Minä olen kolmen lapsen äiti.
Nipistän itseäni ja totean uudelleen: minä olen kolmen lapsen äiti!
Kipeät lapsettomuuden vuodet, lukemattomat itkut on takana ja minä pyöritän arkea kolmen lapsen äitinä.
Ensimmäistä lasta yritettiin ja toivottiin yli kolmen vuoden ajan. Lopulta pitkällisten tutkimusten, usean insiminaation, ensimmäisen IVF:n tuoresiirron ja kahden PASsin jälkeen, kolmas pakastetun alkion siirto onnistui ja olin raskaana. Ei sitä onnea meinannut todeksi uskoa. Terve tyttö syntyi keväällä 2001.
Esikoisen syntyessä haistelin sitä vauvan tuoksua ja pitelin vauvaa sylissäni, enkä meinannut uskoa sitä todeksi. Kahteen vuorokauteen en nukkunut, kun en vaan malttanut ummistaa silmiäni.
Arki vauvan kanssa tasaantui vähitellen ja esikoisen ollessa n yksivuotias, nousi toive toisesta lapsesta vahvasti esiin.
Jälleen lähdimme lapsettomuusklinikalle suurin toivein mutta realisteina. Hoidot jatkuivat, aikaa kului ja esikoinen oli jo yli 3v kun lopulta testiin tuli taas ne kaivatut kaksi viivaa.
Toinen terve tyttö kesällä 2005 syntyi ja olimme jälleen onnemme huipulla.
Ja jälleen vauvan ollessa n 1-vuotias, jostain nousi toivomus vielä yhdestä lapsesta. Eli yhteys lapsettomuusklinikkaan jälleen.
Helpoksi emme sitä kuvitelleet tälläkään kertaa eikä se sitä ollutkaan. Väliin mahtui keskenmeno ja monta epäonnista yritystä. Keskimmäinen tyttäremme oli juuri täyttänyt 4-vuotta, kun ne maagiset viivat taas piirtyi testiin.
Kun pieni poikamme syntyi alkuvuodesta 2010, tiesimme molemmat, että nyt perheemme on kasassa. Perheemme on täydellinen.
Rahaa yksityiseen lapsettomuusklinikkaan on matkan varrella palanut varmasti muutaman maailmanympärimatkan verran, mutta penniäkään en kadu. Minut on vuosien varrella pumpattu niin täyteen hormooneita niin moneen kertaan, että välillä hirvittää. Hetkeäkään en jaksa miettiä ja murehtia sitä, onko lapsillamme liian isot ikäerot tms epäoleellisia asioita. Minulla on kolme lasta, jotka selvästi nauttivat toistensa seurasta. Minä saan kasvattaa näitä pieniä ihmisiä ja olla läsnä heidän iloissaan ja suruissaan. Minulla on kaikki mitä ihminen voi toivoa ja enemmän.
Nipistän itseäni ja totean uudelleen: minä olen kolmen lapsen äiti!
Kipeät lapsettomuuden vuodet, lukemattomat itkut on takana ja minä pyöritän arkea kolmen lapsen äitinä.
Ensimmäistä lasta yritettiin ja toivottiin yli kolmen vuoden ajan. Lopulta pitkällisten tutkimusten, usean insiminaation, ensimmäisen IVF:n tuoresiirron ja kahden PASsin jälkeen, kolmas pakastetun alkion siirto onnistui ja olin raskaana. Ei sitä onnea meinannut todeksi uskoa. Terve tyttö syntyi keväällä 2001.
Esikoisen syntyessä haistelin sitä vauvan tuoksua ja pitelin vauvaa sylissäni, enkä meinannut uskoa sitä todeksi. Kahteen vuorokauteen en nukkunut, kun en vaan malttanut ummistaa silmiäni.
Arki vauvan kanssa tasaantui vähitellen ja esikoisen ollessa n yksivuotias, nousi toive toisesta lapsesta vahvasti esiin.
Jälleen lähdimme lapsettomuusklinikalle suurin toivein mutta realisteina. Hoidot jatkuivat, aikaa kului ja esikoinen oli jo yli 3v kun lopulta testiin tuli taas ne kaivatut kaksi viivaa.
Toinen terve tyttö kesällä 2005 syntyi ja olimme jälleen onnemme huipulla.
Ja jälleen vauvan ollessa n 1-vuotias, jostain nousi toivomus vielä yhdestä lapsesta. Eli yhteys lapsettomuusklinikkaan jälleen.
Helpoksi emme sitä kuvitelleet tälläkään kertaa eikä se sitä ollutkaan. Väliin mahtui keskenmeno ja monta epäonnista yritystä. Keskimmäinen tyttäremme oli juuri täyttänyt 4-vuotta, kun ne maagiset viivat taas piirtyi testiin.
Kun pieni poikamme syntyi alkuvuodesta 2010, tiesimme molemmat, että nyt perheemme on kasassa. Perheemme on täydellinen.
Rahaa yksityiseen lapsettomuusklinikkaan on matkan varrella palanut varmasti muutaman maailmanympärimatkan verran, mutta penniäkään en kadu. Minut on vuosien varrella pumpattu niin täyteen hormooneita niin moneen kertaan, että välillä hirvittää. Hetkeäkään en jaksa miettiä ja murehtia sitä, onko lapsillamme liian isot ikäerot tms epäoleellisia asioita. Minulla on kolme lasta, jotka selvästi nauttivat toistensa seurasta. Minä saan kasvattaa näitä pieniä ihmisiä ja olla läsnä heidän iloissaan ja suruissaan. Minulla on kaikki mitä ihminen voi toivoa ja enemmän.