Pitäisikö sen muka helpottaa jos joku toinen on kokenut enemmän keskenmenoja?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja murjottu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

murjottu

Vieras
Niin usein tähän törmää. "No aatteles, sillä on jo 5 keskenmenoa takana ja vielä jaksaa".

Eikö käy mielessä, että jokainen kokee keskenmenot eri tavalla? On niitä jotka osaavat järjellä suhtautua asiaan, sikiössä on ollut rakenteellista vikaa ja näin ollen luonto hoitaa epäkelvot pois.
Sitten on meitä, jotka tunteilevat asian suhteen. Miettivät ja pohtivat, ehkä jopa syyttävät itseään. Käsittelevät asiaa kauan ja hartaudella. Keskenmenosta selviytyminen on työn ja tuskan takana.

Itselläni vasta kaksi keskenmenoa takana, ja näitä asioita puran psykologilla ja perheneuvolassa.
Eikä todella helpota kuulla, kuinka joku on saanut enemmän keskenmenoja. Itse asiassa se hirvittää! Sitä koittaa selvitä näistäkin, niin ei tahdo kuulla kuinka edessä voi olla vielä montakin keskenmenoa.

Jos ei tiedä mitä sanoa keskenmenon kohdanneelle, niin ei tarvitse sanoa mitään! Halaus tai lupaus olla kuuntelijana riittää.
 
:hug: Ei tietenkään sen pitäis helpottaa, eikä taatusti helpotakaan yhtään ketään. Vaikka sanojan tarkoitus varmaan on lohduttaa. Ihmisillä on vaan erikoisia tapoja olla "lohdullisia", kun ei löydy oikeita sanoja. Hiljaiset hetket koetaan ahdistaviksi, ja sitten murjaistaan joku sammakko suusta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lissu:
:hug: Ei tietenkään sen pitäis helpottaa, eikä taatusti helpotakaan yhtään ketään. Vaikka sanojan tarkoitus varmaan on lohduttaa. Ihmisillä on vaan erikoisia tapoja olla "lohdullisia", kun ei löydy oikeita sanoja. Hiljaiset hetket koetaan ahdistaviksi, ja sitten murjaistaan joku sammakko suusta.

Mutta jos niitä sanoja ei löydy, miksi ei voi olla vain hiljaa? Oikeasti se puristus olkapäästä tai halaus kertoo enemmän kuin tuhat sanaa!

 
No siksi kun ei ihmiset vaan hallitse näitä asioita kovin hyvin. Mutta sä voit kyllä jatkossa (jos vielä tuollaiseen "lohdutukseen" törmäät, kertoa että nuo sanat satuttaa. Että halaus vois olla parempi apu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lissu:
No siksi kun ei ihmiset vaan hallitse näitä asioita kovin hyvin. Mutta sä voit kyllä jatkossa (jos vielä tuollaiseen "lohdutukseen" törmäät, kertoa että nuo sanat satuttaa. Että halaus vois olla parempi apu.

No tähän mennessä näitä sammakkoja on tullut liikaa, tai sitten mä vaan otan liian helposti itseeni.

Esimerkkejä; -Mieti kuinka vaikeaa sun olisi ollut sovittaa vauvan ja taaperon rytmit samoiksi.
-Helpompi se on, että menee jo alussa kesken, kuin joutuisit puolivälissä synnyttämään elinkelvottoman vauvan.
-Olisihan se voinut kuolla synnytyksessä.
-Eihän se vielä ollut edes vauva.
-Sä olet vielä nuori, ehdit saada vielä lapsia.
-Miksi surra jotain, mitä ei vielä edes ollut.
-se oli niin vammainen,että parempi että kuoli heti alkuunsa.

Nämä olisi voinut jättää sanomatta!
 
Ehkä ihmiset haluaa tolla muihin viittaamisella jollain tavalla lohduttaa että sattuu sitä muillekin ja keskenmenot on loppujenlopuksi tavattoman yleisiä. Eihän se silti poista sitä että jokainen km tuntuu pahalta jos sellainen omalle kohdalle osuu. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Oisku:
Ehkä ihmiset haluaa tolla muihin viittaamisella jollain tavalla lohduttaa että sattuu sitä muillekin ja keskenmenot on loppujenlopuksi tavattoman yleisiä. Eihän se silti poista sitä että jokainen km tuntuu pahalta jos sellainen omalle kohdalle osuu. :hug:

Tiedän, että keskenmenoja käy muillekin. Ja jokaisella on oma tapansa selvitä siitä/niistä.

Mä vaan olen heti raskauden alusta asti odottanut vauvaa, en alkiota tai sikiötä.
Mulle on tavallaan annettu lupaus siitä, että yhdeksän kuukauden päästä sylissäni on pieni ihana ihminen. Sitten kun se lupaus kariutuu, niin osa omasta sydämestä kuolee. Miksi se kävi näin?, tämä kysymys pyörii jatkuvasti mielessä
 
Kiitos kaikille ymmärtäneille :hug:

Jokainen vaan kokee nämä asiat niin omalla tavallaan. Joku suree ja kokee tuskaa, toinen kohauttaa olkiaan ja jatkaa elämää kuin ei mitään.
 

Uusimmat

Yhteistyössä