pitäisikö mun olla huolissani..?

["ystävä"]

mun hyvä ystäväni on todella "täydellinen äiti",tai niin ainakin antaa ymmärtää.
hän on yksinhuoltaja,lapset 1v 3v ja 5v.lasten isästä jätti heidät vuosi sitten,ja sen jälkeen hänellä on ollu kauhea "tohina" päällä kokoajan.ei laita ikinä lapsia hoitoon,edes pariksi tunniksi.

on ottanut heille koiran pennun(jota käyttää ulkona 8xpäivässä)
imuroi,pesee lattiat,kokkaa,leipoo yms. joka ikinen päivä.
touhuaa lapsien kanssa vaikka mitä ilosena päivät pitkät,järjestää tekemistä ja aktiviteetteja.
kokoajan sillä on joku projekti päällä,maalaa,remontoi,uudistaa jotain.
tuntuu ettei se hengähdä IKINÄ.
nuorin lapsi valvottaa lähes joka yö,ei saa koskaan nukuttua.
väittää että tuo on oikein hyvä hänelle.
ei tapaa muita kun mua,lopettanu yht. pidon kaikkiin..

mietin vaan että tuleeko sille jossain välissä joku burn-out vai voiko tolla tavalla jaksaa pitkäänkin..?pitäiskö vaikka ehdottaa hänelle vapaa-päivää ilman tota kaikkea ..

 

["yhäippä"]

Ei varmaan voi lopettaa touhuamista, koska murtuis sitten. En tiiä kauanko tota pystyy jatkamaan, mut vaarana on ett putoo sit todella kovaa ja korkealta. Hyvä, ett on edes suhun pitänyt yhteyttä.

 

[pönttö]

Voiko se olla kellertävää sitkeää limaa? Ja voiko se tulla pikkuhiljaa, vai kaikki kerralla?

 

[energy]

En usko et sun kannattaa huolestua. Jotkut vaan on tollasia touhuajia. Miten siihen vois edes puuttuakaan..?

 

[Pauna]

[QUOTE="yhäippä";22562359]Ei varmaan voi lopettaa touhuamista, koska murtuis sitten. En tiiä kauanko tota pystyy jatkamaan, mut vaarana on ett putoo sit todella kovaa ja korkealta. Hyvä, ett on edes suhun pitänyt yhteyttä.[/QUOTE]

Tää tuli miullekin mieleen. Voisitko koettaa jotenkin järkätä hänet irti tuosta hullunmyllystä, jos ei ilman lapsia niin vaikka saunailta tms. kera lasten mutta jossain muualla kuin hänen kotonaan.

 

["ontto"]

siis jos ehdotat vapaapäivää,nniin kai sinä sitten tarjoudut hoitamaan tuon pesueen? muuten tuo ehdotus on vähän ontto.

 

[Aurinkokunta]

Tuollainen pakonomainen touhuaminen voi olla oma suojautumis- ja selviytymiskeino selvitä siitä erosta ja sen aiheuttamasta täydellisestä elämänmuutoksesta.
Sitä haluaa pitää kynsin hampain kiinni siitä mitä on jäljellä siitä tutusta ja turvallisesta, kun se elämä muuten hajoaa kappaleiksi.

Mie luulen, että tuo kyllä jossainvaiheessa helpottaa... kunhan se ”surutyö” on tehty ja tämä nainen on käsitellyt eroprosessin itsensä kanssa selväksi.
Toisilta se käy nopeammin kun toisilta... ja toki joskus voi olla niin, että siihen ”suorittamiseen” jää niin jumiin ettei siitä enää pääse pois ja sit iskee se uupumus... ja silloin viimeistään tarvitaan sitä olkapäätä.

Eli ole ystävä, älä hylkää, mutta älä myöskään väkisin tyrkytä apua tai neuvoja ettei hän hyllytä sinuakin ystävistään.

 

["ystävä"]

[QUOTE="yhäippä";22562359]Ei varmaan voi lopettaa touhuamista, koska murtuis sitten. En tiiä kauanko tota pystyy jatkamaan, mut vaarana on ett putoo sit todella kovaa ja korkealta. Hyvä, ett on edes suhun pitänyt yhteyttä.[/QUOTE]


no tollasesta vois varmaan hyvinkin olla kyse..kyllä mä olen ehdottanu muutaman kerran et voisin hetken vahtia lapsia,mutta tuntuu siltä ettei hän haluaisi..on muka aina niin kiire ettei ehdi ottamaan vapaata..

 

[MorbidMama]

Jotkut saavat elämänmuutoksesta energiaa. Onko ystäväsi aina ollut touhuaja vai onko ko. käytös hänelle jotenkin epäluonteenomaista? Voisiko olla väsymyksestä johtuvaa 'maniaa'?

 

["ystävä"]

Jotkut saavat elämänmuutoksesta energiaa. Onko ystäväsi aina ollut touhuaja vai onko ko. käytös hänelle jotenkin epäluonteenomaista? Voisiko olla väsymyksestä johtuvaa 'maniaa'?

ei ole aina ollut tuollainen,alkoi eron jälkeen toi käytös..

 

[nojaaa]

Mä olin itte ihan samanlainen, kun lapset oli pienempiä. Ei sitä kukaan ulkopuolinen nähnyt, että otin mä aikaa itsellenikin, ja sain levättyä. Vieläkin olen niin "aikaansaava", että hitaampia heikottaa. Toiset vaan on sellaisia. Ja jos ei ollut tuollainen ennen eroa, niin saattaapa muutos johtua siitä, että sitä ei yksin viitti touhuta jos mies vaan lorvii - näin se ainakin meillä meni. Kun mies lähti, sain olla sellainen kuin halusinkin olla.

 

[lai-ne]

[QUOTE="ystävä";22562486]ei ole aina ollut tuollainen,alkoi eron jälkeen toi käytös..[/QUOTE]

niin ja tuotako on jatkunut jo vuoden ja se ei ole ollut hänelle tyypillistä ikinä aiemmin? kyllä olisin huolissani! tapaako lasten isä lapsia, ottaa välillä luokseen? mitä äiti tekee silloin? ja en tiedä voiko tällaista kysyä, mutta tiedätkö miksi miehensä jätti hänet ja lapset?