pitäiskö vaan luovuttaa?

["jaahas"]

Miksei masennusta voi parantaa ilman mielialalääkitystä? Niistä tulee niin ikävät sivuoireet.. eikä terapiakaan auta mitään.. mutta olipa se tiedossa että lievään ja keskivaikeaan masennukseen tehoaa lääkitys suht huonosti..

 

[Liikuntaa lääkkeeksi]

Ootko kokeillu liikuntaa lääkkeenä, pitäs tehota paremmin kuin pillerien.

 

["vieras"]

Oletko kokeillut mielialalääkitystä? Jos yksi lääke ei tehoa, voi kokeilla toista. Minulla ei ole tullut mitään sivuoireita mielialalääkityksestä.

 

["vieras"]

Niin, ja lisään vielä, että se on kyllä auttanut.

 

[Señora]

Mulle aikoinaan sopi vasta kolmas lääke, mitä kokeiltiin.

 

["vieras"]

Luovuttaa? Tiedätkö, mihin hoitamaton masennus johtaa?

 

["a.p"]

Lääkitystä olen kokeillut kahta eri sorttia.

Liikuntaa juu pitäis harrastaa se tavallaan tuokin mielihyvää. On vaan aina niin helvetin ison työn takana että pääse esim lenkille useimmiten sen asian järjestäminen on niin vaikeaa ettei ole jaksamista edes yrittää päästä lenkille.

 

["vieras"]

Mitä lääkkeitä olet kokeillut?

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26334603]Luovuttaa? Tiedätkö, mihin hoitamaton masennus johtaa?[/QUOTE]

eikai mihinkään.. niin no ehkä on loppuelämänsä luuserina... Mulla ollut masennus jo 10-vuotta josta vaan vajaa 3-vuotta olen sitä yrittänyt hoitaa.. Edelleen olen hengissä..

 

["vieras"]

Oletko varma, että sinulla on masennus (joidenkin sairauksien oireena on masennus) tai että olet saanut hoitoa oikeantyyppiseen masennukseen? Hakeuduhan pikaisesti lääkäriin. Masennukseen on hoitoa saatavilla!

 

[Saraldo]

Mulla oli keskivaikea masennus, johon auttoi lääkitys (oli varmaan neljäs tai viides, mikä alkoi tehota) ja psykologi sekä aika. Lääkitys helpotti ahdistusta ja terapia auttoi mua ymmärtämään, mistä tässä oli kyse, mistä se mahdollisesti johtui, mikä sen oli ehkä laukaissut ja miten käsittelen asiaa tästä eteenpäin. Suosittelen, ettet heti tyrmää lääkkeitä, jos pari ensimmäistä versiota ei ole tehonnut. Ja joko sulla on väärä asenne terapiaan tai huono terapeutti, mutta mun mielestäni se keskusteluapu on ihan a ja o siinä paranemisprosessissa.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26334615]Mitä lääkkeitä olet kokeillut?[/QUOTE]

cipralex oli eka.. toinen oli joku mirtasapin tms..

 

["a.p"]

No huono terapeutti mulla todellakin on... Musta tuntuu ettei meillä oikein synkkaa...

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26334651]cipralex oli eka.. toinen oli joku mirtasapin tms..[/QUOTE]

Ehdota lääkärille, että voisitko kokeilla esim. sertraliinia (Zoloft). Se on hyvin siedetty ja tehokas masennuslääke. Se on yksi yleisemmin käytettyjä masennuslääkkeitä. Joillekin sopii myös Cymbalta, jossa on tosin aluksi kovat sivuoireet, mutta ne menevät ohi parissa viikossa. Kannattaa puhua lääkärille tästä. Ja tosiaan varmistaa, että kyseessä on todellakin masennus.

 

["a.p"]

[QUOTE="vieras";26334635]Oletko varma, että sinulla on masennus (joidenkin sairauksien oireena on masennus) tai että olet saanut hoitoa oikeantyyppiseen masennukseen? Hakeuduhan pikaisesti lääkäriin. Masennukseen on hoitoa saatavilla![/QUOTE]

Mitä sellaiset sairaudet sitten on?

Pari vuotta sitten olin todella luulosairas ja ravasin lääkärissä yhtenään ja mua tutkittiin aika paljon luulisin että siinä olisi tullut ilmi edes jotain sairautta jos olisi...

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26334656]No huono terapeutti mulla todellakin on... Musta tuntuu ettei meillä oikein synkkaa...[/QUOTE]

Olisiko sinun mahdollista vaihtaa terapeuttia? Onhan se tärkeää, että terapeutti on sellainen henkilö, jolle voi puhua - koska siinähän se koko idea on. Maanantaina soitat lääkärille.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26334671]Mitä sellaiset sairaudet sitten on?

Pari vuotta sitten olin todella luulosairas ja ravasin lääkärissä yhtenään ja mua tutkittiin aika paljon luulisin että siinä olisi tullut ilmi edes jotain sairautta jos olisi...[/QUOTE]

Ainakin kilpirauhasen vajaatoiminta ja fibromyalgia ovat sairauksia, joihin liittyy masennusta. Muitakin varmaan on, mutta en tiedä mitä. Tosin jos sinulla ei ole muita oireita, niin sitten ehkä kyseessä on masennus, mutta kannattaa ainakin keskustella lääkärin kanssa tästä, että ne voidaan tutkia varalta jos on mahdollista, että kyse olisi jostain sairaudesta. (Tai, siis onhan masennuskin sairaus, mutta jos sen aiheuttaa joku toinen sairaus, mielialalääkkeet eivät välttämättä auta.)

 

["a.p"]

Lisäks noi masennuslääkkeet saa mun svt-rytmihäiriön pahenemaan. Ilman masennuslääkettä tuo rytmihäiriö vaivaa mua noin kerran vuodessa vain.

 

["a.p"]

Tuota kilpparia olen miettinyt.. Mutta kukaan lääkäri ei ole halunnut testata sitä multa koska mulla ei kuulemma ole siihen viittaavia oireita. Pelkkä masennus ei kuulemma ole kilppari oire.. Tosin tiedä sitten olen kuullut että kilppari vajaatoiminta voi olla vaikka se ei näkyis kilppari arvoissakaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26334619]eikai mihinkään.. niin no ehkä on loppuelämänsä luuserina... Mulla ollut masennus jo 10-vuotta josta vaan vajaa 3-vuotta olen sitä yrittänyt hoitaa.. Edelleen olen hengissä..[/QUOTE]

No ystävälläni oli 11 vuotta, ennen kuin iski psykoosi ja joutui suljetulle osastolle pakkohoitoon. Jos ei olisi joutunut, makaisi luultavasti tällä hetkellä arkussa mullan alla. Että en leikkisi noilla asioilla. Sairauden edetessä se menee niin pitkälle, että ihminen alkaa olla sairauden tunnoton ja päätyy sitten johonkin lopulliseen tekoon. Jos kärsit oikeasti masennuksesta, etkä sitä hoida, niin sillä on seurauksensa, ihan varmasti.

 

["a.p"]

Niin no itsetuhoinen en ole. Sillä haluan elää ja tehdä asioista mutta mä en kerta kaikkiaan jaksa tehdä mitään, aloitekyky on nollassa, itsetunto nollassa, tunnen itseni arvottomaksi.
joskus ajattelen että ehkä mulla ei olekaan masennus ehkä mä olen vaan laiska heikkolahjainen luuseri.

 

["vieras"]

[QUOTE="a.p";26334999]Niin no itsetuhoinen en ole. Sillä haluan elää ja tehdä asioista mutta mä en kerta kaikkiaan jaksa tehdä mitään, aloitekyky on nollassa, itsetunto nollassa, tunnen itseni arvottomaksi.
joskus ajattelen että ehkä mulla ei olekaan masennus ehkä mä olen vaan laiska heikkolahjainen luuseri.[/QUOTE]

Ei ystävänikään ollut, ennen kuin masennus alkoi tehdä tuhojaan ja tulla oireita, esim. harhoja. Osastohoidolla, terapialla ja masennuslääkityksellä (alussa myös psykoosilääkitys) alkoi saada elämänn syrjästä kiinni, lopullinen paraneminen tapahtui vasta kun teki elämänmuutoksen omaksi edukseen. Ihana nähdä nyt, miten ystäväni on onnellinen, ei masennuksesta tietoakaan ja on päässyt takaisin työelämään ja pitää huolen itsestään

Sinun pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettiä, mikä masennuksen taustalla voisi olla. Et kuuulosta yhtään tyytyväiseltä elämääsi, olisiko aika alkaa tehdä jotain, milllä saisit itseluottamusta? Opiskella? Muuttaa uudelle paikkakunnalle, jos vanha ahdistaa? Hakeutuisin kuitenkin ekana hoitoon, vaikka ne mielialalääkkeet sivuoireita toisikin aluksi.

Voimia paranemiseen ja kaikkea hyvää sinulle!

 

["a.p"]

No en ole tyytyväinen elämääni tai no en koskaa ole ollut. Itseasiassa kun ajattelen taaksepäin olen varmasti ollut masenunut jo varhaisteini iästä lähtien. Sillon alkoi kaikenlainen "epäonni" tässä elämässä joka on sitten jatkunut pitkään. Tosin vihdoinkin luulin että se kääntyis parempaan mutta sitten muutin lasten kanssa miehen toiveesta toiselle paikkakunnalle ja tuntuu että muutos oli liika suuri mulle. Lisäks mun mies ei edes tiedä mun masennuksesta mitään vaikka ollaan oltu jo reilu 6v yhdessä.