Toggle sidebar

Pitkään jatkuneen kriisin jälkeen puhumme jo erosta - onko tästä enää paluuta onneen? Kokemuksia kaipaan!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vaimo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

"vaimo"

Vieras
Lapsuuden kodissani oli vakavaa henkistä väkivaltaa, enkä tainnut olla kunnossa, kun tapasin mieheni. Alussa emme koskaan riidelleet mistään, koska minä vain hymyilin, vaikka kuinka loukattiin. Kahden vuoden jölkeen tuli ensimmäinen kriisi, riitelimme puoli vuotta. Jotenkin pääsimme siitä yli, rakastuimme uudelleen ja päätimme perustaa perheen.

Esikoisemme ollessa vauva minulle alkoi pikkuhiljaa valjeta, mikä mies on miehiään. Taas riideltiin. Minulla todettiin vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö ja kaikki meni sen piikkiin. Päätimme hankkia toisen lapsen.

Toisen lapsen odotusaikana tapahtui paljon vaikeita asioita, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Muutaman kuukautta kuopuksen syntymän jälkeen ilmapiiri oli jälleen kurja ja välimme kireät. Kattilat menivät melkein jo jakoon, mutta saimme sovittua purevamme vielä hammasta.

Tuon jälkeen olemme kuitenkin vieraantuneet. Elämme omia elämiämme, vaikka asumme yhdessä. Emme puhu toisillemme, paitsi nyt tietysti pakolliset. Riitelemme vähän väliä ja mies haukkuu minua alituiseen. En puolustaudu, koska ei jaksa kiinnostaa.

Olemme olleet yhdessä 6,5v. Tässäkö tämä nyt oli? Vai noustaanko tästä vielä?
 
Vetoan jälleen rakkautta tutkineen professori Kaarina Määtän tutkimuksiin; parisuhteen keston ainut ennustava tekijä on sitoutuminen. Vaikeistakin asioista voi päästä yli, mikäli molemmat sitoutuvat suhteeseen.

On sinun (ja miehen) arvovalintasi, lähdettekö tekemään työtä asioiden muuttamiseksi. Tuollaisena ei kannata antaa asioiden jatkua, se vahingoittaa kaikkia perheen jäseniä.
 
Voi muuttua vielä, mutta kummankin täytyy sitoutua 100 % ja ulkopuolista apua tarvitaan tässä. Voi muuten olla hankala löytää yhdessä solmun päätä ja aukoa sitä. Puolueeton auttaja näkee asian matkan päästä ja heillä on välineitä auttaa.
 
[QUOTE="viiraska";23074332]Vetoan jälleen rakkautta tutkineen professori Kaarina Määtän tutkimuksiin; parisuhteen keston ainut ennustava tekijä on sitoutuminen. Vaikeistakin asioista voi päästä yli, mikäli molemmat sitoutuvat suhteeseen.

On sinun (ja miehen) arvovalintasi, lähdettekö tekemään työtä asioiden muuttamiseksi. Tuollaisena ei kannata antaa asioiden jatkua, se vahingoittaa kaikkia perheen jäseniä.[/QUOTE]

Itse tunnen minua loukatun niin, että en näe voivani enää laittaa kaikkeani likoon. Mies on "lyönyt" niin monesti vyön alle sanomisillaan, haukkunut mielisairaaksi jne. Hän on suoraan myös haukkunut kaikki ne piirtet minussa, jotka tekevät minusta minut. Riidellessämme hän kääntää sanomisiani vastaani, siis esim kertomillani huolilla solvaa minua jne. Hän on nöyryyttänyt minua toistuvasti seksualisesti, pakottanut seksiin ja loukannut...

Tämä on toki vain minun puoleni tarinasta, mutta pääseekö tällaisesta millään työmäärällä enää yli?
 
Pakottanut seksiin=raiskaus... Mä olisin jo tuossa vaiheessa pistänu ne kattilat lopullisesti jakoon...
Omasta kokemuksesta voin sanoa että mä kärsin siitä ite kun mun vanhemmat tappeli alituiseen eivätkä eronneet... Joissaki tapauksissa on parempi erota... Älä annan sun lapsien kärsiä teijän takia... Vaikka ei se erokaan varmasti helppoa ole mutta parempi sulle ja lapsille ku se alituinen tappelu...
 
Alkuperäinen kirjoittaja :o:
Pakottanut seksiin=raiskaus... Mä olisin jo tuossa vaiheessa pistänu ne kattilat lopullisesti jakoon...
Omasta kokemuksesta voin sanoa että mä kärsin siitä ite kun mun vanhemmat tappeli alituiseen eivätkä eronneet... Joissaki tapauksissa on parempi erota... Älä annan sun lapsien kärsiä teijän takia... Vaikka ei se erokaan varmasti helppoa ole mutta parempi sulle ja lapsille ku se alituinen tappelu...
Click to expand...

Raiskaukseksi tuota on vaikea mieltää, en kuitenkaan todenteolla pistänyt kampoihin. Lähinnä niin, että "ei" on tässä talossa tuntematon käsite, mies jankkaa kunnes en jaksa pistää hanttiin enää. Ja siis olen kyllä selkeästi sanonut "EI", mutta... Silti "raiskaus" kuulostaa kovin jyrkältä...
 
[QUOTE="a p";23074559]Raiskaukseksi tuota on vaikea mieltää, en kuitenkaan todenteolla pistänyt kampoihin. Lähinnä niin, että "ei" on tässä talossa tuntematon käsite, mies jankkaa kunnes en jaksa pistää hanttiin enää. Ja siis olen kyllä selkeästi sanonut "EI", mutta... Silti "raiskaus" kuulostaa kovin jyrkältä...[/QUOTE]

YÖK, siis ekasta tekstistä jotenkin saa kuvan että asiat voi vielä korjata jos molemmilla on tahtoa ja mitään tosi kurjaa ei ole tapahtunut. Tavallisestihan liitoissa tulee huonompia kausia ja joskus kriisejäkin ja ainakin meillä oli jonkinlainen "kriisi" mutta sen jälkeen ollaan oltu entistä tiiviimmin hitsattu yhteen ja jotenkin on niin varma olo tästä jutusta.

Ton toisen kirjoituksen jälkeen tuli tosiaan yök-olo, uskomattoman törkeä mies. Vaikea nähdä että hän jotenkin alkaisi yht`äkkiä sua kunnioittaa yms. jos tollasia jutuja on voinut tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyub:
YÖK, siis ekasta tekstistä jotenkin saa kuvan että asiat voi vielä korjata jos molemmilla on tahtoa ja mitään tosi kurjaa ei ole tapahtunut. Tavallisestihan liitoissa tulee huonompia kausia ja joskus kriisejäkin ja ainakin meillä oli jonkinlainen "kriisi" mutta sen jälkeen ollaan oltu entistä tiiviimmin hitsattu yhteen ja jotenkin on niin varma olo tästä jutusta.

Ton toisen kirjoituksen jälkeen tuli tosiaan yök-olo, uskomattoman törkeä mies. Vaikea nähdä että hän jotenkin alkaisi yht`äkkiä sua kunnioittaa yms. jos tollasia jutuja on voinut tehdä.
Click to expand...

Ja silti on vaikea itse ymmärtää, että olisi aika pistää tälle piste. Miten siinä onnistuu?
 
[QUOTE="vieras";23074608]Ihan oikeesti, elä alistu tuommoseen!! kyllä nyt aika huolestuttavalta kuulostaa.. ei vissiin hirveesti kunnioita sua![/QUOTE]

Ei kunnioitakaan, koska en sitä kuulemma ansaitse.
 
[QUOTE="a p";23074606]Ja silti on vaikea itse ymmärtää, että olisi aika pistää tälle piste. Miten siinä onnistuu?[/QUOTE]

No yksinkertaisesti alat toimimaan, asiat järjestyy!! Onko sinulla ystäviä tai ketään kelle voit puhua nuista asioista? ketään kuka on tukenasi?
 
”Pyykkilista”
(Aikuisen lapsen 14 ominaispiirrettä)

1. Meistä tuli eristäytyneitä sekä ihmisiä ja auktoriteettihahmoja pelkääviä.

2. Meistä tuli hyväksynnänhakijoita ja kadotimme siinä ohessa identiteettimme.

3. Pelkäämme vihaisia ihmisiä ja kaikkea henkilökohtaista arvostelua.

4. Meistä tulee alkoholisteja ja/tai menemme alkoholistien kanssa naimisiin tai löydämme
jonkun muun pakonomaisesti käyttäytyvän persoonallisuuden, kuten työnarkomaanin,
täyttääksemme sairaat hylkäystarpeemme.

5. Elämme elämäämme uhrin näkökulmasta, ja tuo heikkous vetää meitä puoleensa
rakkaus- ja ystävyyssuhteissamme.

6. Meillä on ylikehittynyt vastuuntunto, ja meidän on helpompi huolehtia muista kuin
itsestämme; näin meidän ei tarvitse katsoa liian läheltä omia virheitämme, jne.

7. Saamme syyllisyydentunteita, kun nousemme puolustamaan itseämme sen sijaan, että
antaisimme periksi muille.

8. Tulimme riippuvaisiksi kiihtymyksestä.

9. Sekoitamme rakkauden ja säälin, ja meillä on taipumus ”rakastaa” ihmisiä, joita
voimme ”sääliä” ja ”pelastaa”.

10. Olemme tukahduttaneet traumaattisen lapsuutemme tunteet ja olemme menettäneet
kykymme tuntea tai ilmaista tunteitamme, koska se sattuu niin paljon (kieltäminen).

11. Tuomitsemme itsemme ankarasti, ja meillä on hyvin alhainen omanarvontunne.

12. Olemme riippuvaisia persoonallisuuksia, jotka kammoavat hylkäämistä, ja teemme
mitä tahansa jatkaaksemme suhdetta, ettei meidän tarvitsisi kokea tuskallisia
hylkäämisen tunteita, joita saimme eläessämme sairaiden ihmisten kanssa, jotka eivät
koskaan olleet emotionaalisesti läsnä meitä varten.

13. Alkoholismi on perhesairaus; meistä tuli para-alkoholisteja (myötäriippuvaisia)* ja
omaksuimme tuohon sairauteen kuuluvia piirteitä, vaikkemme edes juoneet.

14. Para-alkoholistit ovat ennemminkin reagoijia kuin toimijoita.

- Tony A., 1978


Tämä löytyy esim. AAL sivustolta, mutta pätee isoon osaan, jotka ovat kokeneet jollain lailla rankan lapsuuden. Tunnistatko tästä itsesi?
 
[QUOTE="a p";23074632]On. Se vaan tuntuu niin vaikealta pistää koko elämä palasiksi....[/QUOTE]

Ymmärrän.. Kyllä uskoisin että elämäsi kääntyisi parempaan suuntaan vaan! :) Mutta helppoa se ei ole!
 
Alkuperäinen kirjoittaja 98åoi;23074627:
”Pyykkilista”


Tämä löytyy esim. AAL sivustolta, mutta pätee isoon osaan, jotka ovat kokeneet jollain lailla rankan lapsuuden. Tunnistatko tästä itsesi?
Click to expand...

Muutaman lukukerran jälkeen on myönnettävä, että saattaa tuossa jotain tuttua olla... Mutta mitä se tarkoittaa?
 
[QUOTE="vierailija";23074728]Ajattelin vain että kuinka nuorista on kyse, onkohan miehelläsi ollut ennen sinua suhdetta jossa olisi kohdellut samanlailla naista?[/QUOTE]

Miehellä on ollut vakavia suhteita ennen minua, mutta ovat päättyneet riitaisasti enkä tiedä noista naisista kuin nimet. Eli en tiedä...
 
[QUOTE="a p";23074668]Muutaman lukukerran jälkeen on myönnettävä, että saattaa tuossa jotain tuttua olla... Mutta mitä se tarkoittaa?[/QUOTE]

Jos noi kohdat kolahtaa kovastikin, ja tuntuu siltä ettet itse osaa asiaa käsitellä, niin ehkä sinun kannattaa hakea jotain apua, ettet jatka samaa rataa... Olet siis ilmeisesti ottanut puolisoksesikin sellaisen, joka kohtelee sinua kaltoin. Voi siis olla ihan hyvä erota, jos siltä tuntuu, ja setviä pää, ettet vaan toista toimintamalliasi tulevaisuudessa. Minua itseäni auttoi jo se, kun nuo asiat itsessä tunnistaa, niin osaa varoa toistamasta samoja kaavoja.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa