pitkään yhdessä olleet

vieläkö oma miehesi saa sydämen läpättämään vai onko rakkaus muuttunut tasapaksuksi tunteeksi?
me oltu 7v yhdessä ja aika tasasta on mutta välillä se sydän rupee läpättämään ja tuntuu kuin olis vastarakastunut :heart:

 

Ei se tunne katoa. Se on vaan vähän siitä kiinni, että paljonko siihen suhteeseen satsaa. Ei ihme, jos joillain on tasapaksua, kun ne kutsuu toisiaan isäksi ja äidiksi eikä tee koskaan mitään kivaa.

 

tää on yhtä vuoristorataa. välillä tuntuu et tekis mieli erota ja sit ei taas tunnu missään mikään ja toisina päivinä ei ihanampaa miestä olekkaan :heart:

 

Yhdessä oltu kohta 8v., ja välillä tulee aina niitä pakahtumisia :heart:
Hirmu ikävä tulee myös välillä, vaikka toinen olisi vaan muutaman tunnin poissa.
:heart:


Joskus saisi olla kauemminkin poissa.. :kieh:

Ihana on :heart: :heart: <br><br>

 

No jonkun mielestä ei olla oltu vielä pitkään yhdessä, mutta kyllä pian 6 vuoden jälkeen tulee vielä niitä :heart: B) :heart:

 

No jaa, ei ehkä nyt ihan läpättämään, mut joskus tunteet on pinnassa ja joskus maan alla. Jos mies huomioi tai tekee jotain kivaa niin sit huomaakin, että onpas ihana mies, mut aikalailla tasapaksua elämää. 10v oltu kimpassa.

 

\

tää on yhtä vuoristorataa. välillä tuntuu et tekis mieli erota ja sit ei taas tunnu missään mikään ja toisina päivinä ei ihanampaa miestä olekkaan :heart:

vaikkei olla kauaa oltu yhdessä (2vuotta) niin tälle täys peesi!

 

20v yhdessä ja aina on pienenkin eron jälkeen kiva nähdä toista. Sydän ei nyt enää läpättele silleen kuin nuorempana, mutta kiva läikähdys toisen näkemisesta aina tulee =)
Emme ole enää rakastuneita, vaan rakastamme :heart:

 

saa,saa =) aina on jotain uusi asia joka huomaa.
ei ole tylsä suhde. on kiva tuntea toinen hyvin ja rakastaa paljon.
yhdessä 14v. =) <br><br>

 

olen siinä samaa mieltä että isäksi ja äidiksi kutsuminen on todella turn off :x ihan nimellä meillä kutsutaan.
juuri täällä odottelen sydän pakahtuen että mies tulis töistä... :heart: :saint:

 

10 vuotta täynnä ja varsinkin, kun saadaa lapset hoitoon, ollaan kuin alkuaikoina. En olisi uskonut, että yhden ja saman ihmisen kanssa voi olla onnellinen vuodesta toiseen. Liian harvoin sitä arjessa kuitenkaan huomaa tai toiselle kertoo.

 

\

tää on yhtä vuoristorataa. välillä tuntuu et tekis mieli erota ja sit ei taas tunnu missään mikään ja toisina päivinä ei ihanampaa miestä olekkaan :heart:

Tätä voin täysin peesata näin 10 vuoden kokemuksella... :heart:

 

Yhdessä kohta 18v ja ei se sydän niin hirveesti enää läpätä,mutta kyllä joka päivä soitellaan kesken työpäivänkin! Ja ei se rakkaus oo mihinkään hävinnyt :heart:

 

Täällä oltu yhdessä 16 -vuotiaasta asti ja nyt ikää 31v. Aina aika ajoin tuntuu jopa perhosia vatsassa, kun omaansa kotiin odottelee. Ollaan molemmat epäsäännöllisessä vuorotyössä, joten liikaa aikaa ei jää riitelylle ja muulle turhalle. Kahden pienen lapsen äitinä ei arki tietenkään aina herkkua ole, mutta olenpahan todennut, ettei se siitä helpotu, jos sitä siihen omaan rakkaaseensa kiukkuna purkaa (sitäkin on "muutamat" kerrat kokeiltu.

 

me on oltu tän vuoden lokakuussa yhdessä 9v
rakkaus on samanlaista ku alussa..
välillä tulee niin vasta rakastuneen olo että... :heart:

 

10vuotta vuoristoradassa menty :heart: :heart: Aina tulee tilanteita että huokaa ihatuksesta, mutta myös niitä tunteita, kun toinen ärsyttää tahallaan.. Niinkuin tänään

Mutta tasapaksua ei taida kovinpaljoa olla..... Luulen mie :heart:

 

24 v. yhdessä ollaan oltu,ylä-alamäkineen,yhdessä edelleen

 

Lokakuussa tulee 9 vuotta mittariin ja näinä vuosina rakkaus on vaan lisääntynyt entisestään :heart:

Vieläkin ajattelen että toi mun mies on sikakomea ja luonne mitä parhain. Ollaan yhdessä oltu 15-vuotiaasta asti ja yhdessä ollaan kasvettu aikuiseksi ja toivottavasti saadaan elää yhdessä loppuun asti. Hyvän valinnan tein jo nuorena, parempaa miestä en löytäisi mistään, en varmaan voisi rakastua enää uudelleen koska meistäni ei kukaan voisi korvata.

 

16 vuotta yhdessä ja välillä tuntuu, että siedän tuota miestä ja useimmiten taas en :ashamed: .

Ja saa vapaasti kutsua selkärangattomaksi lapamadoksi, mutta minusta ei ole loukkaamaan jättämällä. Jospa tuo lähtisi itse :ashamed: .

 

Monenlaisia tunteita mahtuu joukkoon...Välillä on niin sellainen "pakahdun onnesta ja rakkaudesta" -olo ja välillä sitten vähän tasaisempaa. Mutta kertaakaan en ole halunnut erota. Maailman ihanin tuo oma kulta on! Aivan ihana, komea ja söpö yhtaikaa . Oikea kultakimpale. Yhdessä ollaan oltu reilu 8v.

 

22 vuotta ollaan samaa tietä tallattu, ja näin toivon mukaan loppuelämämme. Rakkaus ei ole kadonnut, ehkä muuttanut laatuaan vuosien varrella siitä alun huumasta toisenlaiseen luottamiseen ja tuntemiseen :heart:

 

\

20v yhdessä ja aina on pienenkin eron jälkeen kiva nähdä toista. Sydän ei nyt enää läpättele silleen kuin nuorempana, mutta kiva läikähdys toisen näkemisesta aina tulee =)
Emme ole enää rakastuneita, vaan rakastamme :heart:

Peesi, yhdessäolovuosia 22. :heart:

 

13 vuotta ollaan oltu yhdessä, ja siteeraan erästä vanhaa ihmistä, joka totesi parisuhteestaan, jotta "Ero ei oo tullu mieleen koskaan, mutta murha monta kertaa". Pätee minuun! Välillä mies on aivan h-lvetin rasittava, mutta en kyllä sitä vapaallekaan jalalle laskis, kyllä sen nimittäin joku äkkiä nappais!
Parisuhde on mennyt koko ajan parempaan suuntaan, samoin seksi. Alun rakastuminen oli aika väsyttävää, tämä rakastaminen sopii meille paremmin. Perhosia ei ole enää vatsassa, mutta jotain muuta, jopa parempaa, on tullut tilalle (en tarkoita läskiä).
Nuorempana vilkuilin joskus muitakin, mutta en enää aikoihin. Olen oppinut arvostamaan itseäni ja miestäni, en tarvitse vahvistusta itsetunnolleni tämän liiton ulkopuolelta.

 

Kun niitä aikoja on ollut tämän 17 vuoden aikana kaikenlaisia (siis todellista rahattomuutta, vaikea sairaus ja sitä seurannut puolen vuoden yh-aika miehellä, kolme lasta pienillä ikäeroilla, sukulaisten ongelmia) niin olemme vaan ihmeesti kasvaneet toisiimme kiinni.

Totta kai rakkaus on muuttunut. Se on tätä nykyä syvää kunnioitusta toista kohtaan, että hän jaksaa, haluaa ja uskaltaa jakaa tämän elämän kaiken yhdessä koetun jälkeen ja ylpeyttä siitä, että mies on isänä aivan uskomaton lapsillemme. Tätä taustaa vasten nykyinen odotus tuntuu erityisen hienolta: me saamme vielä tässä vaiheessa, esikoisen ottaessa yhä pitempiä askeleita etäämmälle, alkaa seurata pienen ihmisen elämää ihan lähellämme.

Yhä useammin tunnen myös valtavaa, päivittäin vastaantulevaa iloa siitä, että ylipäätään olen löytänyt miehen, joka on juuri minulle sopiva ja jolle minä olen sopiva nainen. Tedostan, että olemme omilla tavoillamme molemmat hyvin vaativia ja hankaliakin ihmisiä tilan tarpeemme ja muiden oikkujemme kanssa, eikä kanssamme todellakaan pärjäisi kuka tahansa.

Piika-äiti

 

\

22 vuotta ollaan samaa tietä tallattu, ja näin toivon mukaan loppuelämämme. Rakkaus ei ole kadonnut, ehkä muuttanut laatuaan vuosien varrella siitä alun huumasta toisenlaiseen luottamiseen ja tuntemiseen :heart:

peesi. yhdessä vasta kyllä 8vuotta.Välillä tulee rakkauden puuska mutta aika tasista kuitenkin. ei koskaa sellaista etä ton miehen haluisin heittä johonkin. ei en ikinä luopuisi hänestä.