PAS:sia varten.

Mukavaa viikon alkua!

 

Meillä lapsettomuus on myös lähentänyt. Tosin raskaammin minä tämän lapsettomuus asian otan kuin mieheni. Tai no en ehkä raskaammin mutta minussa tämä herättää enemmän kaikenlaisia tunteita. Välillä oon raivona ja tekis mieli repiä päitä irti, toisena hetkenä vollotan... Lähipiirin vauvamasut herättää mussa ihan eri tavalla tunteita kuin miehessäni. Oon kade. Voisimpa olla samanlainen viilipytty.

Oma napa: lauantaina pp11 testasin negan ja tänään alkoikin kuukautiset. Kolmas ja viimeinen inssi edessä ens viikolla jos kaikki menee hyvin.

 

Tadalla on loitosaalis punktiossa. Peukut pystyssä että asukas jäisi masuun! Luget saattaa aiheuttaa ärsytystä vaikkei olisikaan pähkinäallergiaa. Tiedän pari joilla on ollut melko 'herkät' paikat lugejen aikana. Itse olen onneksi säästynyt ärsytyksiltä vaikka Lugeja käytinkin. Käytin viimeksi niitä oviksesta rv 10 saakka.

Parisuhteesta oli kyselyä. Meillähän on ollut tiedossa että lasten saaminen tulee olemaan haasteellista koska mun PCOS on löydetty jo vuosia sitten. Siitä huolimatta mies oli sillä ajatuksella että koitetaan nyt vaan luonnollisesti, ei me apua tarvita. Matkaan mahtuu yksi ainoa kemiallinen raskaus ja sitten kun mulle tuli kystanrepeämän jälkeen sisäinen verenvuoto josta jouduin ensiapuun, ja sieltä kautta aihetta käsiteltiin enemmän niin mies lämpeni pikkuhiljaa hoitoajatukselle. Mutta keskusteluja ja mykkäkouluja on käyty läpi. Nyt onneksi mieskin on ymmärtänyt että me kyllä raskaudutaan kunhan nähdään siihen se vaiva että mä otan lääkkeet ja piikit ja seksiä harrastetaan silloin kun lääkäri määrää (vaikkei aina huvittaisikaan).
Keskenmenoihin mies tuntuu suhtautuvan helpommin, järkiperäisemmin. Vaikkakin kyllä tämä viimeksi ollut rv 16 on ollut raskas molemmille.

Koetuksella on ollut monesti meidän suhde, tosin on ollut jo ennen lapsettomuuden toteamistakin. Mutta vaikeudet ovat lähentäneet meitä. Myöskään päätöksiä suhteesta ei ole koskaan tehty silloin kun tunteet (kiukku, viha, turhautuminen, suru) ovat pinnalla vaan vasta sitten kun on tyynempää.

Meillä mies suunnittelee ottavansa vuorotteluvapaata vauvan ekaksi vuodeksi. Että saisimme sitten nauttia esikoisestamme molemmat ja rauhassa, ilman mitään ulkoisia vaateita aikatauluista. Ihana ajatus, saa nähdä toteutuuko.

 

Meillä vasta mies jokunen kuukausi sitten on alkanut tajuamaan mitä tämä lapsettomuus merkitsee mulle ja kuinka tää välillä on todella raskasta aikaa.
Kokoajan mies on kuitenkin tukenut ja ollut läsnä, ja muistuttanut että tämä on yhteinen projekti, ja että me molemmat tätä lasta halutaan.
Fakta on kuitenkin se, että miehellä on jo lapsi, joten mies ei voi mitenkään ymmärtää miltä musta tuntuu. Miten riittämätön olo mulla voi olla koska en pysty samaan mihin miehen exä on tyypillisesti yk 1:llä pystynyt
Mulle miehen lapsi on tärkeä ja tullaan hyvin juttuun. Silti liikaa sen miettiminen, että se on miehen poika, esikoinen, miehen rakas lapsi, tuntuu välillä kohtuuttoman pahalta. Eihän se edelleenkään ole multa pois jos muilla on lapsia...

Meillä on kuitenkin "vasta" 2vuotta yritystä takana, mutta uskon vahvasti että me kuulutaan näihin pareihin keitä lapsettomuus ei tuhoa, sillä tähän asti on parisuhteen puolella niin hyvin mennyt, eikä lapsettomuus ole vielä väliin päässyt.

Ja onhan tässä sekin fakta että talossa on jo lapsi, se miehen edellisen elämän hedelmä.
Meillä siis kuitenkin on perhe, vaikka yhteistä lasta ei ole vielä tullutkaan.
Yritetään muutenkin elää mahdollisimman normaalisti; itse alotin potkunyrkkeilyn nyt syksyllä. Pitkään sitä olin miettinyt ja joskus päättänyt että lasten saannin jälkeen sitten.. kesällä päätin, etten voi aina odottaa muutosten tekemistä niin että olisi ne lapset tehty ja ilmottauduin kurssille.
Hetkeäkään en ole katunut, sillä pääkoppakin voi nyt todella paljon paremmin kuin ennen harrastusta

Meilläkin mun pcos on ollut tiedossa alusta saakka (edellisessä suhteessani sain jo diagnoosin), joten jo ennenkuin meillä ehkäsy jäi pois niin oli tiedossa että aikaa voi mennä. Eihän mies sitä ymmärtänyt, kun tosiaan vasta nyt kesällä, kun oli jo reippaasti yli 1,5vuotta ehkäsyttä menty, että kyllähän tässä apuja taidetaan tarvita.
Vuosi sitten hakeuduttiin jo hoitoihin, eikä sillon mies ollut ihan täysillä messissä. Mukaan tuli tottakai ja näytteitä kiikutti, mutta ei elänyt niin siinä samassa hetkessä kun minä.
Nyt kun siirryttiin naistenklinikalle niin on mieskin jotenkin "herännyt" siihen, että tässä oikeasti nyt joudutaan tekemällä tehdä sitä lasta ja piikeistä ja ovulaatiotesteistä tulee arkipäivää, ja ovistestitkin on sitä varten että saatais maksimoitua hyöty. Ei siksi että niiden olis tarkoitus aiheuttaa stressiä petipuolelle.

Terolutien aikaan tuntu siltä että menkat oli aina tosi rankka juttu.. clomien kanssa sitä osas suhtautua järkevämmin ja väheni tosi paljon ne syvät surut.
Kuitenkin on vaikeaa suhtautua tilanteisiin joissa on esim sukulaisia mahapystyssä tai pienten vauvojen kanssa.
Tämän vuoden aikana on oikeastaan ollut lähinnä sellainen fiilis etten halua nähdä mitään vauvoja tai olla niiden kanssa kosketusetäisyydellä.
Hassua sinäänsä, että kuitenkin olen aina ennen rakastanut lapsia ja vauvoja
Mutta tämäkin on varmasti ohimenevä vaihe - toivottavasti!

Anteeksi avautumiseni, tänään pyörähti taas uusi kierto käyntiin ja mieli vähän maassa

 

Onnittelut tadalle loistavasta saaliista!

Olen omassa parisuhteessani huomannut, että miehellä nousi odotukset sfääreihin heti kun mulla alkoi ensimmäinen Clomifen-kierto. Itse yritän tietenkin suhtautua mahdollisimman neutraalisti ilman turhia odotuksia, mutta mies tuntuu kuvittelevan, että ne on jotain ihmepillereitä joiden avulla heti tärppää. Oma oloni oli todella kurja koko niiden viiden päivän ajan, kun Clomeja söin. Viimeisen tabletin ottamisen jälkeen koko päivän oli silmät valonarat. Täytyy muistaa mainita tosta valonarkuudesta lääkärille, kun en nyt tiedä onko se varsinaisesti luokiteltavissa näköhäiriöksi. Sekin vielä. Onko kellään muulla ollut tuollaista? Itse koen kamalan raskaana miehen odotukset, koska kaikki ongelmat johtuvat minusta. Lisäksi mies on meillä se jolle lapsi on vielä enemmän henki ja elämä kuin minulle. Tottakai toivon lasta enemmän kuin mitään muuta, älkää nyt ymmärtäkö väärin, mutta elämässäni on paljon kaikkea muutakin, joten tiedän etten murru vaikka lasta en koskaan saisikaan. Olen siis suunnitellut kahdenlaista tulevaisuutta, kun ei koskaan voi tietää miten tässä prosessissa käy. Nyt jännitän ja hermoilen perjantaita jolloin ultralla selvitellään Clomien toimivuutta. Kun ei yhtään tiedä mitä odottaa.

 

Heippa kaikille

tuutunen Vaikka me ollaanki ehkä vähän alottelijoita tällä lapsettomien polulla ( vain 1 vuosi yritystä takana, ensimmäistä yritetään) niin meillä ainakin tullu semmosia haasteista---> Mies kokee itsesä pelkäksi siitosoriksi ja näin ollen pakoilee ovisajankohtia tekemällä vaikka 24/7 duunia. Mitä enemmän mies pakoilee sitä enemmän minä koitan saaha per pv. Loputon kierre.
Mies ei näytä olevan moksiskaan kun tulee nega = menkat ja mulla tieten suru puserossa. Siitä joskus sitte riita repimään, että no etkö sä haluakkaan miksi sua ei kiinnosta jne... Ja mies siihen että no eipä hän sille asialle mittään voi, ja että ei kai sitä väkisin raskaaksi tule varsinkaa jos nuin ressaa. No, viimeisimmän riidan aikana tuli kyllä sitten selvitettyä sekin, että vaikka kumpikaan ei tälle mitään voi, voi silti toinen pitää sylissäja lohduttaa kun on paha mieli negatiivisesta testistä. Että lähinnä kommunikointi ongelmaa ollu. Ja kyllä' meilläkin vähän niin, että taitaa mulle olla tärkeemää tää juttu ko miehelle.

Loppukierto menossa, nega pari pv sitte testattu, ainah sitä jottain mahiksia vielä on kunnes menkat alkaa, mut oon jo hyväksyny et ei tässäkään kierrossa tärppiä tule

 

Evangelia, kyllä meilläkin aina välillä käydään tuota keskustelua että ollaanko tässä nyt vaan sen lapsen saamisen takia yhdessä djaa djaa
Tosin nyt mies tais ihan oikeasti sen ymmärtää kun naistenklinikallakin sanoivat että yhdyntöjä pitää olla (muuten tavarat purkin kautta). E
Ei meillä toi mies nyt niin paljon handuun vetämisestä tykkää että sen mielummin valitsis.
Meillä on myös toiminut se, että oon sanonut hyvissä ajoin että viikon päästä suunnilleen olis sitten syytä muistaa niitä peittoja heilutella ja sitten uudestaan taas kun alkaa testit kääntymään positiiviseks.

Tosin meillä ei pitäs olla kyllä ajottamisesta kiinni muutenkaan tää homma; seksistä tykätään ja sitä suht usein o ( parin päivän välein 3-5krt /viikko) niin en oo kauheasti alkanut jaksaa mussuttaa.. Mutta ilmeisesti ainakun oon mussuttanut niin se on osunut herkkään kohtaan

 

Joo, miekin sanon/muistutan hieman ennen ovista, että nyt voitas taas olla aktiivisempia. Joskus olen sanonut ovis plussastakin miehelle, mutta nykyisin on parempi olla hiljaa ja vain vietellä sitten plussa päivänä ja seuraavana. Ehkä hän on jo arvannut, miksi niin teen, mutta eipähän hänelle tule turhia paineita siitä plussasta. Se kuulemma hiukan tappaa tunnelmaa

 

Tada, onnea hienosta munismäärästä. Kuulostaa tosi lupaavalta. Toivottavasti nyt kaveri tarraa kiinni oikein tosissaan =)
Mä olen käyttänyt Lugeja kahdeksan kiertoa (siis kahdeksas menossa juuri), eikä ole tullut mitään kutinoita, vaikka mulla on pähkinäallergia. Kannattaa tosiaan kysellä asiaa lääkäriltä.

Piu pau ja Ambrosia, pahoittelut :hug:

).( pitäis olla piinapäivät menossa, mutta eipä ole oikein aihetta piinailuun. Ei tunnu miltään. Lämmötkään ei ole juurikaan noussu. Epäilyttää, tapahtuiko koko ovista. Vaikka tikku niin näyttikin. Mietityttää taas, että jaksankohan tätä enää. Näitä jatkuvia pettymyksiä. Ja hitto kun tuo ukkokin on tommonen, ettei suostu tajuamaan, ettei meillä enää perinteisillä menetelmillä lapsia saada. Seksi ja lapsenteko ei vaan enää liity meillä yhteen

 

Tänään tuli käytyä ultrassa passia varten, kaikki näytti hyvältä. Siirtoa suunniteltiin tiistaiksi, saas nähdä miten alkiot selviää sulatuksesta. Jännittää ihan hirveästi. Niin ja kahta eivät mielellään siirrä minulle koska on tehty kaksi sektiota, jotka siis rasittavat kohtua, repeämävaara ilmeisestikin :/ Odotukset ei ole kovin korkealla tämänkään kierroksen suhteen vaikka varmaankin pitäisi yrittää olla positiivisellä mielellä, on vaan niin monta vuotta joutunut pettymään kerta toisensa jälkeen.

 

Terveisiä ultrasta. Tänään kp 12, yksi isompi rakkula löytyi, kooltaan 17mm ja kohdun limakalvo oli yli 7mm. Clomifen siis on toiminut ja nyt ovulaatiota odotellaan. Vähän sekavat tunteet. Ovulaatio on siis käsillä nyt ehkä ensimmäistä kertaa. Nyt vain pitäs yrittää pitää pää kylmänä, ettei odottais liikoja koska sitten pettymyksen suosta nouseminen on taas hankalampaa. Ehkä kuitenkin uskallan edes vähän iloita...

 

Äh, mä oon "unohtanut" tän ihan kokonaan. Tai kun kirjanmerkeissä edelleen vaan tuo kuumepuoli niin tulee sit käytyä siellä ja sit joskus muistan että tännekin, mut unohtuu..

dpo 13 ja negailtu vaan Enpä usko että se tuosta mihinkään taaskaan muuttuu. 3. luge kierto ollut.
Tuossa dpo 10 illalla tuli pyyhkiessä pienesti rusehtavaa ja dpo 11 päivänmittaan ja sit loppu. Nyt ei oo mitään tullut.
Ekassa lugekierrossa tuli tuota tuhruvuotoa dpo 13 -> kunnes lopetin luget ja alkoi menkat. Toisessa kierrossa ei tuhrutellut ollenkaan, vasta kun oli luget loppunut.

 

Tänään päästiin siirtoon, yksi viisisoluinen siirrettiin <3 limis oli lääkärin mukaan oikein hyvä ja muutenkin kaikki meni ihan hyvin. Lääkärikin oli niin ihana, toivotteli hyvää matkaa alkiolle. Nyt sitten mahdollisimman normaalia eloa raskaustestiin asti.

Häivähdys ja onniunelma pp0

 

voi että Häivähdys! niin paljon toivon tarrautumistuulia sinne!

 

Häivähdys täällä on peukut ja varpaat ja kaikki ulokkeet pystyssä että onnistuisi!

Anteeks nyt vaan omaanapaa...
Ei ole hyvä päivä ollenkaan. Ei hoito meillä onnistunut, ja tuntuu oikeesti niin paskalta Joo, virallinen testipäivä perjantai, mutta tänään testasin niin puhtaan negan kun vaan voi olla, kyllä siinä JOTAIN olisi jo näkynyt jos olisi tärpänny
Mies jaksaa vielä olla positiivinen, mutta mä en Itkettää, tuntuu että minä hetkenä hyvänsä romahdan. Miten voikin olla näin tyhjä olo.

Tiedän että näin vaan käy, tuskin mitään väärää tein, mutta silti vaan mietin että oliko jollain mitä tein merkitystä tähän Oireitakin oli vaikka mitä (lugeista luult.) ja monesti olin jo ihan varma tärpistä, ja päässä jo suunnittelin mm uuden järjestyksen makkariin, että miten pinniksen sinne sitten mahduttaa ymym... : /

Mä haluisin vaan käpertyä peiton alle enkä nousta sieltä hetkeen.

Enkä tiedä millon on rahaa lähteä uudestaan koittamaan, tän paukun takia ollaan nyt jo tiukilla... Nyt vaan kaikki kaatuu niskaan.

 

tada :hug:

 

Kiitos tsempityksistä , niitä todellakin tarvitaan. Tälläset palstat on siitä mukavia että löytyy todellakin niitä ihmisiä jotka painii saman asian kanssa, huomaa että muillakin on aivan samoja ajatuksia ja tuntemuksia.

tada tsemppiä kovasti, niin sitä ajattelee aina että oisko voinut jotain tehdä vielä lisäksi. Kyllä se aurinko joskus paistaa vielä sinne risukasaankin. Toivon kovasti sinulle voimia tähän taistoon, niitä tarvitaan!

 

Mimilie, sun tilannehan kuulostaa hyvältä, limiskin sulla hyvä, vaikka Clomit useesti siihen negatiivisesti vaikuttaakin. Uskalla vaan iloita, ei se tulosta ainakaan huononna. Ja kyllä mä oon tässä vuosien varrella oppinu, että pitää niistä pienistä toivon rippeistäkin yrittää repiä iloa irti. Muuten olis aika synkkää. Peukkuja!

Häivähdys, hienoja uutisia =) Toivottavasti ´pikkuinen tarttuu nyt tiukasti kiinni.

Tada :hug: Et varmasti tehnyt mitään väärää. Ei näihin juttuihin juuri itse pysty vaikuttamaan. Tuntuu tosi pahalta sun puolesta. Tuo romahtamisen partaalla oleminen on tuttua. Kummasti sitä vaan sitten taas jostain sitä voimaa aina kaivaa. Toivottavasti sinäkin sitä taas surun jälkeen löydät. Mutta se suru on kai vaan ensin surtava. Nyt kävi itkettämään teidän puolesta...Ja kai meidän omankin tilanteen takia...Ehkä meidän kaikkien odotusta odottavien... Ja tuo raha on kans aina yks lisäahdistus ja hidastus näissä hoidoissa. Varsinkin yksityisellä kun on niin sikakallista. Voimia teille! Onneksi teillä kuitenkin saatiin huuruneniä pakkaseen.

).( Täti aloitti kyläilynsä eilen. Viikonloppuna kyllä jo tiesin, että meni taas näin...Itkin ja kiukuttelin miehelle ja suhde on taas kerran yhdessä kuopassa...Ja päätäkin särkee. Mutta en vaan vieläkään luovuta. Kokeilen vielä toisen kierron Femareita. Kyselin, että josko saisin lisäksi Pregnylin varmistamaan ovista, mutta sanoi, etten tarvitse. Ärsyttää. Kun en oikein ollut varma tuosta edellisestä oviksesta.

Hopsan kp2

 

Heippa! :wave:

Mahtuisiko uusi yrittäjä mukaan?
Tällä hetkellä en ole mieheni kanssa lapsettomuushoidoissa, mutta lapsettomuustaustaa löytyy.
Eli olen 31v. ja mieheni on 35v. Meillä on yksi lapsettomuushoidoilla saatu poika 7.2010. Vikaa on lähinnä minussa eli pcos ja lisäksi prolaktiiniarvo koholla (tai oli koholla hoidoissa käydessä). Ensimmäisen lapsen saamiseksi tarvittiin 7 ovulaatioinduktiota ja lääkkeinä tamofen, metforem, puregon sekä irrotukseen pregnyl ja lugesteronit sitten tueksi. Hoidot eivät alkuun meinanneet isoillakaan annoksilla tuottaa tulosta. Söin sitten kolme kuukautta lääkettä prolaktiiniarvon laskemiseksi. Vasta sen jälkeen saatiin tehoa lääkkeistä.

Nyt olemme miettineet josko jossain vaiheessa pitäisi taas hoitoon hakeutua. Kun tosiaan yhdessä ollaan miehen kanssa oltu 13-vuotta. Ja niistä ilman ehkäisyä 12v. Hoidot tosiaan aloitettiin kunnallisella helmikuussa 2008 ja positiivisen testin tein marraskuussa 2009. Tuloksia siis saatiin nopeasti, kun kuitenkin kunnallisenpuolen hoidoissa jonotuksiin meni aikaa eniten.

Olen tässä kuitenkin muutaman päivä ihmetellyt, kun mielestäni olen tuntenut kouristuksia oikeassa munasarjassa. Ajattelin olevan jotain suolistoperäistä. Päätin kuitenkin ostaa ovulaatiotestejä. Minulla kun ei ole koskaan kuukautisetkaan tulleet ilman terolutia tai primolutia. Ei siis ole kuukautiskiertoa, vaan aina tietyin väliajoin otan tyhjennysvuodon teroluteilla. En edes hoitojen aikan tikuttanut ovista. Lisäksi lopetin vasta elokuussa poikani imetyksen, eikä koko tänä kahtena vuotena ole ollut vuotoa ilman lääkkeitä.
Nyt sitten tikutin eilen useamman kerran ovista ja mielestäni sain vahvat viivat testiin. Tänään sitten mittasin aamulämmön joka oli 35.5 astetta. Iltapäivällä hain viel clearbluen testin ja hymynaamaa näytti.

Nyt siis mietin voiko tosiaan raskaus ja imetyksen lopetus parantaa kiertojani näin radikaalisti. No parin viikon päästä sen sitten näkee, onko testissä plussa vai alkaako kuukautiset. Kaiken järjen mukaan vuotokin pitäisi itsestään tulla, kun ovulaatio on tapahtunut.

Vai onko jollakin tietoa, voiko ovulaatiotesti olla positiivinen, vaikka ei olisi ovullaatio tapahtunut? Eli olisi joku hormonaalinenhäiriö, tai jotai. Meinaan vielä huomenna tikuttaa, onko ovis mennyt jo ohitse. Nyt sitten piinailen pari viikkoa, jos tämä nyt sitten on todella sitä.

Yritän tutustua teidän taustoihin ja kysyä saa aiemmista hoidoistani, jos jollakin vastaavanlaista taustaa.

Syysterveisin: Miukula

 

Tervetuloa mukaan Miukula!
Omalla tavallaan mukava että porukkaan liittyy joku jolla jo historia yhden osalta takana ja onnellinen lopputulos.
Pystyt varmasti antamaan paljon psyykkausta sitä tarvitseville. Tai ainakin itse uskon että sun tilanne saa mut jaksamaan jos tulee epätoivo

Laitatko vähän tarkempia tietoja niin lisäilen sut tuonne etusivulle mukaan

hopsan, pahoittelut tädistä!

Täällä odotellaan ovista ens viikoksi, ainakin munikset on mourunnut nyt muutaman päivänä siihen malliin että positiivisin mielin aloittelen testailut.
Tän kierron jälkeen tosiaan pitäisi pistokset aloittaa, mikäli klinikalta löytyy oikeille kp:lle sitten ultra-aikoja.

 

Tada: :hug: Itelläkin joskus ollut vahva olo, että tärppi olisi käynyt, mutta vuoto onkin alkanut. Itsekkin monesti mietin mitä voisin tehdä parantaakseni mahdollisuuksia.

Hopsan: Täälläkin taas vaihteeksi mentiin suhteessa alemmas ihanan seesteisen jakson jälkeen. Piti miehen taas mennä tolloilemaan, kun suuttui turhasta ja veti kännit.

Miukula :wave: Ovisplushan meinaa LH:n kohoamista, mikä aikaan saa sen munasolun irtoamisen, mutta valitettavasti silti sitä ei aina tapahdu. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin pcos saattaa antaa vahvoja viivoja pitkin kiertoa. Onkos sulla muut merkit kohillaan? Ovislimoja, haluja?

).( Piinapäivien loppuja. Välillä tuntui että olisi voinut onnistaa, mutta nyt olen ihan varma, että joko tänään tai huomenna täti kurvaa paikalle.

 

Tulipahan kahlattua viestejä ajatuksella läpi...on tullut hieman taukoa kun on ollut aika kortilla.

tada :hug: Romahtaminen on sallittua. Itse olen viimeisen viikon yrittänyt rämpiä sieltä suosta ylös.

Häivähdys peukut on myös täällä pystyssä!

Mimilie sun tilanne kuulostaa hyvältä. Saa hieman iloita joten toivotaan parasta jalat maassa!

hopsan pahoittelut negasta. :hug:

Miukula tervetuloa joukkoon!

Anastacija Toivotaan että täti pysyy poissa.

).( Eilen oli kolmas inssi. Kaikki oli kuten pitääkin joten yritetään nyt toivoa parasta. Ei kyllä jaksais. Rehellisesti sanottu v******ttaa ja rankasti. Tuntuu että kaikki voimat on parin viime kuukauden aikana mennyt lapsettomuuden vatvomiseen ja toivomiseen. Rahaa menee mutta mitään takuita onnistumisesta ei ole. Sekin tympii.

Mieskin totes eilen että jos ei nyt tärppää niin onneks on tauko hoidoissa tulossa. IVF:ään kun saa jonottaa 4-5 kk. Oon kuulemma ollut aika kamala. :kieh: ...ja sehän lohduttaakin ihan hirveästi!

Tämä on kyllä melkoinen suo. Talvi ja pimeyskin tekee tuloaan, ei hyvä. Töissä tulossa YT:t, ei todellakaan hyvä. Kälyllä laskettu aika ens kuun lopussa, ei tunnu hyvältä sekään, vaikka oonkin onnellinen heidän puolestaan. Oon kade, turhautunut, epätoivoinen...listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ei jaksais olla onnellinen toisten puolesta. Miten ääliömäisiä neuvoja ihmisilta voikaan saada..? Älä stressaa, pitää hoitaa vauvoja niin se varmasti stimuloi kroppaa... No niinpä varmasti.

Jospa se taas tästä? Onneks ens viikolla on tiedossa pitkä viikonloppu kaverin tykönä. Saa välillä jotain muuta ajateltavaa.

Sain vasta luettua Ei kenenkään äiti -nimisen kirjan. Todella hyvä, vaikka vähän rankkaa luettavaa.

 

Ambrosia85: Kiitos, että saan liittyä joukkoon. Eli siis Miukula ja yritys nyt uudelleen aloitettu 10/12. Hoitoihin ei vielä olla menossa. Minussa vikaa: pco ja kohonnut prolaktiiniarvo. Tällähetkellä lääkkenä vain terolutit vuotojen aikaan saamiseksi.

Enköhän jollekin osaa neuvoja antaa. Ainakin kokemusta löytyy puregonin pistelystä, metforemin syönnistä, teroluteista. Minulle lääkkeet eivät aiheuttaneet ainakaan pahempia sivuvaikutuksia eikä mielialan vaihteluita.

Anastacija: Mulla ei tosiaan ole yleensä ollut ovista, eikä ilman hoitoja mitään tuntemuksia munasarjojen toiminnasta . Ja tosiaan mitään kiertoakaan ei oikeastaan ole. Nyt kuitenkin huomasin selviä kasvukipuja munasarjoissa, vähän niinkuin hoitojen aikanakin. Luin myös, että lh testi voi näyttää plussaa koko kierron tai sitten ei ollenkaan, siis pco:ssa. Nyt kuitenkin testi näytti positiivista eilen ja edellispäivänä sekä tänään aamupäivällä. Nyt illalla kuitenkaan ei näyttänyt enää. Limaisuutta on ollut, mutta minulla yleisestikin valkovuotoa tulee paljon. Halujakin on, mut niitäkin on aina. Eli siis vaikea on sanoa, että irtosiko solu vai ei. Kipuilua oli kuitenkin ja rintojakin aristi. Saa nyt sitten nähdä mitä parin viikon kuluttua tilanne näyttää. Olisin onnellinen jos edes kuukautiset alkaisivat spontaanisti ilman lääkkeitä. Se ainakin loisi varmuutta, että raskaus voi parantaa kiertoja ja mahdollistaa uuden raskauden. Meinasin kyllä vielä parin päivän ajan testata näyttääkö ovistesti negaa vai muuttuuko kenties taas plussaksi. Sit ainakin voi sanoa et häikkää on kierrossa, jos edestakaisin sahaa.

Ja tuossa lukiessani ketjua huomasin Tuutusen kysymyksen, että miten on vaikuttanut hoidot parisuhteeseen..
Meillä kyllä oli kovakin kriisi, vaikka suhde piti olla vakaalla pohjalla. Mies kävi vieraissa ja suhteen jatkaminen vaatii edelleen ponnistuksia. Sikäli surullista, että niin kävi, kun projekti piti olla yhteinen. Kuitenkin päätimme jatkaa ja yrittää lasta. Minussa vikaa, niin mies varmaan koki kaiken turhauttavana. Ja se pakko seksi tappoi pienimmänkin innostuksen. Mutta uskon kuitenkin, että tämä vastoinkäyminen opetti meitä molempia ja varmasti vahvistikin suhdetta, vaikka edelleen välillä asian kanssa kamppaillaan. Nyt ei ainakaan pidä enään toista itsestäänselvänä.
Lapsettomuus voi hajoittaa suhteita, mutta myös vahvistaa niitä.

 

Moi kaikki

En oo kovin ahkeraan käyny, mutta ihan tarkouituksella, ettei kokoaika pyöris päässä nämä vauvan saam(attomuus)is jutut.

Meillä kyllä edellisen kierron aikaan ( joka tietenki nega) käytiin hyvin vaikeita ja vakavia keskusteluja parisuhteesta ja vauva asioista. En oikein tiedä mihin päädyttiin. Ehkäisyä ei ole aloitettu uudelleen, toki se meidän kohdalla aika haastavaakin on ( minulla kovasti rajoituksia) mutta mutta... Viimeaikoina kyllä ne arvokkaat siemenet on ruikittu kaikkialle muualle paitsi sinne minne ne niinko kuuluis... Et ehkäisyä kai se seki on tavallaan. No nyt kyl alkukierto et ei haittaa. Tavallaan kai sen tarkoitus on nyt rauhoittaa tilannetta, henkisesti helpottaa mun oloa ettei olis niin kovat odotukset aina kuun lopussa, kun ei varsinaisesti olla edes yritetty. Ja että miehelle tulee enemmän varmuutta, että rakastellaan siksi kun halutaan, ei siksi että tehdään lasta. Näillä mennään.

Yrtitettään olla yrittämättä, sillä psyyke ei nyt muuten kestä. Kai tämä oli odotettavissa, että jossain vaiheessa pitää käydä läpi kunnolla niitä asioita, että ei tämä vaan niinheleposti välttämäti tapahdukkaan. Jännä vaan et se tuli heti aukkarinjälkeen ku saatiin hyvina uutisia. Tai ehkäse johtuu just siitä, niistä hyvistä uutisista, että jos kerta kaikkien pitäs olla kunnossa niiin MIKSI ei sit tapahu mittää!

sori ko en kommentoi muiden juttuja luin kyllä mut, tuli just viesti et vieraat kohta pihalla, pitää mennä.