V
"väsynyt"
Vieras
Mies uhkasi jättää minut, jos en ala tulla toimeen hänen (mielisairaan) äitinsä kanssa.
Yli 10 vuotta olen sujuvasti ja vähemmän sujuvasti tullut hänen kanssaan toimeen, kunnes pari kk sitten yksinkertaisesti poistin facebook-kavereista (näin anoppi ei tiedä meidän elämästämme liikaa,koska mies ei ole facebookissa).
Tietenkään en ole kieltänyt täällä käymästä kylässä, mutta esim. miehen ollessa töissä,olen vaan jättänyt oven aukaisematta. En tiedä mitä anoppi sanoi miehelle,mutta mies veti kilarit.
Erosta sovittiin jo, mutta sitten lapsi sairastui. Ja kuoli
Mies oli 100 % minun tukenani, vaikka suri valtavasti itsekin. Koin jonkunlaisen uudelleen rakastumisen suruaikana.
Jouduin hetkeksi sairaalaan huilimaan, ja äitini otti lapset hoitoon että mies pääsee töihin. Kotiin tullessani yllätyin; sisustus laitettu uusiksi. Pöytäliinoista ja verhoista lähtien kaikki vaihdettu.
Ja olin vain pari päivää poissa! Olin vain hiljaa,oli isompiakin murheita.
Tänä aamuna, pitkästä aikaa ulkona käydessäni huomasin kuitenkin, että anoppi on laittanut meille pystyyn oikein puutarhan! Koko piha täynnä metrin välein pensasta ja kukkaa.
Mitta tuli täyteen,taas. En ole puutarhaihminen,en aio kykkiä tuolla puskissa yhtään. Kuka oikeasti tulee laittamaan TOISTEN pihaa??
No enpä voinut olla avautumatta miehelle. Tokaisin vaan että harmi että pitää alkaa opiskella tässä vielä jotain kukkkienhoitoa, kun pitäisi työpaikkakin etsiä. Enkä voinut olla mainitsematta että sen erolla uhkailun takia ollaan taas tässä jamassa.
Anoppi tulee kuulemma taas tänään laittamaan puutarhaa (täällä on muuten pakkasta!). Ja minä joudun olemaan HILJAA, ettei mies heitä pihalle. Hänen äidilleen ei saa sanoa mitään poikkipuolista.
Kaikki voimat ovat menneet lapsen kuolemaan ja asioiden hoitoon. Miten tässä jaksaa erota??
Ja kyllä;tämä on AINOA asia joka välejämme hiertää! Liitto on muuten todella hyvä. Kunhan vaan pidän suuni supussa..
Yli 10 vuotta olen sujuvasti ja vähemmän sujuvasti tullut hänen kanssaan toimeen, kunnes pari kk sitten yksinkertaisesti poistin facebook-kavereista (näin anoppi ei tiedä meidän elämästämme liikaa,koska mies ei ole facebookissa).
Tietenkään en ole kieltänyt täällä käymästä kylässä, mutta esim. miehen ollessa töissä,olen vaan jättänyt oven aukaisematta. En tiedä mitä anoppi sanoi miehelle,mutta mies veti kilarit.
Erosta sovittiin jo, mutta sitten lapsi sairastui. Ja kuoli
Mies oli 100 % minun tukenani, vaikka suri valtavasti itsekin. Koin jonkunlaisen uudelleen rakastumisen suruaikana.Jouduin hetkeksi sairaalaan huilimaan, ja äitini otti lapset hoitoon että mies pääsee töihin. Kotiin tullessani yllätyin; sisustus laitettu uusiksi. Pöytäliinoista ja verhoista lähtien kaikki vaihdettu.
Ja olin vain pari päivää poissa! Olin vain hiljaa,oli isompiakin murheita.
Tänä aamuna, pitkästä aikaa ulkona käydessäni huomasin kuitenkin, että anoppi on laittanut meille pystyyn oikein puutarhan! Koko piha täynnä metrin välein pensasta ja kukkaa.
Mitta tuli täyteen,taas. En ole puutarhaihminen,en aio kykkiä tuolla puskissa yhtään. Kuka oikeasti tulee laittamaan TOISTEN pihaa??
No enpä voinut olla avautumatta miehelle. Tokaisin vaan että harmi että pitää alkaa opiskella tässä vielä jotain kukkkienhoitoa, kun pitäisi työpaikkakin etsiä. Enkä voinut olla mainitsematta että sen erolla uhkailun takia ollaan taas tässä jamassa.
Anoppi tulee kuulemma taas tänään laittamaan puutarhaa (täällä on muuten pakkasta!). Ja minä joudun olemaan HILJAA, ettei mies heitä pihalle. Hänen äidilleen ei saa sanoa mitään poikkipuolista.
Kaikki voimat ovat menneet lapsen kuolemaan ja asioiden hoitoon. Miten tässä jaksaa erota??
Ja kyllä;tämä on AINOA asia joka välejämme hiertää! Liitto on muuten todella hyvä. Kunhan vaan pidän suuni supussa..