Pitäisikö vaan antaa lapset pois ja häipyä ulkomaille tai hypätä junan alle?

[Kun ei selviä enää]

Tunnen itseni sekopääksi univajeisena. Kukaan ei voi auttaa - kukaan ei voi nukkua puolestani.

Hermot ei kestä 2-vuotiasta, joka ei tottele. Onko liikaa pyydetty, että olisi hiljaa sen aikaa, että saan vauvan nukkumaan? Kakara huutelee vaan toisessa huoneessa. Jos haen samaan huoneeseen, huutaa kurkku suorana. Ei varmasti vauva nuku. Tänään vauva ei nukkunut yhtään isomman takia.

Jos olisin arvannut, että olen näin huono äiti, en olisi tehnyt kuin yhden lapsen, ehkä en sitäkään. Olen tehnyt kaiken kuten yleisesti ohjeistetaan. Tuon 2-vuotiaan uhmat olen johdonmukaisesti kohdannut jo yli vuoden ajan. Kantanut hänet kaupasta kotiin asti, kun on sätkinyt, potkinut ja karjunut. En ikinä huutanut hänelle ja silti hän on oppinut kurkku suorana huutamisen jalon taidon. Sen olen nyt itsekin opetellut. Saan hirveitä raivareita. Jos kertoisin arjestani lastensuojeluun, lapset varmasti otettaisiin pois tai sijoitettaisiin isälleen. Sitä en hengissä kestäisi.

En jaksa, en jaksa, en jaksa. Haluaisin nukkua tämän tuskan pois. Nyt tuntuu siltä, että tahtoisin vetää pään täyteen viinaan - jota en ikinä normaalisti tee.

 

[kysy isää]

Kysyhän lasten isää apuun, jos vaikka pari yötä hoitaisi jälkeläisiään ja sinä lepäisit.

 

[..]

no pitäisiköhän sinun silti ottaa yhteytt sinne lastensuojeluun, neuvolan pehetyöhön josta siasit jonkun auttamaan sinne kotiin, tai edes rupattelemaan ja kysymään mitä sinulle kuuluu.

 

[MarieHos]

Miten jos laitat vauvan nukkumaan parvekkeelle?
Meillä on samanlaisia ongelmia, 2v esikoinen huutaa ja riehuu minkä kerkeää, ei puhettakaan että vauva saisi sisällä päiväunensa nukutuksi.
Monta kertaa päivässä sitä tulee puettua ja riisuttua toinen, mutta parveke on ainoa paikka missä hän saa nukkua unensa rauhassa. Ja mikäs sen mukavampaa onkaan kun ulkona nukkuminen
Ja ihan hyvällä omalla tunnolla, kun vauva nukkuu, laitan esikoiselle piirrettyjä hetkeksi pyörimään ja tulen tuhlaamaan omaa aikaani koneelle Ei sitä jaksa koko päivää aamusta iltaan vaan touhuta lapsen kanssa. Olen varmaan huono äiti sitten myös.

 

[Kun ei selviä enää]

Ei isästä ole apua, enkä tarvitse näsäviisastelua asiaan. Vauvan hoito ei ole raskasta, mutta 2-vuotias.. alan kokea häntä kohtaan jo enemmän inhoa, kuin äidinrakkautta!

 

[..]

tai entäpä jos laittaisit sen vanhemman vaikka osa-aikaisesti päiväkotiin?

 

[Niih]

tiedän täysin miltä tuntuu...

 

["miu"]

Hae ystävä hyvä apua vaikka sitte sieltä lastensuojelusta. Ei niitä lapsia pois oteta vaan saat apua tohon. Tässä kunnassa perhetyöntekijät ei edellytä lastensuojeluasiakkuutta eli niille voi soittaa suoraan ja apua saa myös ensi- ja turvakodeista monella paikkakunnalla. Hae apua!

 

[Kun ei selviä enää]

no pitäisiköhän sinun silti ottaa yhteytt sinne lastensuojeluun, neuvolan pehetyöhön josta siasit jonkun auttamaan sinne kotiin, tai edes rupattelemaan ja kysymään mitä sinulle kuuluu.

Tiedän, että minulla menee päin persettä, ilman että perhetyöntekijän kanssa aiheesta keskustelen..

 

[tihjth]

Onko isä kuvioissa mukana. pyydä apua häneltä. Onko sukulaisia ym. lähellä pyydä apua! Minä meinasin mös tulla hulluksi kun ikäeroa oli 1v5kk lapsilla ja aina oli toinen hereillä tai jommalla kummalla hirveä uhma ja parhaita oli uhmakaudet jotka osui kummallekin samaan aikaan. Huuuuh! Pakko oli lähteä töihin kun pää ei enää kestänyt yhtään! Sitten helpottikin. Nyt kun ovat 6v ja 5v niin tämä on ihan luksusta Yritä saada apua jostain.

 

[Niih]

tiedän täysin miltä tuntuu...

jatkaen vielä, että oispa palvelu josta vois pyytää apua vaikka edes siksi aikaa että saa nukuttua kunnolla, olla taas kuin uusi ihminen- ilman että tarvii selitellä kelleen mitään tai miks. joku vaan tulisi ,antais nukkua ja lähtis pois...

 

["miu"]

Tiedän, että minulla menee päin persettä, ilman että perhetyöntekijän kanssa aiheesta keskustelen..

Onko sulla ap siis jo ollu kontakti perhetyöntekijään?
Perheneuvola on myös paikka josta saa apua ja neuvoja.
Ja ainaki siis mulla on ollu eron jälkeen tosi raskasta niin perhetyöntekijä kävi pienten kanssa ulkoilemassa et sain levätä sekä tuli aina jos oli joku vaikka oma lääkärimeno mistä oli myös tosi paljo apua.

 

[Kun ei selviä enää]

tai entäpä jos laittaisit sen vanhemman vaikka osa-aikaisesti päiväkotiin?

Miettinyt sitä hetkeksi vaihtoehtona, jotta saisin levätä. Mutta millä voimilla häntä joka aamu sinne veisin ja pois hakisin, kun ruokakauppaan kulkeminenkin tuottaa vaikeuksia. Ei riitä voimat puistoiluihin tms. Olen hyvin toimintakyvytön nyt, vaikka taustallani ei ole mitään aiempia ongelmia osa-alueella.

 

[Kerttunen]

Mistä päin olet? Voin ottaa ne tenavat mein kans puistoon, kun ei siellä näytä olevan ketään aamupäivisin. Sais tyttökin kaverin.

 

["ihku"]

Mistä päin olet? Voin ottaa ne tenavat mein kans puistoon, kun ei siellä näytä olevan ketään aamupäivisin. Sais tyttökin kaverin.

 

[kohta taas jaksat]

Miettinyt sitä hetkeksi vaihtoehtona, jotta saisin levätä. Mutta millä voimilla häntä joka aamu sinne veisin ja pois hakisin, kun ruokakauppaan kulkeminenkin tuottaa vaikeuksia. Ei riitä voimat puistoiluihin tms. Olen hyvin toimintakyvytön nyt, vaikka taustallani ei ole mitään aiempia ongelmia osa-alueella.

Ymmärrän miltä tuntuu, kun tuntuu siltä, että ei selviä. Jäin totaaliyhksi kahden pienen kanssa ylu 10 vuotta sitten. Käsi sydämellä voin sanoa, että kyllä sinä selviät. Ensimmäinen askel on se, että yritä muuttaa tilannetta, kokeile erilaisia vaihtoehtoja, vaikka etukäten olisikin se fiilis, ettet jaksa. Tässä muutama asia, jotka pelastivat minut
- pyydä hoitoapua - sinun miehesi on pakko auttaa, jos perhe on teidän yhteinen; minä sain apua omilta vanhemmiltani, jotka kävivät silloin tällöin viikolla hoitamassa lapsia ja viikonloppuisin kävin 1-2 krt/kk heillä yökylässä nukkumassa, koska kotona lapset valvottivat minua
- pyydä siivousapua - sinun miehesi tehtävä on esim laittaa tavarat pois lattiooilta ja imuroida joka perjantai (minun äiti kävi karran kuussa meillä pesemässä kaiken kertyneen pyykin ja imuroimassa)
- hanki ystäviä, joilla lapsia - mene kirkon perhekerhoon tms. ; se saattaa tuntua ihan mahdottomalta, mutta siellä on auttavia käsiä ja empaattisia korvia
- nuku aina kun lapset nukkuvat - kotityöt voivat odottaa
- hanki rattaat, joihin vauva mahtuu nukkumaan ja isompi istumaan; kävele joka päivä tunnin lenkki lasten istuessa rattaissa

Voit myös pyytää vanhemmalle lapselle päivähoitpaikan. Vaikka 3 pv/vko tai osa-aikaisen joka arkipäivä.

 

["vieras"]

Olen kans aivan täysin yksinhuoltaja, lapsen isä muutti maisemaa kokonaan, kun lapsi oli 7 kuukautta vanha. Piti aluksi yhteyksiä, mutta nyt kun on uusi "vaimoke", niin lapsi on saanut jäädä. Isä on kyllä niin kaukana, ettei apua olisi ollut muutenkaan. Mulla oli kauan samanlaisia tuntemuksia kuin sulla ja iso vastuu painoi harteilla, vaikka lapsia onkin vaan yksi. Mutta ajan kanssa on selvitty, välillä mentiin päivä kerrallaan, välillä minuutti. Se auttoi, kun sai vaan vaatteet molemmille päälle ja lähti ulos muiden ihmisten ilmoille tai muuten vaan pois neljän seinän sisältä. Kerran tai kaks viikossa menin äidin luo, joka piti huolta lapsesta ja itse saatoin nukkua päikkärit. Olin toki paikalla, mutta sain levättyä huonosti nukutun yön jälkeen. Unet tekee ihmeitä ja mieli piristyy ja jaksaa taas. Nykyään lapsi on jo koulu-ikäinen ja kaikki on huomattavasti helpompaa. Lapsi on oikein ihanaa seuraa, useimmiten. Toivotan sulle jaksamisia ja älä edes mieti lasten pois antamista, kyllä niitä rakastaa kuitenkin niin paljon.