Pitäisikö tästä olla huolissaan (eskari-ikäisestä)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vieras

Vieras
Poika on aina ollut sellainen tarinaniskijä. Pienempänä höpötteli välillä keksimiään juttuja kuten siihen ikäkauteen tietysti kuuluukin, kun aletaan keksiä niitä satuja ja muuta sellaista.

Mutta edelleen tekee tuota. Tosin me kyllä tunnistamme sen tosi helposti, koska puhuu palturia.

Mutta esim. kerran tässä kysyin, että pitäisikö tuo eskariläksy palauttaa jo huomenna. Poika oli ollut alkuviikon pois ja sai läksyn vasta torstaina. Sanoin pojalle, että ei se varmasti haittaa vaikka viet vasta maanantaina, kerro että me unohdimme sen kun oli niin paljon iltasella ohjelmaa. Poika sanoi ensin siis, että pitäisi viedä. Mutta kun minä käskin sanoa noin niin sanoi, että kyllä se opettaja jotai sanoi, että jos teillä on kovasti ohjelmaa ja tekemistä niin ei se haittaa, vaikka tuot myöhemmin. Jäi siis heti kiinni potaska puhumisesta, koska toisti aika hyvin se mitä minä itse olin juuri sanonut siinä. Puhuimme sitten asiasta ja selitin, että ei saa valehdella ja miksi ei saa valehdella jne jne. Ja vieläpä luin omasta vanhasta satukirjastani sen sadun, jossa poika huutaa turhaan sutta.

Mutta pitääkö tuosta olla huolissaan? Vai onko tuo ihan normaalia tuon ikäiselle, että löpisee välillä lööperiä?
 
Meidän pojan suusta voi odottaa ihan mitä tahansa. Samoin luokkatovereiden kertomat jutut on ihan jotain ihmeellistä. Kai se kuuluu sitten asiaan.
 
Tyttärelläni ei ole koskaan ollut tuota vaihetta, iahnpienestä asti puhunut totta, mutta en silti usko, että pitäisi olla huolissaan tuosta tuon ikäsieellä vielä ollenkaan, kuulunee ikään
 
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma:
Tyttärelläni ei ole koskaan ollut tuota vaihetta, iahnpienestä asti puhunut totta, mutta en silti usko, että pitäisi olla huolissaan tuosta tuon ikäsieellä vielä ollenkaan, kuulunee ikään

Kuulostaapa erikoiselta, jos tyttösi ei ole koskaan satuillut? Jotenkin itse olen aina ollut niin mielikuvitusrikas ja mieluusti johonkin haavemaailmaan uppoutuva, että tuntuu oudolta, jos lapsi jättäisi vallan satuilut väliin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma:
Tyttärelläni ei ole koskaan ollut tuota vaihetta, iahnpienestä asti puhunut totta, mutta en silti usko, että pitäisi olla huolissaan tuosta tuon ikäsieellä vielä ollenkaan, kuulunee ikään

Kuulostaapa erikoiselta, jos tyttösi ei ole koskaan satuillut? Jotenkin itse olen aina ollut niin mielikuvitusrikas ja mieluusti johonkin haavemaailmaan uppoutuva, että tuntuu oudolta, jos lapsi jättäisi vallan satuilut väliin.


Niin tyttärelläni on erittäin vivahteikas mielikuvitus leikiiessään esimerkiksi, mutta on aina ollut varsin "oikean tajuinen", siis selkeä käsitys siitä mikä on totta ja mikä ei, ihan pienestä alkaen.
 
Ja vielä, että lapsen ei siis kuulu satuilla kuitenkaan, siis ohjata kuuluu oikeaan totuuden kertomiseen ilman muuta. Lapset tekee tuota usein (satuilee), mutta siihen pitää puuttua tietenkin. Leikki on sitten eriasia, mutta lapsen kuuluu opetella erottamaan, mikä on totta ja mikä ei. Toisilla se on sissänrakennettu taito, toiset opettelee.
 
Niin eskarisssa kuin ala-asteellakin henkilökunta ilmoittaa, että he uskovat noin puolet, mitä lapsi kertoo kotona tapahtuneen ja toivovat, että kotona uskotaan vain puolet, siitä mitä lapsi kertoilee. Välillä tulee kuulema mitä uskomattomampia juttuja. Ja jos jonkun asian todenperäisyys jää ihmetettymään, niin voi soitella ja kysyä :D
 

Yhteistyössä