Pitäiskö minun käyttää meidän pian 3-vuotiasta perheneuvolassa tai psykologilla tms..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

surullinen äiti

Vieras
3v tyttö siis kyseessä. Aina ollut ns. hitaasti lämpeävä, ujo ja osin arkakin. Hoidossa ollut 1v4kk asti ja siellä aina mennyt hyvin. Ei ole se vilkkain, mutta hyvin pitää puolensa ja muiden lasten kanssa leikkii. Vierasti jo tosi pienestä pitäen joitakin ihmisiä.

Nyt meinaa olla ongelmana se, että vierastaa ja osin pelkääkin joitakin miehiä kauheasti. Yleisesti ottaen tummia ja enemmän vielä jos ovat isoja ja tummia.

Kävin eilen tytön kanssa kaupassa ja näin siellä yhtä puolituttua tumma hiuksista miestä. Hän katsoi tyttöäni ja käveli ohi ja palasi sitten takaisin ja ihan vaan vilkaisi tyttöä, niin tyttö alkoi itkeä kauheasti ja hyppäsi syliini ja oikein tärisi. Kysyi että miksi setä katsoi minua jne.. Tilanne oli jokseenkin nolo ja itselle tullut siitä suorastaan paha mieli. Miehen veljeä eikä muutamaa muuta miestä vierasta, tai ehkä katsoo vähän eri tavalla, muttei häiritse olemista.

Mitä voisin tälle asialle tehdä...!? Onko tämä teistä jotenkin outoa. Minusta on ja se tuntuu pahalle että ajattelen niin.

Mitään kauheaa ei ole sattunut että miksi näin olisi. Jos joku vieras nainen juttelee tytölle, niin ei siihen vastaa, mutta ei ala itkemäänkään... tulee ehkä minun jalan taakse tai sitten on vaan hiljaa tms.


mikä neuvoksi.
 
Muuten kuulostaa mielestäni ihan normaalia hieman ujommalta lapselta mutta tuo täriseminen on ehkä hieman outoa. itse ehkä ottaisin puheeksi neuvolassa ja kysyisin mielipidettä.

Meilläkin tyttö 3v pelkää vieraita miehiä eikä esim puhu heille. Saattaa myös piiloutua selän taakse mutta ei nyt kuitenkaan mitään paniikinomaista pelkoa vaan sellaista ujostelua.

Oletko yrittänyt kysyä tytöltä, miksi hän pelkäsi tuota miestä niin kovasti? Vaikka eipä 3-vuotias sitä vielä välttämättä osaa kovin selvästi kertoa.
 
ihan ikään kuuluvaa, kysy vaikka neuvolakäynnillä. Meidän kohta 3v tyttö on päättänyt pelätä tärisemiseen asti hyttysiä ja kärpäsiä. Saas nähä milloin tuo vaihe helpottaa...
 
Yritä kysellä tytöltä onko hän nähnyt esim. televisiossa jotain pelottavaa johon liittyi tumma mies. Lapsen mielestä jokin sellainenkin asia voi olla järkyttävä ja jättää pitkäaikaisen kammon jota vanhempi ei edes hahmota mitenkään pahaksi asiaksi, lapsen mielikuvitus kun on niin vilkas.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muuten kuulostaa mielestäni ihan normaalia hieman ujommalta lapselta mutta tuo täriseminen on ehkä hieman outoa. itse ehkä ottaisin puheeksi neuvolassa ja kysyisin mielipidettä.

Meilläkin tyttö 3v pelkää vieraita miehiä eikä esim puhu heille. Saattaa myös piiloutua selän taakse mutta ei nyt kuitenkaan mitään paniikinomaista pelkoa vaan sellaista ujostelua.

Oletko yrittänyt kysyä tytöltä, miksi hän pelkäsi tuota miestä niin kovasti? Vaikka eipä 3-vuotias sitä vielä välttämättä osaa kovin selvästi kertoa.

No joo, ehkä se tärinä oli vähän liioteltua, mutta siis tarkotan että oli minun sylissäni pää hautautuneena mun kaulaan ja itki että mennään jo kottiin...:(
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muuten kuulostaa mielestäni ihan normaalia hieman ujommalta lapselta mutta tuo täriseminen on ehkä hieman outoa. itse ehkä ottaisin puheeksi neuvolassa ja kysyisin mielipidettä.

Meilläkin tyttö 3v pelkää vieraita miehiä eikä esim puhu heille. Saattaa myös piiloutua selän taakse mutta ei nyt kuitenkaan mitään paniikinomaista pelkoa vaan sellaista ujostelua.

Oletko yrittänyt kysyä tytöltä, miksi hän pelkäsi tuota miestä niin kovasti? Vaikka eipä 3-vuotias sitä vielä välttämättä osaa kovin selvästi kertoa.

No joo, ehkä se tärinä oli vähän liioteltua, mutta siis tarkotan että oli minun sylissäni pää hautautuneena mun kaulaan ja itki että mennään jo kottiin...:(

kuulostaa siis ihan samanlaiselta kuin meidän 3,5v. Toiset on vaan ujompia
 
Olen yrittänyt kysyä miksi pelkää, muttei ole siihen oikeen mitään osannut sanoa. Kysyy vaan että miksi se setä katsoi minua? (siis lasta itseään). Mun isä on parrakas ja tumma ja muistan että kerran noin 1,5 vuotiaana pelkäsi kauheasti sitä kun pappa karautti mopedilla meidän pihaan, itki mun sylissä. Silloin se taisi liittyä siihen mopoon ja tiett lisäksi pappaan itseensä. Tänään näki pappaa, eikä kyllä tosiaankaan itkenyt, mutta on selvästi aina vähän jännittynyt sen seurassa. Me nähdään siis tosi harvoin, ehkä 4-5 kertaa vuodessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muuten kuulostaa mielestäni ihan normaalia hieman ujommalta lapselta mutta tuo täriseminen on ehkä hieman outoa. itse ehkä ottaisin puheeksi neuvolassa ja kysyisin mielipidettä.

Meilläkin tyttö 3v pelkää vieraita miehiä eikä esim puhu heille. Saattaa myös piiloutua selän taakse mutta ei nyt kuitenkaan mitään paniikinomaista pelkoa vaan sellaista ujostelua.

Oletko yrittänyt kysyä tytöltä, miksi hän pelkäsi tuota miestä niin kovasti? Vaikka eipä 3-vuotias sitä vielä välttämättä osaa kovin selvästi kertoa.

No joo, ehkä se tärinä oli vähän liioteltua, mutta siis tarkotan että oli minun sylissäni pää hautautuneena mun kaulaan ja itki että mennään jo kottiin...:(

kuulostaa siis ihan samanlaiselta kuin meidän 3,5v. Toiset on vaan ujompia

Onko teillä tullut jotain vastaavia tilanteita? Miltä sinusta ne tuntuu? Mulle tulee tosi paha ja surullinen mieli, siis nyt tuntuu että ihan ylitsepääsemätön. Sitten jo eilen sanoin tytölle kun hän sanoi autossa kotiinpäin mentäessä, että "ei se haittaa vaikka mua itketti, kyllä se helpotti sitten", niin sanoin että "kyllä se kuule haittaa, ei saa noin typerästi käyttäytyä"... Tiedän ettei noin saisi tehdä, ehkä ole ikinä ennen sanonutkaan. Tuntuu vaan että tämähän rajoittaa kohta jo sosiaalista elämää. iskän kaveritkaan ei kohta voi tulla käymään, pelkää jo etukäteen niitä..
 
Meidän tyttö 2v 2kk pelkää tai ainakin vierastaa kovasti miehiä myös. Ei ihan itke, mutta ei kyllä mene lähellekään, ei katso päinkään jos hänelle juttelevat eikä missään nimessä menisi edes puolitutun/tutun syliin... Ei kai ole kovin tottunut, kun kuitenkin hänen kanssaan päivät pyörin melko naisvaltaisessa ympäristössä.
 
Minun sisaren tyttö pelkäsi kanssa (tummahiuksisia) miehiä ihan tolkuttomasti tuossa iässä. Nykyään 5,5-vuotiaana hän ei vierasta enää ketään. Juttua piisaa ja hän jututtaa kaikki miehet ja naiset.

Jos tilanne tuntuu sinusta ihan mahdottomalta, kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan ja tilannetta voisi arvioida siellä. Tarvittaessa sieltä saa lähetteen oikeaan osoitteeseen.
 
Meidän tyttö oli myös tollanen. Pelkäsi kummisetäänsä lähes yteerisesti, myös muut miehet sai ujostelemaan pahasti. Vieraille naisille ei puhunut, mut ei pelännyt. Lämpesi hitaasti lastenkin seurassa. Tää alkoi helpottaa vähän 3v jälkeen. Nyt 4v2kk ja ihan eri lapsi. Rohkea (esiintyy mielellään kerhon juhlassa), leikkii kerhokavereiden kanssa ja myös ollut kylässä parin tytön luona (yksin). Kummisetänsä jutuille nauraa ja hulluttelee, suhtautuu neutraalisti ylipäätään vieraisiin miehiin. Hieman ujohko vielä kaikkien vieraiden suhteen jos vaikka tytöltä jotain kysyvät, mut muuten ihan todella paljon reipastunut. Ja ihan itse, en ole mitään asian hyväksi tehnyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän tyttö oli myös tollanen. Pelkäsi kummisetäänsä lähes yteerisesti, myös muut miehet sai ujostelemaan pahasti. Vieraille naisille ei puhunut, mut ei pelännyt. Lämpesi hitaasti lastenkin seurassa. Tää alkoi helpottaa vähän 3v jälkeen. Nyt 4v2kk ja ihan eri lapsi. Rohkea (esiintyy mielellään kerhon juhlassa), leikkii kerhokavereiden kanssa ja myös ollut kylässä parin tytön luona (yksin). Kummisetänsä jutuille nauraa ja hulluttelee, suhtautuu neutraalisti ylipäätään vieraisiin miehiin. Hieman ujohko vielä kaikkien vieraiden suhteen jos vaikka tytöltä jotain kysyvät, mut muuten ihan todella paljon reipastunut. Ja ihan itse, en ole mitään asian hyväksi tehnyt.

Tuliko teillä tilannetta että esim. noin 3-vuotiaana olisi itkenyt jossain tilanteessa jossa miehiä nähnyt?

Ymmärrän että vauvat, tai iässä jossa muutenkin vierastetaan, niin itkevät, mutta 3-vuotias tuntuu jo isolta minusta. Jotenkin minua kauheasti hävettääkin se tilanne. Ajattelevatkohan ne että tyttö on pidetty pullossa tms..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muuten kuulostaa mielestäni ihan normaalia hieman ujommalta lapselta mutta tuo täriseminen on ehkä hieman outoa. itse ehkä ottaisin puheeksi neuvolassa ja kysyisin mielipidettä.

Meilläkin tyttö 3v pelkää vieraita miehiä eikä esim puhu heille. Saattaa myös piiloutua selän taakse mutta ei nyt kuitenkaan mitään paniikinomaista pelkoa vaan sellaista ujostelua.

Oletko yrittänyt kysyä tytöltä, miksi hän pelkäsi tuota miestä niin kovasti? Vaikka eipä 3-vuotias sitä vielä välttämättä osaa kovin selvästi kertoa.

No joo, ehkä se tärinä oli vähän liioteltua, mutta siis tarkotan että oli minun sylissäni pää hautautuneena mun kaulaan ja itki että mennään jo kottiin...:(

kuulostaa siis ihan samanlaiselta kuin meidän 3,5v. Toiset on vaan ujompia

Onko teillä tullut jotain vastaavia tilanteita? Miltä sinusta ne tuntuu? Mulle tulee tosi paha ja surullinen mieli, siis nyt tuntuu että ihan ylitsepääsemätön. Sitten jo eilen sanoin tytölle kun hän sanoi autossa kotiinpäin mentäessä, että "ei se haittaa vaikka mua itketti, kyllä se helpotti sitten", niin sanoin että "kyllä se kuule haittaa, ei saa noin typerästi käyttäytyä"... Tiedän ettei noin saisi tehdä, ehkä ole ikinä ennen sanonutkaan. Tuntuu vaan että tämähän rajoittaa kohta jo sosiaalista elämää. iskän kaveritkaan ei kohta voi tulla käymään, pelkää jo etukäteen niitä..


Meidänkin tyttö piiloutuu mun taaksen piiloon, jos vaikka juttelen jonkun hänelle vieraan tai lähes vieraan kanssa. Eikä varmasti vastaa kysymyksiin. Se on mielestäni ikävää, koska tyttö on muuten tosi reipas ja puhelias. harmittaa kun ihmiset saavat vääränlaisen kuvan hänestä.

Enkä esimerkiksi vie häntä mieslääkärille, jos ei ole ihan pakko. Naislääkärin vastaanotolla on aika reipas mutta miehen ei antaisi millään katsoa korviin tms.

 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Meidän tyttö oli myös tollanen. Pelkäsi kummisetäänsä lähes yteerisesti, myös muut miehet sai ujostelemaan pahasti. Vieraille naisille ei puhunut, mut ei pelännyt. Lämpesi hitaasti lastenkin seurassa. Tää alkoi helpottaa vähän 3v jälkeen. Nyt 4v2kk ja ihan eri lapsi. Rohkea (esiintyy mielellään kerhon juhlassa), leikkii kerhokavereiden kanssa ja myös ollut kylässä parin tytön luona (yksin). Kummisetänsä jutuille nauraa ja hulluttelee, suhtautuu neutraalisti ylipäätään vieraisiin miehiin. Hieman ujohko vielä kaikkien vieraiden suhteen jos vaikka tytöltä jotain kysyvät, mut muuten ihan todella paljon reipastunut. Ja ihan itse, en ole mitään asian hyväksi tehnyt.

Tuliko teillä tilannetta että esim. noin 3-vuotiaana olisi itkenyt jossain tilanteessa jossa miehiä nähnyt?

Ymmärrän että vauvat, tai iässä jossa muutenkin vierastetaan, niin itkevät, mutta 3-vuotias tuntuu jo isolta minusta. Jotenkin minua kauheasti hävettääkin se tilanne. Ajattelevatkohan ne että tyttö on pidetty pullossa tms..?

Tarkkaa ikää en muista, mut tyttö kyllä jo osasi hyvin puhua sillon ja usein selitti ettei aio enää pelätä kummisetää. Mut silti aina sedän nähdessään ryntäsi heti mun syliin ja laitto pään piiloon. Ja jos jäi jotenkin "nalkkiin" niin ettei päässyt syliin kun setä vaikka seisoi niin ettei päässy ohi, alkoi pelokas itku ja meni toiseen huoneeseen. Muistan vaan sen että joku kuukausi 3v synttrien jälkeen alkoi nopeasti reipastua.
 
Lapsilla kuuluu tuohon ikään mitä ihmeellisempiä pelkoja. Sun pitää olla rauhallinen ja yrittää kertoa tilanteista, tukea lasta. Meidän poika pelkäsi myös joitain setiä. Hän jotenkin sai kammon VR:n patsasmainoksesta ja pelkää niitä mainoksen patsaita edelleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Muuten kuulostaa mielestäni ihan normaalia hieman ujommalta lapselta mutta tuo täriseminen on ehkä hieman outoa. itse ehkä ottaisin puheeksi neuvolassa ja kysyisin mielipidettä.

Meilläkin tyttö 3v pelkää vieraita miehiä eikä esim puhu heille. Saattaa myös piiloutua selän taakse mutta ei nyt kuitenkaan mitään paniikinomaista pelkoa vaan sellaista ujostelua.

Oletko yrittänyt kysyä tytöltä, miksi hän pelkäsi tuota miestä niin kovasti? Vaikka eipä 3-vuotias sitä vielä välttämättä osaa kovin selvästi kertoa.

No joo, ehkä se tärinä oli vähän liioteltua, mutta siis tarkotan että oli minun sylissäni pää hautautuneena mun kaulaan ja itki että mennään jo kottiin...:(

kuulostaa siis ihan samanlaiselta kuin meidän 3,5v. Toiset on vaan ujompia

Onko teillä tullut jotain vastaavia tilanteita? Miltä sinusta ne tuntuu? Mulle tulee tosi paha ja surullinen mieli, siis nyt tuntuu että ihan ylitsepääsemätön. Sitten jo eilen sanoin tytölle kun hän sanoi autossa kotiinpäin mentäessä, että "ei se haittaa vaikka mua itketti, kyllä se helpotti sitten", niin sanoin että "kyllä se kuule haittaa, ei saa noin typerästi käyttäytyä"... Tiedän ettei noin saisi tehdä, ehkä ole ikinä ennen sanonutkaan. Tuntuu vaan että tämähän rajoittaa kohta jo sosiaalista elämää. iskän kaveritkaan ei kohta voi tulla käymään, pelkää jo etukäteen niitä..


Meidänkin tyttö piiloutuu mun taaksen piiloon, jos vaikka juttelen jonkun hänelle vieraan tai lähes vieraan kanssa. Eikä varmasti vastaa kysymyksiin. Se on mielestäni ikävää, koska tyttö on muuten tosi reipas ja puhelias. harmittaa kun ihmiset saavat vääränlaisen kuvan hänestä.

Enkä esimerkiksi vie häntä mieslääkärille, jos ei ole ihan pakko. Naislääkärin vastaanotolla on aika reipas mutta miehen ei antaisi millään katsoa korviin tms.

Meillä kyllä lääkärikäynnit tms onnistunut ihan ok, vaikka ollutkin mieslääkäri. Samoin meillä kirjastossa mies "kirjastonhoitajana" ja häntä ei vierastele lainkaan. Mutta sitten joitakin taas ihan överisti...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Lapsilla kuuluu tuohon ikään mitä ihmeellisempiä pelkoja. Sun pitää olla rauhallinen ja yrittää kertoa tilanteista, tukea lasta. Meidän poika pelkäsi myös joitain setiä. Hän jotenkin sai kammon VR:n patsasmainoksesta ja pelkää niitä mainoksen patsaita edelleen.

Ja tosiaan tärkeä, että pelot menee jossain vaiheessa ohi. Jos pitkittyy mahdottomasti, niin sitten neuvolaan. Ja tosiaan ei meidän poika enää pelkää setiä ollenkaan. Mieslääkärilläkin käy mieluummin entä naislääkärin luona.
 
Sun tyttö saattaa yhdistää tummat miehet siihen pelottavaan ääneen (pappa + mopedi). Meillä lapsi pelkäsi pappaa ja isopappaa, koska he laittoivat monesti tulen takkaan ja lapsi pelkäsi tulta. Lapsen mielen maailma on monimutkainen ja aikuisen on hankala päästä siihen sisään. Lapsi ei itsekään osaa selittää, miksi pelkää jotain. Mieli kehittyy ja ymmärrys kehittyy jokaisella yksilöllisesti ja pelot ovat osa kehitystä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja m:
Sun tyttö saattaa yhdistää tummat miehet siihen pelottavaan ääneen (pappa + mopedi). Meillä lapsi pelkäsi pappaa ja isopappaa, koska he laittoivat monesti tulen takkaan ja lapsi pelkäsi tulta. Lapsen mielen maailma on monimutkainen ja aikuisen on hankala päästä siihen sisään. Lapsi ei itsekään osaa selittää, miksi pelkää jotain. Mieli kehittyy ja ymmärrys kehittyy jokaisella yksilöllisesti ja pelot ovat osa kehitystä.

Voi olla tietysti näinkin. Tosin vähän karsastaen katsoo kaikkia miehiä, mutta olen huomannut että paljon pelokkaammin tummia.
 

Yhteistyössä